Lue keskustelun säännöt.
Avioero. Miten siitä selviää?
10.04.2022 |
Olen ollut mieheni kanssa yhdessä kohta 15 vuotta. Meillä on kolme lasta, joista yksi vasta päiväkoti-ikäinen. Olen yrittänyt saada suhdettamme muuttumaan vuosia, ja mies luvannut muuttua… Mutta eihän ihmiset muutu. Vuosia jaksoin uskoa siihen että kyllä tämä tästä vielä paremmaksi muuttuu, mutta ei se muutu. En usko että enää rakastan miestäni. En ole halunnut häntä yli puoleen vuoteen, ehkä jopa vuoteen… Mies ei osaa tehdä ratkaisuja, joten se jää mulle. Pelkään vielä sitä että mies tekisi erosta tosi hankalaa. Ainakaan hän ei auttaisi siinä millään tavalla. Miten selviän siitä yksin/lasten kanssa? Vinkkejä, neuvoja tai omakohtaisia kokemuksia erosta jota vain toinen osapuoli haluaa?
Kommentit (55)
Sääli teidän lapsia. Perhe on enemmän vanhemmutta kuin parisuhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai tiedät, että ero on venäläistä rulettia? Et voi etukäteen tietää, miten kaikki menee, tai miten lapset selviävät. Voi käydä hyvin. Tai voi käydä huonosti.
Miten sinä olet itse toteuttanut miehen pyytämän muutoksen?
Älä laske mitään muiden ja tukien varaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun niitä lapsia on tehty, niistä pitää huolehtia eikä haaveilla paremmasta parisuhteests
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tee lista plussat ja miinukset. Mieti mitkä kaikki asiat muuttuvat kun eroat ja meneekö asia parempaan vai huonompaan suuntaan. Teet sitten ratkaisun siltä pohjalta kumpi vaihtoehto on parempi. Elämässä on tilanteita, joissa ei ole vain hyviä puolia. Avioero kuuluu näihin.
Iltasanomat Oy ja se oli ihan hyvä idea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinähän selviät, koska itse haluat eron. Toista on meillä, jotka jätetään. Se hylkäämiskokemus sattuu todella.
Olen pahoillani, että olet joutunut jonkun hylkäämiksi. Monesti tilanne ei kuitenkaan ole niin mustavalkoinen. Itse koen että mies hylännyt minut jo aikoja sitten. Hänelle tärkeämpää on tietokone, puhelin, jalkapallo, mikä tahansa paitsi minä. Hän ei tiedä mitä tarkoittaa läheisyys, joten olen kokenut tietynlaista hylkäämistä (omien tarpeidensa hylkäämistä) jo vuosikausia. Häntä ei kiinnosta minun tarpeeni, se olenko väsynyt siitä että hoidan suurimman osan perheen asioista jne. Hän on perusluonteeltaan itsekäs ja välinpitämätön. Ja samanlainen hän tulee olemaan eron suhteen. Hän ei tule auttamaan minua missään asiassa. Saan itse varmaan etsiä hänelle asunnonkin, jotta pääsen hänestä eroon… Selviäisin varmasti hyvin jos voitaisiin sopia erosta kuten aikuiset, eikä mies heittäytyisi hankalaksi… T. Ap
Omat voimavarasi ratkaisee. Toista ei voi esim pakottaa tapaamaan lapsiaan. Ja tee aina a ja b suunnitelma, jos sinulla on esim joku tärkeä meno.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinähän selviät, koska itse haluat eron. Toista on meillä, jotka jätetään. Se hylkäämiskokemus sattuu todella.
Olen pahoillani, että olet joutunut jonkun hylkäämiksi. Monesti tilanne ei kuitenkaan ole niin mustavalkoinen. Itse koen että mies hylännyt minut jo aikoja sitten. Hänelle tärkeämpää on tietokone, puhelin, jalkapallo, mikä tahansa paitsi minä. Hän ei tiedä mitä tarkoittaa läheisyys, joten olen kokenut tietynlaista hylkäämistä (omien tarpeidensa hylkäämistä) jo vuosikausia. Häntä ei kiinnosta minun tarpeeni, se olenko väsynyt siitä että hoidan suurimman osan perheen asioista jne. Hän on perusluonteeltaan itsekäs ja välinpitämätön. Ja samanlainen hän tulee olemaan eron suhteen. Hän ei tule auttamaan minua missään asiassa. Saan itse varmaan etsiä hänelle asunnonkin, jotta pääsen hänestä eroon… Selviäisin varmasti hyvin jos voitaisiin sopia erosta kuten aikuiset, eikä mies heittäytyisi hankalaksi… T. Ap
Miehen käytös alkoi vasta saatuanne kolmannen lapsen?
