Lue keskustelun säännöt.
”Masentuneena maailman onnellisimmassa maassa” – Brittimedia BBC teki jutun suomalaisten nuorten mielenterveysongelmista
12.04.2022 |
Erinomainen terveydenhuolto, sosiaaliturva ja hyvä koulutusjärjestelmä. Muun muassa nämä asiat tekevät Suomesta yhden maailman onnellisimmista maista. Kiiltokuvamaisen imagon alla piilee kuitenkin ongelma, väittää Britannian yleisradioyhtiö BBC.
BBC teki jutun suomalaisista nuorista, jotka ovat ”masentuneita maailman onnellisimmissa maassa”. Juttu herättää kysymyksen siitä, onko avun hakeminen kenties vaikeampaa juuri maan onnellisuutta ja hyvinvointia korostavan kulttuurin keskellä. Jotkin asiantuntijat ovat sitä mieltä.
Brittimedia haastattelee jutussaan nyt 34-vuotiasta suomalaisnaista, jolla todettiin masennus teini-ikäisenä.
– Tuntuu melkein siltä, että ei ole oikeutta olla masentunut Suomen kaltaisessa maassa, missä elintaso on niin korkealla, hän kertoo BBC:lle.
27-vuotias lääkäri ja entinen mielenterveyspotilas kuvailee BBC:lle samankaltaisia ajatuksia:
– Suomessa tuntuu siltä, että kaiken pitäisi olla hyvin, vaikka niin ei ole.
– Vaikka olemme tilastojen mukaan maailman onnellisin maa, se ei kerro koko totuutta. Masennus on sairaus, eikä se ole aina riippuvainen olosuhteista, mies sanoo BBC:lle.
Hän arvelee, että avun hakeminen on Suomessa vaikeaa etenkin miehille, koska mielenterveysongelmat mielletään yhä ”heikkouden” merkiksi.
Nuorten aikuisten huumeiden käyttö yleistyy, nuoret kertovat ”kärsivänsä”
BBC:n juttu nostaa esille monia nuorten ja nuorten aikuisten osalta huolestuttavia lukuja. Vaikka Suomen itsemurhaluvut ovat puolittuneet siitä, mitä ne olivat vielä 90-luvulla, ovat ne silti Euroopan korkeimpien joukossa. Joka kolmannen 15–24-vuotiaan menehtyneen kuolinsyy on itsemurha.
Kansainvälisessä onnellisuusmittauksessa 6 prosenttia suomalaisista 18–23-vuotiaista naisista ja 11 prosenttia saman ikäluokan miehistä luokittelee ”kamppailevansa” tai ”kärsivänsä” elämässä. Luku on yhtä suuri vain yli 80-vuotiaiden keskuudessa.
Jopa 20 prosenttia alle 30-vuotiaista suomalaisista on kokenut masennuksen oireita. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tilastojen mukaan masennusoireita esiintyy yli 20 prosentilla nuorista ja 5–10 prosenttia nuorista sairastaa masennusta.
Lisäksi suomalaiset käyttävät tutkimusten mukaan enemmän alkoholia kuin naapurimaiden ikätoverinsa. Myös huumeiden käyttö on yleistynyt 25–34-vuotiaiden keskuudessa.
Myös työllisyysluvut ovat Suomessa heikoimmat nuorten keskuudessa: yli 12 prosenttia 15–19-vuotiaista oli vuoden 2018 lopussa työttöminä.
Terapiatakuu luo toivoa
Myös pitkät odotusajat avun saamiselle ovat ongelma etenkin suurissa kaupungeissa. Nuoret voivat joutua odottamaan psykiatrista hoitoa jopa kuukausia.
Lue lisää: Pirkanmaalainen erityisopettaja huolestui oppilaastaan – itsetuhoinen 14-vuotias on odottanut jo kuukausia psykiatriseen hoitoon pääsemistä
BBC:n jutussa mainitaan myös Terapiatakuu-kansalaisaloite, joka keräsi 50 000 nimeä ja etenee seuraavaksi eduskuntaan. Kansalaisaloitteen takana on kaksikymmentäneljä mielenterveysjärjestöä. Aloitteen pani vireille helmikuussa Helsingin kaupunginvaltuutettu Alviina Alametsä (vihr).
