Te vanhemmat, antakaa hyviä elämänohjeita 22-vuotiaalle

Kehitä itseäsi myös jossain omaehtoisessa, sinulle tärkeässä asiassa, jota koulu, työ tms instituutio ei sinulta vaadi. Esim. jos olet kiinnostunut kirjoittamisesta, harjoittele sitä tavoitteellisesti nyt kun olet nuori ja sinulla on aikaa. Nyt on paras hetki tavoitella unelmia, myöhemmin voi tulla elämä tielle.

Vierailija kirjoitti:

Täällä on hyviä neuvoja, mutta kannattaa alkaa ELÄKESÄÄSTÄJÄKSI. Kun olet vanha eläkeikä on noussut sataan vuoteen.

Eläkesäästösopimukset eivät ole kannattavia. Sen sijaan kannattaa perehtyä sijoittamiseen ja aloittaa ainakin passiivinen indeksisijoittaminen. Siinä kertyy huomaamatta turva eläkepäivien varalle.

Paha antaa muille neuvoja, nuorelle itselleen olisi voinut vaikka tuskin olisin uskonut. Mutta nuorena on se ainoa oikea aika pitää hauskaa useiden naisten kanssa. Että jos mitenkään on mielenkiintoa niihin hommiin ja yhtään vientiä niin anna palaa.

Muuten neuvoisin:

- jätä se nainen ja nauti elämästäsi

- älä juo liikaa, sellainen parin kaljan hiprakka on paras jos vaan saa ylläpidettyä

- avioliitto on yliarvostettua

nuoriviela kirjoitti:

Onko OK bilettää? En tykkää kun olen aika introvertti, mutta saatan vanhempana kaduta että en pitänyt nuoruudessani hauskaa

Bilettämisessä ei ole kysymys hauskanpitämisestä, vaan suhteiden luomisesta. Suhteilla voi sitten myöhemmin esim. saada töitä. Kannattaa olla mukana opintojärjestötoiminnassa, osakunnassa tms., ja onhan yliopistoissa erilaisia harrastusyhdistyksiäkin.

Opintomenestyksellä ei ole myöhemmin suuresti väliä. Tärkeämpää on opiskella nopeasti ja luoda niitä suhteita.

Minulla on ainakin nyt 40 vuotiaana täysi ymmärrys miten ihmiset käyttäytyy. Osa on aivan samanlaisia kuin muutkin petoeläimet eli "syövät" toisia ihmisiä. Nämä on niitä kiusaajia ja hyödyn etsijöitä. Ottavat irti kaiken mistä helpoiten saavat.

Sitten on niitä, jotka on oikeasti ihmisiä. Empaattisia ja eivät mene siitä mistä aita on matalin. Auttavatkin vailla ainaista oman edun tavoittelua.

Puolison kanssa on hyvä olla samanlainen huumorintaju, helpottaa elämää.

Myös samanlainen taloudellinen ajattelu, se säästää monelta riidalta.

Vierailija kirjoitti:

Naimisiin, naimisiin vasta kolmekymppisenä... Miksi mentävä naimisiin? Tunnen, tiedän monia avopareja jotka onnellisesti yhdessä jo kymmenen, kaksi, kolmekymmentä vuotta. Nopein tietämäni pika avioliitto alle viikon.

Jokainen saa mennä naimisiin, jos haluaa. Ei sitä tarvitse vuosikausia vatvoa ja harkita. Avoliitto voi päätyä eroon ihan samalla tavalla kuin avioliittokin, tai sitten se onnistuu.

"- Mistä tietää kenen kanssa kannattaa mennä naimisiin?

- Kannattaako lapsia hankkia, ja missä iässä? (Nyt en halua)"

Itse en tiennyt 22-vuotiaana myöskään vastausta näihin kysymyksiin. Sitten kun rakastuin ensimmäisen kerran 34-vuotiaana, tiesin vastauksen molempiin. Sitä ennen kaikki romanttiset elokuvat ja muut meni minulta täysin ohi enkä ymmärtänyt mistä niissä oli kyse. Aiemmat suhteeni oli pelkkää näyttelyä, ja olin niissä vain siksi, että luulin että ihmisen pitää olla parisuhteessa.

