Auttakaa nuorta kouluttamatonta
Eli nyt on sellainen tilanne, että jo toinen välivuosi menossa peruskoulun jälkeen. Syynä sosiaalinen pelkotila eli normi amisto tai lukio ei ole onnistunut. Myöskin adhd vaikuttaa todella paljon asiaan sillä olen todella kärsimätön ja 3 vuotta saman alan opiskelu ahdistaa todella. Kaikki sanoo kuinka heitän elämääni kokoajan hukkaan, mutten vain tiedä mitä voisin tehdä. Terapiassa käyn ja lääkkeitä syön muttei siitä ole ollut jelppiä. Apua!!
Kommentit (22)
Auttaisiko etäopinnot? Tai sopisiko sinulle oppisopimuskoulutus?
Sanoisin, että suurimmalla osalla työpaikoista joudutaan myös olemaan hyvin paljon muiden ihmisten kanssa tekemisissä, joten jos se on no-no kannattaa miettiä missä voisi työskennellä mahdollisimman paljon etänä tai ainakin hyvin itsenäisesti.
Saatko mitään tukea vanhemmiltasi tai muilta läheisiltä aikuisilta kun sinulla on noin paljon ongelmia ja diagnooseja? Miten nyt vietät päiväsi? En osaa mitään fakta-neuvoa antaa (päinvastoin kuin kakkonen), mutta sen tiedän, että jos nyt et tee mitään, niin tilasi ei ainakaan siitä kohene. Onko arjessasi mitään muuta rytmiä kuin terapian tuoma? Terapia on kovaa työtä, mutta älä vain anna periksi.
Mitä haluaisit tehdä? Mistä haaveilit silloin, kun et vielä tiennyt sosiaalisten tilanteiden pelosta tai ADHD:sta mitään? Tuntuu vähän siltä kuin olisit antautunut ongelmiesi edessä ja näkisit itsesi vain diagnoosikimppuna, etkä enää sinä ihmisenä, joka olet niiden alla. Sinulla on varmaan paljon muitakin ominaisuuksia, lahjakkuuksia yms. kuin nuo avauksessasi mainitsemasi.
Mitä lääkkeitä? Mitä terapiaa? Jos ei ole kyseessä stimulantit ja neuropsykologinen kuntoutus, niin ensimmäisenä heittäisin ne lääkkeet ja terapian vittuun ja etsisin oikeanlaista apua.
[quote author="Vierailija" time="05.10.2015 klo 18:33"]
Oisko sulla mahista päästä ammatillisen erityisopetuksen piiriin? Esim. vuosi valmentavaa ensin, missä voit etsiä omaa alaasi ja vahvistaa taitojasi ja sitten siitä perustutkinto-opintoihin.
[/quote] En olekkaan kuullut tuosta ammatillisesta erityisopetuksesta, täytyypä selvittää.
Ap
[quote author="Vierailija" time="05.10.2015 klo 18:39"]
Auttaisiko etäopinnot? Tai sopisiko sinulle oppisopimuskoulutus?
Sanoisin, että suurimmalla osalla työpaikoista joudutaan myös olemaan hyvin paljon muiden ihmisten kanssa tekemisissä, joten jos se on no-no kannattaa miettiä missä voisi työskennellä mahdollisimman paljon etänä tai ainakin hyvin itsenäisesti.
[/quote] Oppisopimus koulutus kuulostaa hyvältä, mutta mistä voin hakea niitä paikkoja? Ottaako kukaan tällaista nuorta kokematonta? Töissä olen ollut ennenkin kaupan kassalla eikä ollut ongelmaa. Ongelma on enemminkin omanikäiset nuoret.
Ap
[quote author="Vierailija" time="05.10.2015 klo 18:46"]
Saatko mitään tukea vanhemmiltasi tai muilta läheisiltä aikuisilta kun sinulla on noin paljon ongelmia ja diagnooseja? Miten nyt vietät päiväsi? En osaa mitään fakta-neuvoa antaa (päinvastoin kuin kakkonen), mutta sen tiedän, että jos nyt et tee mitään, niin tilasi ei ainakaan siitä kohene. Onko arjessasi mitään muuta rytmiä kuin terapian tuoma? Terapia on kovaa työtä, mutta älä vain anna periksi.
Mitä haluaisit tehdä? Mistä haaveilit silloin, kun et vielä tiennyt sosiaalisten tilanteiden pelosta tai ADHD:sta mitään? Tuntuu vähän siltä kuin olisit antautunut ongelmiesi edessä ja näkisit itsesi vain diagnoosikimppuna, etkä enää sinä ihmisenä, joka olet niiden alla. Sinulla on varmaan paljon muitakin ominaisuuksia, lahjakkuuksia yms. kuin nuo avauksessasi mainitsemasi.
[/quote] En saa mitään tukea, paitsi terapia. Herään kyllä aamuisin aikaisin urheilemaan, mutta muuta rytmiä ei päivisin ole. Haaveilin tai no haaveilen edelleen lääkärin urasta muttei se tule onnistumaan kun olen näin tyhmä. Myös matkaopas kiinnostaisi mutta se edellyttää 18 vuoden ikää.