Lakimuutoksen myötä mielenterveyshoitoon pääsisi viimeistään kuukauden sisällä. Terapiatakuun avulla halutaan varmistaa, että potilas saa hoitoa, vaikkei hänellä olisi taloudellista mahdollisuutta hakeutua yksityiseen psykoterapiaan. Lakimuutoksen uskotaan myös tuovan ajan mittaan yhteiskunnalle merkittäviä säästöjä.
BBC:n haastattelema suomalaismies kertoo uskovansa, että nykyisistä haasteista huolimatta mielenterveyspalvelut tulevat paranemaan.
– Ihmiset alkavat hiljalleen ymmärtämään, miten iso ongelma mielenterveys on, ja kuinka paljon resursseja se vaatii. Työtä on vielä paljon tehtävänä, mutta olen optimistinen.
Kommentit (22)
Toiset suomalaiset ovat tehneet monesta masentuneesta nuoresta sairaan. Joitakin kohtaan käytetään vakavaa fyysistä ja henkistä väkivaltaa. Suomessa on klikkejä, jotka ovat aiheuttaneet paljon ongelmia koko maalle, vaikka kyse on vain harvasta ihmisestä. Jopa lapsia käytetään julmasti hyväksi. Oli haitallista esittää Suomi poikkeuksellisen luotettavana maana, kun ihmisillä oli valheellinen turvallisuuden tunne. Lapset ja nuoret kärsivät ensimmäisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisääntyneen masennuksen syy on se, kun Suomessa ei ole enää yhteisöllisyyttä. Kaikkien pitäisi pärjätä yksin ja naapureille ei puhuta. 18-vuotiaalle tuputetaan heti omaa autoa ja omaa vuokra-asuntoa, "pitäähän sun oppia pärjäämään yksin". Näin mullekin sanottiin, kun täyttämässä 18.
"Aja se ajokortti ja hanki asunto, nyt täytyy itsenäistyä."
Isoin synti Suomessa on avun pyytäminen muilta.
Joo ja kavereita et löydä mistään. Kukaan ei halua tavata ketään ikinä. Sinkkuna jäät tosi yksin. Vähemmästäkin pää leviää. Mutta älä vaan mainitse siitä kenellekään. Vielä stressaantuvat ja vetäytyvät entisestään.
En ymmärrä miten tuosta tilastosta voi päätellä, että masennusta ei hoideta jos masennusdiagnooseja tehdään Suomessa kuitenkin paljon enemmän kuin monissa muissa maissa. Sehän tarkoittaa, että ihminen on päässyt avun piiriin kun hänellä on masennusssairaus diagnoosina. Kausaalipäättely on heikohkoa jos ei ensin tarkastele sitä, mikä osuus ilmiön esiintyvyydestä voisi selittyä a)masennusoireiden tunnistamisella (ihmisiä on koulutetuissa maissa koulutettu myös tunnistamaan masennusoireita paremmin ja oikeaoppisemmin kuin vähemmän koulutetuissa) b)masennukseen liittyvällä hoidon saatavuudella (Suomen kaltaisissa maissa terveydenhuolto ja myös mielenterveyshuolto on keskimäärin paljon parempaa kuin muissa maissa). Suomessa mielenterveyspalvelujen saatavuus on keskivertoa parempaa tälläkin hetkellä kansainvälisesti katsoen, ei heikompaa. Ihmiset ovat lisäksi Suomessa koulutettuja ja sivistyneitä ja tietävät, mitä tarkoittaa masennussairaus ja osaavat detektoida sen oireet tunnontarkasti ja huolellisesti itsessään toisin kuin vähemmän koulutetuissa maissa elävät, joissa kyllä paistaa toki aurinkokin useammin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomalaiset ovat toisilleen todella inhottavia. Itse teen töitä yksin ja olen sen vuoksi onnellinen. Olen joutunut olemaan myös erilaisissa työyhteisöissä, joissa oli kaikissa enemmän tai vähemmän epämiellyttävä ilmapiiri. Kouluissa kiusataan aivan avoimesti. Ei ne hienot puitteet auta mitään, jos ihmiset eivät osaa käyttäytyä ystävällisesti toisiaan kohtaan.