"- Onko OK bilettää? En tykkää kun olen aika introvertti, mutta saatan vanhempana kaduta että en pitänyt nuoruudessani hauskaa"

On OK. Olen myös introvertti. Biletin opiskelujeni alussa lähinnä ryhmäpaineesta. En ole katunut sitä että lopetin muutaman kerran jälkeen.

"- ihonhoitoon liittyviä vinkkei kans voi antaa!"

Kadun sitä, että sorruin ottamaan aurinkoa niin paljon nuorena. UV-säteilyn välttely on ainut toimivia ihonhoitokeino. Suoja kasvoihin jo alkukeväästä!

Vierailija kirjoitti:

Puolison kanssa on hyvä olla samanlainen huumorintaju, helpottaa elämää.

Myös samanlainen taloudellinen ajattelu, se säästää monelta riidalta.

Kyllä, mutta täytyy muistaa, että ihmisen huumorintaju muuttuu ja kehittyy. Minua nauratti 20-vuotiaana täysin erilaiset asiat kuin nyt 50-vuotiaana! Miestäni taas ei naurata oikeastaan enää mikään. Nuorena hän kertoi hauskoja juttuja, joille minä kikatin. Eipä tarvitse enää kikattaa, koska hän ei kerro hauskoja juttuja.

Meillä on AINA ollut erilliset rahat, vaikka on yhteisiä lapsia. Minä käytän omaa rahaa lapsiin, esim. maksan heille harrastuksia, ostan kengät ja farkut ja muut kalliimmat vaatekulut. Lisäksi nautin omista menoista, esim. käyn teatterissa, konsertissa, syömässä ystävien kanssa, joskus kasvohoidossa tai hieronnassa ja ostan kuntosalikortin. Mieheni on ihan toisenlainen. Hän vaihtaa autoa parin vuoden välein, lähtee lappiin viikoksi lomalle ystäviensä tai vanhimman pojan kanssa, ostaa itselleen kalliita eräilyvaatteita, hankkii yleensä uudet kodinkoneet jne. Hyvä asia omissa rahoissa on se, ettei tarvitse kysellä lupaa keneltäkään.

Molemmat meillä hoitavat puolet asuntolainasta. Kyllä, meillä on edelleen asuntolainaa, vaikka 25 vuotta sitten kuviteltiin, että viisikymppisenä ollaan velattomia. Monilla meidän tuttavillakin on edelleen asuntolainaa. Se on oikeastaan ainoa ns. yhteinen taloudellinen meno, koska minä maksan sähkölaskut, vesilaskut, jätemaksut, vakuutukset.

Kokeile peppuseksiä. Oikeasti. Pyydä että se rööri voidellaan kunnolla ja sormeillaan auki. Ne orkut on paljon rajummat kuin A-rapusta saatavat. Ei kannata tyytyä huonoon seksiin. Kokeile kaikkea!

Vierailija kirjoitti:

Hommaa lapsia jos olet varma, että pärjäät lapsen kanssa ihan yksin... kun isä voi lähteä lätkimään koska vaan... (kokemusta on vaikka hän niin halusi lapsen)

Ja älä ikinä ota lainaa toisen puolesta! (Kokemusta tästä myös ja jouduin itse maksumieheksi kun tuli ero lapsen isän kanssa).

Bilettää voi mielestäni jos siitä ei seuraa harmia. Itse juon todella todella harvoin, koska vihaan krapulaa yli kaiken ja ei oikein tee mieli.

Naimisiin menosta en tiedä milloin kannattaa... olen itse nyt onnellisessa suhteessa ja jos tämä onni kestää vielä vuosia nii kai sitä voisi vaikka mennäkin? Tai sitten ei? kun en haluaisi avioeroa kokea kun niin monessa muussakin asiassa mennyt mönkään.

Tuo on stereotyyppista, nykyisin on paljon myös yksinhuoltajaisiä. Esim. lähipiirissäni nainen koko hermoromahduksen ja lähti, jätti perheen. Jonkin ajan päästä oli vaatimassa lasten huoltajuutta itselleen, vaikkei ollut muuta kuin vuokrayksiö. Lapset jäivät isälle, mutta äiti tapaa heitä joka toinen vkl.