Ap
[quote author="Vierailija" time="05.10.2015 klo 18:49"]
Mitä lääkkeitä? Mitä terapiaa? Jos ei ole kyseessä stimulantit ja neuropsykologinen kuntoutus, niin ensimmäisenä heittäisin ne lääkkeet ja terapian vittuun ja etsisin oikeanlaista apua.
[/quote] Ihan tavallista terapiaa mt ongelmaisille. Mikä on oikeanlainen apu?
Ap
Mun tyttö haahuilee samalla lailla mutta ei sillä ole muuta kun käytöshäiriö eikä se syö mitään lääkkeitä. Jossain vaiheessa samaten kun sullakin sen on keksittävä joku ammatti. Toisaalta kun nykyään jos kouluttautuu niin ei se mitään hyödytä kun se ammatti on jo sellanen missä ei oo töitä.
[quote author="Vierailija" time="05.10.2015 klo 19:29"]
[quote author="Vierailija" time="05.10.2015 klo 18:49"]
Mitä lääkkeitä? Mitä terapiaa? Jos ei ole kyseessä stimulantit ja neuropsykologinen kuntoutus, niin ensimmäisenä heittäisin ne lääkkeet ja terapian vittuun ja etsisin oikeanlaista apua.
[/quote] Ihan tavallista terapiaa mt ongelmaisille. Mikä on oikeanlainen apu?
Ap
[/quote]Stimulantit ja neuropsykologinen kuntoutus tai neuropsykiatrinen valmennus. Turhaan käyt mt-ongelmaisille suunnatussa terapiassa. Ensisijainen ongelmasi on neurologinen. Varo ettet kehitä itsellesi mt-ongelmaisen identiteettiä.
[quote author="Vierailija" time="05.10.2015 klo 18:32"]
Eli nyt on sellainen tilanne, että jo toinen välivuosi menossa peruskoulun jälkeen. Syynä sosiaalinen pelkotila eli normi amisto tai lukio ei ole onnistunut. Myöskin adhd vaikuttaa todella paljon asiaan sillä olen todella kärsimätön ja 3 vuotta saman alan opiskelu ahdistaa todella. Kaikki sanoo kuinka heitän elämääni kokoajan hukkaan, mutten vain tiedä mitä voisin tehdä. Terapiassa käyn ja lääkkeitä syön muttei siitä ole ollut jelppiä. Apua!!
[/quote]Olin samankaltaisessa tilanteessa mutta ilman lääkitystä. Jos et ole opiskellut mitään peruskoulun jälkeen, voisit aloittaa pehmeästi ilmoittautumalla netin kautta nettilukioon. Siten voit käydä lukion kokonaan netissä ilman lähitenttejä ja hyvin paljon sellaisia kursseja, joita paikkakuntasi lukiossa ei välttämättä olisi tarjolla. Saat lukion päättötodistuksen; ylioppilaaksi kirjoittaminen vaatii sitten niitä lähiosallistumisia.
Kansalaisopiston kursseilla voit myös käydä tai voisit saada jonkun ammatin jo yhdessä vuodessa kansanopistosta, joita on kaikkialla Suomessa ja opiskelijat monesti vähän vanhempiakin. Kannattaa myös katsoa avointen korkeakoulujen tarjontaa, vaikka ikäsi puolesta se ei näytäkään ensimmäiseltä vaihtoehdolta.
Kaikki tekeminen on aina eteenpäin eli pääasia ettet jää paikallesi, vaan teet sitä mitä milloinkin uskallat ja pienten onnistumisten kautta identiteettisi vahvistuu ja lopulta voit pystyä sellaisiin asioihin, jotka ennen tuntuivat ihan mahdottomilta.
Laita sähköpostiosoitteesi jos haluat keskustella henkilökohtaisemmin.
-Mies 29v + 1v-
Kysy siellä terapiassa, kenen juttusilla voisit käydä saadaksesi tietoa sinulle sopivista opiskelumahdollisuuksista. Tai ehkä voisit soittaa entisen koulusi opolle? Monissa kaupungeissa on ammattistartteja, joissa tutustutaan eri ammatillisiin opintolinjoihin. Tampereella on oma aikalisä-ryhmä tytöille, jotka haluavat nostaa peruskoulun arvosanojaan. Joku jo ehdottikin iltalukiota. Siellä on aikuisiakin ja voit opiskella omassa tahdissasi.
Soittaisin (tai menisin käymään, jos onnistuu) Heroon, joka on suunnattu pk-seudulle, mutta tuskin jättävät neuvomatta jos vaikka soittaa jostain muualta päin: http://www.lukihero.fi/etsivan-nuorisotyon-paivystys/
TE-toimistossa (eli työvoimatoimistossa) voit käydä juttelemassa oppisopimuskoulutuksesta: http://te-palvelut.fi/te/fi/tyonhakijalle/ammatinvalinta_koulutus/oppisopimuskoulutus/index.html
Kannattaa myös googlettaa "etsivä nuorisotyö [kaupunkisi nimi]" ja ottaa sinne yhteyttä, jotta pääsisit juttelemaan eri vaihtoehdoista.