Oikeasti ongelma on tämä ja on hauskaa miten koskaan ei vahingossakaan mietitä mitä siellä kasvun takana on.
https://www.independent.co.uk/arts-entertainment/tv/news/joanna-lumley-…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä on vain ulkomaalaisia ystäviä, joita siis oikeasti voi kutsua ystäviksi eikä vain tutuiksi. Nämä kaikki tulleet vain 5kk vaihto-opiskelusta ja 5kk jaksosta kansainvälisenä tuutorina suomalaisessa korkeakoulussa.
Ikää minulla 33v. Kertonee jotain miten helposti suomalaisen saa ystäväksi. On minulla tuttuja ja esim jossain toiminnassa missä olen mukana löytyy kavereita, muttei ketään suomalaista jota kiinnostaisi yksin minun kanssa viettää aikaa.
Mielestäni suomalaisilla jonkinlainen tarve "näyttää" sillä kenet ovat saaneet kaverikseen. Kaverit valitaan siis enemmän sen perusteella "mitä muut ajattelee". Toinen ongelma on että niin moni suomalainen ujo ja sisäänpäinkääntynyt, he pyrkivät kaikki harvojen sosiaalisten seuraan koska 2 ujoa keskenään ei oikein toimi, molemmat vaivaantuu.
Ei ole pelkästään nuorten ongelma. Olen viiskymppinen mies ja pitäisi hakea apua ongelmiin. Ei tee mieli hakea kun ainoa mitä saa on resepti johonkin mielialalääkkeisiin. Tiedän mikä auttaisi mutta sitä ei suomessa saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lisääntyneen masennuksen syy on se, kun Suomessa ei ole enää yhteisöllisyyttä. Kaikkien pitäisi pärjätä yksin ja naapureille ei puhuta. 18-vuotiaalle tuputetaan heti omaa autoa ja omaa vuokra-asuntoa, "pitäähän sun oppia pärjäämään yksin". Näin mullekin sanottiin, kun täyttämässä 18.
"Aja se ajokortti ja hanki asunto, nyt täytyy itsenäistyä."
Isoin synti Suomessa on avun pyytäminen muilta.
Tämä on täysin totta. Pärjätä vaan pitää yhtäkkiä yksin, pahimmassa tapauksessa kukaan ei ole henkisenä tukena isoissa elämänmuutoksissa. Ajatellaan liikaa sitä kuinka kuuluu elää, pärjätä, ja kun kaikki muutkin ja kun aina on ollut ja aina tehty jne. On muka kiire jonnekin suorittamaan jotakin ja kun se ei tunnu omalta tai ei onnistu, niin on kovin vähän vaihtoehtoja, jos ei edes oma perhe tue mitenkään.
Olen nelikymppinen mies. Yritin päästä psykologille mutta siihen tarvittiin terveyskeskuksen lähete. Tkssa ei vastattu puhelimeen. Kävin koulun psykologilla pari kertaa ja juteltiin niitä näitä. Se talvi selvittiin sillä.
Kirjoitin te-palveluiden kysely kaavakkeisiin olevani masentunut ja syrjäytynyt, ei vaikuttanut mihinkään. Nyt 10 vuotta poissa työelämästä, toimeentulotuella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Erinomainen terveyshuolto"
Salli mun nauraa.
Huomaa jo tällä palstalla kuinka moni huutaa apua eikä voi auttaa heitä mitenkään. Vähintään kerta viikossa lukee että joku haluaa riistää hengen itseltään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miten tuosta tilastosta voi päätellä, että masennusta ei hoideta jos masennusdiagnooseja tehdään Suomessa kuitenkin paljon enemmän kuin monissa muissa maissa. Sehän tarkoittaa, että ihminen on päässyt avun piiriin kun hänellä on masennusssairaus diagnoosina. Kausaalipäättely on heikohkoa jos ei ensin tarkastele sitä, mikä osuus ilmiön esiintyvyydestä voisi selittyä a)masennusoireiden tunnistamisella (ihmisiä on koulutetuissa maissa koulutettu myös tunnistamaan masennusoireita paremmin ja oikeaoppisemmin kuin vähemmän koulutetuissa) b)masennukseen liittyvällä hoidon saatavuudella (Suomen kaltaisissa maissa terveydenhuolto ja myös mielenterveyshuolto on keskimäärin paljon parempaa kuin muissa maissa). Suomessa mielenterveyspalvelujen saatavuus on keskivertoa parempaa tälläkin hetkellä kansainvälisesti katsoen, ei heikompaa. Ihmiset ovat lisäksi Suomessa koulutettuja ja sivistyneitä ja tietävät, mitä tarkoittaa masennussairaus ja osaavat detektoida sen oireet tunnontarkasti ja huolellisesti itsessään toisin kuin vähemmän koulutetuissa maissa elävät, joissa kyllä paistaa toki aurinkokin useammin.