Vierailija kirjoitti:
Kai tiedät, että ero on venäläistä rulettia? Et voi etukäteen tietää, miten kaikki menee, tai miten lapset selviävät. Voi käydä hyvin. Tai voi käydä huonosti.
Tätä pelkäänkin.. Toisaalta olen itse perheestä joissa vanhemmilla toimimaton parisuhde ja kaikki lapset voineet vielä aikuisenakin huonosti ja päätyneet huonoihin suhteisiin.. Että mikä sitten lopulta on parempi ja kuka tietää miten tilanne olisi mennyt toisin?
Negatiivinen ilmapiiri raastaa varmasti lapsiakin.. Varmasti saaneet jo jotain traumoja tilanteesta. T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avioeroon ei tarvita molempien suostumusta, eikä siinä enää etsitä syyllistä. Panet eron vireille. Lastenvalvojan luona sovitte huoltajuudesta ja elatuksesta. Kaikesta sovittava kirjallisesti.
Ei voi tietää miten erossa käy, mutta lasten ei ole hyvä kasvaa onnettomien vanhempien kanssa.
Pidän ajatuksesta että lapset jäävät asumaan entiseen kotiinsa. Vanhemmat hankkivat itselleen omat asunnot ja muuttavat vuoroviikoiksi lasten luo. Se on parempi ratkaisu kuin pakottaa lapset muuttamaan viikon välein vanhemman luota toiselle. Tosin tämä järjestely edellyttää vanhemmilta yhteistyökykyä ja -halukkuutta.
Tai eroa haluava äiti voi muuttaa yhteisestä kodista pois ja ryhtyä etävanhemmaksi. Silloin hänestä tulee elatusvelvollinen. Oletko halukas maksamaan elatusmaksuja kolmesta lapsesta?
Haluatko jättää lapset miehellesi? Vai muutatko pois lasten kanssa? Käsketkö miehen muuttaa kotoa?
Et saa täältä päteviä neuvoja.
Onko sinulla muuta mahdollisuutta kuin selvitä? Maailman yksinäisimpään rooliin joudut nyt valmistautumaan, mutta sehän on jo sinulle tuttua ja nyt lähtee se toinen palkkapussikin.
Kyllä siitä selviää, on omakohtaista kokemusta. Tunteet, myös ne negatiiviset syrjään. Sitten puret kiinni rutiineihin ja lasten hyvinvointiin. Yritä löytää asunto nykykotisi läheltä, että lasten rutiinit eivät hirveästi muutu. Ja VOIMIA!🧡
Vierailija kirjoitti:
Kai tiedät, että ero on venäläistä rulettia? Et voi etukäteen tietää, miten kaikki menee, tai miten lapset selviävät. Voi käydä hyvin. Tai voi käydä huonosti.
Tämä. Samoin kuin lisääntyminen ylipäätään on uhkapelaamista lasten onnellisuudella.
”olen kokenut tietynlaista hylkäämistä (omien tarpeidensa hylkäämistä) jo vuosikausia. Häntä ei kiinnosta minun tarpeeni, se olenko väsynyt siitä että hoidan suurimman osan perheen asioista jne.”
Ja teillä on päiväkoti ikäinen lapsi?!
Olen itse eronnut kutakuinkin samasta tilanteesta aikanani, tunteet mieheen oli kuollut toki vähän eri syistä. Tein kaiken yksin, etsin asunnon, laitoin talon myyntiin ja lähdin lasten kanssa. Voi mikä voittajafiilis, kun sitten asiat oli hoidettu. Aluksi ajattelin myös, että en varmaan pysty siihen, mutta näin vuosienkin jälkeen olen ainoastaan ja vain tyytyväinen, että tein sen siirron silloin. Päivääkään en sitä katunut...
Tsemppiä, sä kyllä selviät! Kukaan muu ei voi sun puolesta tuota tehdä, joten avaimet on vain ja ainoastaan sulla. Vaikka ihan helppoa ei olekaan, se on kaiken sen arvoista...
Sinähän selviät, koska itse haluat eron. Toista on meillä, jotka jätetään. Se hylkäämiskokemus sattuu todella.