Siskollani on ADHD ja koulunpenkin kuluttaminen oli tuskaa. Meinasi jumittua kotiin ja tarjolla olleet opiskeluvaihtoehdot tökkivät pahasti. Pääsi oppisopimuskoulutukseen sellaiselle alalle, jossa jokainen päivä on erilainen, eikä tarvitse istua paikallaan. Koulussa vain silloin tällöin opintojaksoja. Pärjäsi hyvin ja on nyt tehnyt uraa hyvällä menestyksellä. Vaihtoehtoja on paljon ja kaikki ovat parempia kuin kotona jumittaminen..
Etsivä nuorisotyö hyvä. Sitä kautta asiakkaaksi työkkäriin tuetun työllistämisen piiriin tai työvoiman palvelukeskukseen ja/tai ammatinvalinta- ja urasuunnitteluun. Työkkäri voi ostaa vaikka henkilökohtaisen työhönvalmentajan avuksi.
[quote author="Vierailija" time="05.10.2015 klo 19:28"]
[quote author="Vierailija" time="05.10.2015 klo 18:46"]
Saatko mitään tukea vanhemmiltasi tai muilta läheisiltä aikuisilta kun sinulla on noin paljon ongelmia ja diagnooseja? Miten nyt vietät päiväsi? En osaa mitään fakta-neuvoa antaa (päinvastoin kuin kakkonen), mutta sen tiedän, että jos nyt et tee mitään, niin tilasi ei ainakaan siitä kohene. Onko arjessasi mitään muuta rytmiä kuin terapian tuoma? Terapia on kovaa työtä, mutta älä vain anna periksi.
Mitä haluaisit tehdä? Mistä haaveilit silloin, kun et vielä tiennyt sosiaalisten tilanteiden pelosta tai ADHD:sta mitään? Tuntuu vähän siltä kuin olisit antautunut ongelmiesi edessä ja näkisit itsesi vain diagnoosikimppuna, etkä enää sinä ihmisenä, joka olet niiden alla. Sinulla on varmaan paljon muitakin ominaisuuksia, lahjakkuuksia yms. kuin nuo avauksessasi mainitsemasi.
[/quote] En saa mitään tukea, paitsi terapia. Herään kyllä aamuisin aikaisin urheilemaan, mutta muuta rytmiä ei päivisin ole. Haaveilin tai no haaveilen edelleen lääkärin urasta muttei se tule onnistumaan kun olen näin tyhmä. Myös matkaopas kiinnostaisi mutta se edellyttää 18 vuoden ikää.
Ap
[/quote]
Matkaoppaita koulutetaan ihan tavallisissa amiksissa, joten aloittajat on 16v, kolmessa vuodessa valmistuu.
Hophop sinne TE-toimistoon! Oma nuoreni pääsi sitä kautta uravalmennusryhmään, ja sieltä suoraan opiskelemaan.
Mitäpä jos kävisit vaikka pitsalla
[quote author="Vierailija" time="05.10.2015 klo 20:25"]
[quote author="Vierailija" time="05.10.2015 klo 19:28"]
[quote author="Vierailija" time="05.10.2015 klo 18:46"]
Saatko mitään tukea vanhemmiltasi tai muilta läheisiltä aikuisilta kun sinulla on noin paljon ongelmia ja diagnooseja? Miten nyt vietät päiväsi? En osaa mitään fakta-neuvoa antaa (päinvastoin kuin kakkonen), mutta sen tiedän, että jos nyt et tee mitään, niin tilasi ei ainakaan siitä kohene. Onko arjessasi mitään muuta rytmiä kuin terapian tuoma? Terapia on kovaa työtä, mutta älä vain anna periksi.
Mitä haluaisit tehdä? Mistä haaveilit silloin, kun et vielä tiennyt sosiaalisten tilanteiden pelosta tai ADHD:sta mitään? Tuntuu vähän siltä kuin olisit antautunut ongelmiesi edessä ja näkisit itsesi vain diagnoosikimppuna, etkä enää sinä ihmisenä, joka olet niiden alla. Sinulla on varmaan paljon muitakin ominaisuuksia, lahjakkuuksia yms. kuin nuo avauksessasi mainitsemasi.
[/quote] En saa mitään tukea, paitsi terapia. Herään kyllä aamuisin aikaisin urheilemaan, mutta muuta rytmiä ei päivisin ole. Haaveilin tai no haaveilen edelleen lääkärin urasta muttei se tule onnistumaan kun olen näin tyhmä. Myös matkaopas kiinnostaisi mutta se edellyttää 18 vuoden ikää.
Ap
[/quote]
Matkaoppaita koulutetaan ihan tavallisissa amiksissa, joten aloittajat on 16v, kolmessa vuodessa valmistuu.
[/quote] Luitko ollenkaan aloittajan tekstiä?
Oisko sulla mahista päästä ammatillisen erityisopetuksen piiriin? Esim. vuosi valmentavaa ensin, missä voit etsiä omaa alaasi ja vahvistaa taitojasi ja sitten siitä perustutkinto-opintoihin.