Masennusdiagnoosin saa, kun kertoo olevansa väsynyt Suomessa. Jos sulla on joitain muita oireita, niin ne laitetaan aina sen jälkeen masennusdiagnoosin piikkiin, eikä sen jälkeen mitään lähdetä enää tutkimaan. Siitä masennuksen diagnoosista tulee kuin portti sille, että kerrotaan kaikkien sun oireiden vain johtuvan masennuksesta. Lisää vaan masennuslääkkeitä kouraan, pääset ehkä 2-3 viikon välein puhumaan sairaanhoitajalle ja siinä on sun hoidot loppuiäksesi. Vaikka menisit päivystykseen kipujen kanssa, niin nekin tahdotaan lakaista masennusdiagnoosin alle, eli sä vaan kuvittelet kipusi.
Masennushan voi yleisemmin olla oire jollekkin muulle sairaudelle tai häiriölle, mutta Suomessa kun tuon diagnoosin olet saanut, niin ihan turha odottaa että muita diagnooseja saat, paitsi tietenkin ne perus skitsofrenia, epävakaa persoonallisuus tai bipolar. Yksi lääkäri ihan yrittämällä yritti aina tiavata minulta "no kuuletko sä ääniä, kuuletko?" Ei, en ole koskaan kuullut ääniä, en ole koskaan kertonut kuulevani tai näkeväni harhoja, silti niistä aina kysyttiin.
Vierailija kirjoitti:
Itsellä on vain ulkomaalaisia ystäviä, joita siis oikeasti voi kutsua ystäviksi eikä vain tutuiksi. Nämä kaikki tulleet vain 5kk vaihto-opiskelusta ja 5kk jaksosta kansainvälisenä tuutorina suomalaisessa korkeakoulussa.
Ikää minulla 33v. Kertonee jotain miten helposti suomalaisen saa ystäväksi. On minulla tuttuja ja esim jossain toiminnassa missä olen mukana löytyy kavereita, muttei ketään suomalaista jota kiinnostaisi yksin minun kanssa viettää aikaa.
Mielestäni suomalaisilla jonkinlainen tarve "näyttää" sillä kenet ovat saaneet kaverikseen. Kaverit valitaan siis enemmän sen perusteella "mitä muut ajattelee". Toinen ongelma on että niin moni suomalainen ujo ja sisäänpäinkääntynyt, he pyrkivät kaikki harvojen sosiaalisten seuraan koska 2 ujoa keskenään ei oikein toimi, molemmat vaivaantuu.
Tämän huomaa myös whatsapp-ryhmässä, jossa on koko luokka mukana. Kuka tahansa voi kirjoittaa ja vastata, mutta osa opiskelijoista reagoi vain tiettyjen opiskelijoiden laittamiin viesteihin.
Sama koululla ollessa, osan ohi kävellään nokka pystyssä.
Ja nyt puhutaan kuitenkin yli parikymppisistä ihmisistä.
Kaikkien kanssa ei ole pakko ryhtyä parhaaksi kaveriksi, mutta toisen ihmisarvoa voi siitäkin huolimatta kunnioittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä on vain ulkomaalaisia ystäviä, joita siis oikeasti voi kutsua ystäviksi eikä vain tutuiksi. Nämä kaikki tulleet vain 5kk vaihto-opiskelusta ja 5kk jaksosta kansainvälisenä tuutorina suomalaisessa korkeakoulussa.
Ikää minulla 33v. Kertonee jotain miten helposti suomalaisen saa ystäväksi. On minulla tuttuja ja esim jossain toiminnassa missä olen mukana löytyy kavereita, muttei ketään suomalaista jota kiinnostaisi yksin minun kanssa viettää aikaa.
