Millon pitää luovuttaa ja lähteä?
Melkein 2v katsonut miehen epävarmuutta, mustasukkaisuutta, omistushalua, kyttäämistä, utelua, syyttelyä, hakuammunnalla "totuuden kaivamista" jne. En ole pettänyt miestäni kertaakaan, enkä ollut pettämässäkään. Ei ole koskaan kahden vuoden aikana luottanut minuun.
En tule kovin hyvin toimeen naisten kanssa, jonka vuoksi 90% ystävistäni on miespuolisia. Näiden kanssa vietin aikaa paljonkin ennen parisuhdetta, nykyään vähemmän. Mies näkee "oivia tilaisuuksia pettämiseen" kaikessa ja kaikkien kanssa. Jos messenger kilahtaa, kysyy kuka laittoi viestiä jne. Ei kuitenkaan tutki viestejäni.
Kannattaako tälläistä suhdetta jatkaa? Missä vaiheessa kannattaa ja pitää luovuttaa? Pidän miehestäni valtavasti, mutta tämä jatkuva epävarmuus kaiken suhteen on raastavaa.
Kommentit (10)
Minä olen katsonut sitä yli 10 vuotta ja nyt ehkä viimeinkin olen lähdössä. Ja sen voin sanooa, että ei se ikinä muutu. Joskus on pahempaa ja joskus helpompia vaiheita, mutta koskaan se ei lopu vaikka se mitä sanoisi ja vaikka mitä tekisit. Sinun tulee nyt päättää lähdetkö vai opitko sietämään sitä.
Joko lähdet nyt, tai lähdet myöhemmin ja kadut että tuhlasit aikaasi. Tai sitten kitiset ikuisuuden paskasta suhteesta.
Olet jo nyt tuhlannut aivan liikaa aikaasi tuollaiseen joten lähde nyt heti äläkä tuhlaa enempää aikaasi.
Pelkään että taas palataan samaan vanhaan kuvioon eli sovitaan ja elämä jatkuu ajan x normaalina...
[quote author="Vierailija" time="05.10.2015 klo 14:26"]
Pelkään että taas palataan samaan vanhaan kuvioon eli sovitaan ja elämä jatkuu ajan x normaalina...
[/quote]
Näin se vaan menee. Aina asiasta puhutaan/kinastellaan/tapellaan, päätetään parantaa tapamme ja sitten taas jonkin aikaa onkin paremmin. Sitten kaikki taas alkaa alusta. Vuosien saatossa vielä muttaa muotoaan.
Samassa veneessä ollaan. Mustasukkainen mies on supistanut ihmissuhteeni pariin hassuun ihmiseen. Ei hyvä. Eroa harkitsen itsekin.
Kannattaa lähteä heti. Kohta henkisestä välivallasta tulee fyysistä.
Siedin tuollaista mustasukkaisuutta alle vuoden. Noin vuosi kerettiin olla yhdessä, ja tuosta vuodesta ehkä puolisen vuotta oli tuollaista epäilyä ja kyttäämistä. Koin epäluottamuksen todella raskaana, enkä enää sietäisi mustaisuutta tuotakaan aikaa kuin tuolloin. Täysin asiallisesta kanssakäymisestä miesten kanssa sai kuulla aivan naurettavia epäilyjä.
Melkeimpä kaksi vuotta sitten olisi jo pitänyt luovuttaa.
En minä kyllä jaksaisi tuommoista katsella. Mutta jokainen lähtee tai jää sen mukaan mitä itse haluaa. Ei ole mitään milloin PITÄÄ lähteä tai milloin jäädä. Oma valinta se on.