Maennuksen kuilu vie taas mennessään. Tämä on sietämätöntä ja kaiken energian vievää. Toivunko koskaan? :(

Aloitus on säälittävä ja tunnen itseni ihan luuseriksi. En saa vain sellaista taisteluntahtoa kytkettyä päälle, kuten ennen olen saanut. Vaikeuksista voittoon ja eteenpäni. Sellaista ei vain ole. Hetken luulin jo masennuslääkkeiden todella auttavan ja meni jo paljon paremmin. Ei ollut valitettavaa, olin vain iloinen ettei näitä tuntemuksia tarvinnut kokea.
Ykskaks olotila menikin taas siihen samaan paskaan kuin ennen lääkitystä. Nyt en ole jaksanut vajaaseen viikkoon tehdä juuri mitään järkevää. Olen syönyt erittäin epäterveellisesti, suihkuun on ollut vaikea mennä kuten myös kauppaan. Olen viettänyt aikaani neljän seinän sisällä. Olen tajuttoman väsynyt ja olotila on lohduton. Miksi tämän piti mennä taas näin? Raha-asiat huolettaa, join vähän alkoholia joka pahensi olotilaani ja lisäksi tilasin kotiin ruokaa, koska en vain jaksanut välittää tai mennä sinne kauppaan.
Kaikki tuntuu taas täysin merkityksettömältä enkä ymmärrä mikä minuun tuli. En tiedä mikä laukaisi tämän ahdistuksen tai kykenettömyyden ajatella pitkällä tähtäimellä.

Taas mieleen tulvii epäonnistumiseni elämässä. Pelottaa, miten tulen voimillani selviämään eteenpäin. Yritän hakea syitä ulkopuoleltani tavallaan, Että johtuuko tämä narsistisesta väkivaltaisesta kumppanista, jonka jätin ja nyt se ahdistus raukesi kunnolla, vai johtuuko suuresta häpeästä mitä kannan sisälläni. En saa yhteyttä itseeni, tuntuu vain veltolta ja turhamaiselta. Itsetuhoiset ajatukset seuraa taas enkä kestä jos tämä taas jatkuu kuukausitolkulla. Luulin jo selvinneeni pahimman yli.