Mielestäni suomalaisilla jonkinlainen tarve "näyttää" sillä kenet ovat saaneet kaverikseen. Kaverit valitaan siis enemmän sen perusteella "mitä muut ajattelee". Toinen ongelma on että niin moni suomalainen ujo ja sisäänpäinkääntynyt, he pyrkivät kaikki harvojen sosiaalisten seuraan koska 2 ujoa keskenään ei oikein toimi, molemmat vaivaantuu.
Tämän huomaa myös whatsapp-ryhmässä, jossa on koko luokka mukana. Kuka tahansa voi kirjoittaa ja vastata, mutta osa opiskelijoista reagoi vain tiettyjen opiskelijoiden laittamiin viesteihin.
Sama koululla ollessa, osan ohi kävellään nokka pystyssä.
Ja nyt puhutaan kuitenkin yli parikymppisistä ihmisistä.
Kaikkien kanssa ei ole pakko ryhtyä parhaaksi kaveriksi, mutta toisen ihmisarvoa voi siitäkin huolimatta kunnioittaa.
Ehjä ihmisarvon kunnioitusta osoitetaan juurikin sillä välinpitämättömyydellä. Kun ei haluta "häiritä" (eli siis tervehtiä) ketään..
Ei mikään ihmekään, että täällä podetaan mielenterveysongelmia ja kärsitään yksinäisyydestä.
Vierailija kirjoitti:
Lisääntyneen masennuksen syy on se, kun Suomessa ei ole enää yhteisöllisyyttä. Kaikkien pitäisi pärjätä yksin ja naapureille ei puhuta. 18-vuotiaalle tuputetaan heti omaa autoa ja omaa vuokra-asuntoa, "pitäähän sun oppia pärjäämään yksin". Näin mullekin sanottiin, kun täyttämässä 18.
"Aja se ajokortti ja hanki asunto, nyt täytyy itsenäistyä."
Isoin synti Suomessa on avun pyytäminen muilta.
Vaikee olla yhteisöllinen kun jopa EU:hun liittymisen autuudesta valehdeltiin, ei tullutkaan mopoja kaikille, päinvastoin tuli mopokortit, ei tullu rahaa ovista ja ikkunoista vaikka luvattiin, päinvastoin työpanokselleen saa vain entistäkin vähemmän vastinetta.
Ja tähän päälle sata muuta yhteisöllisyyden tunnetta nakertavaa tekijää.
Moni tuntee tulleensa huijatuksi, ja kun asiasta puhuu vanhemmille polville, on vastaus yleensä vaan jotain "mee parempiin töihin, muuta entistäkin pienempään neukkukuutioon, mitäs et säästä enempi, älä aina valita kaikesta, varsinkaan niistä asioista mitkä on meille sallittuja mutta ei teille, kyllä mekin sillon joskus veroja makseltiin ja diplomeja kyseltiin suunnilteen kaikkeen aina perseen pyyhkimisestä lähtien kuten nyt teidän aikana, ym ym ym"
Ylisukupolviset sotatraumat, alkoholistivanhemmat, kiusaamiskulttuuri, puhumattomuus, suomalainen sisu... Onhan noita syitä, jos joutuu rikoksen uhriksi oikeutta ei välttämättä saa, trauman hoidosta psykoterapialla puhumattakaan.
"Erinomainen ja ilmainen terveydenhuolto" tarkoittaa sitä, että kunnallisesta terveyskeskuksesta saat masennuslääkkeet kouraan, kun kerrot ettet jaksa enää. Lyhytterapiaa psyk. SAIRAANHOITAJAN vastaanotolla = kuin mummolleen juttelisi. Ei voi ottaa kantaa, ei ohjata mihinkään suuntaan, sanoo vaan "joo, voi voi, se on varmasti tuntunut pahalta" ja kyselee kuin vajakilta tyyliin "no minkä värinen se ahdistus on" Ei hel**tti. Ja mikä tärkeintä, kaikki nämä turhat lätinät suoraan OmaKantaan. Näin paperilla voidaan näyttää, että potilas on saanut apua.
Oikeasti potilas saa vain vi*utuksen ja masentui enemmän. Psykiatria/ psykologia et vahingossakaan pääse tapaamaan. Terveyskeskuksen tehtävä tuntuu olevan ESTÄÄ avun saaminen. Esim. kunnollinen traumaterapia, jolla läpi puskeviin lapsuuden ajan traumoihin voitaisiin pureutua.
Yllätys että kiviaikavarpaat ovat taas rutisemassa ja masentuneita