Myös mieheni veli on yksinhuoltaja. Hänen exänsä taustoista en viitsi kirjoitella palstalle, kun voi tunnistaa itsensä. Jos periaatteena sanoisi sen verran, että eron tullessa lasten on ehkä parempi asua sen ihmisen luona, jolla on vakituinen työpaikka ja säännölliset palkkatulot.

Lapsia ei kannata jättää hankkimatta sen takia, että pelkää puolison jättävän. Melko harvoin niin käy. Ja jos sattuisi käymään, harva vanhempi hylkää lapsensa kokonaan.

Vierailija kirjoitti:

Aloita osakesijoittaminen, niin vaurastut...muuten elä ja nauti nuoruudesta, mutta kohtuudella...

Juuri näin. Summan ei tarvitse olla suuren suuri mitä kuukaudessa säästät, mutta kun sitä teet seuraavat 40 vuotta ja siihen päälle vielä osakekurssien nousut ja osingot, niin huomaat että oletkin kerännyt pitkän pennin ihan itsestään. Ja kannattaa aloittaa osakesäästäminen osakesäästötilille jolloin saat sijoitettua osingot takaisin osakkeisiin verovapaana.

Olisipa joku kertonut minullekin nuorena tai edes kolmekymppisenä, miten osakesäästäminen kannattaa, niin minulla olisi nyt jo miljoona omaisuus. Aloitin sijoittamisen vasta yli nelikymppisenä ja sijoitusomaisuutta on nyt vain muutamia satoja tuhansia ja ikää rapiat alle 60 v. Ja muista että säästät säännöllisesti etkä missään tilanteessa koske noihin säästöihisi muuta kuin vasta vanhemmalla iälläsi. Tulet silloin kiittämään itseäsi ja pitkäjännitteisyyttäsi.

Ken kuuta kurottaa, se katajaan kapsahtaa.

Rahaa kannattaa käyttää. Olen kasvanut pihissä perheessä, jossa ei käyty ravintolassa syömässä eikä harrastettu mitään maksullista. Itse elän toisin ja olen onnellinen siitä.

Mene naimisiin sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa sinulla on rauhallinen olo ja tunnet tulleesi kotiin.

Melkein kaikki mitä romansseista puhutaan on valhetta. On elämän suurimpia sudenkuoppia mennä naimisiin jonkun kanssa, joka kipristää vatsanpohjaa ja saa sukat pyörimään jaloissa, kun on niin karismaattinen tai jännittävä. Kyseessä on silloin vain hormonit, jotka ilmoittaa, että olet elossa.

Niin ja yksi juttu vielä. Sitten kun oikeasti haluat lapsia, älä ehkäise vaan anna sen osapuolen huolehtia ehkäisystä, joka lapsia ei halua. Jos se on kumppanille ongelma, ei häntä ole vanhemmaksi tarkoitettu. Jos olet nainen, et voi odottaa. Se oikea haluaa kanssasi lapsen lähes aina. Se vääräkin ehkä haluaa lapsen, mutta "sitten joskus" jonkun toisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin isoja kysymyksiä että en osaa vastata :D Mutta yleisesti: olet nuori, voit vielä tehdä virheitä ja silti aloittaa alusta. Eniten kadut tekemättömiä asioita, ei tehtyjä.

Tää on ihan sontaa. Lähes kaikki naiset katuvat mm irtosuhteita. Elämässä on paljon mitä voi jättää tekemättä ja olla kuolinvuoteella ylpeä siitä.

Höpö höpö. En ole kuullut muuta katumista, kuin tekemättä jääneitä asioita. "voi kun olisin silloin...." sitä ja tätä. Moni ajattelee, että tekee jotain sitten joskus kun on aikaa. No sitä hetkeä ei välttämättä tule koskaan vastaan, joten kannattaa ennemmin tehdä ja kokeilla asioita. Virheitä saa ja pitää tehdä, mutta jos saman virheen tekee toisen kerran, niin sitten on jo itsessä vikaa. 

Vepan kuplettirallin sanoin: "Ota löysin rantein, älä jännitä. Ota vastaan mitä tarjoo elämä. Eihän maailmassa mitään suremalla saa, päivä päivältä vain lähestyypi maa."

Lääkärit myyvät lääkkeitä. Yritä löytää lääkkeetön vaihtoehto. Niitä ei tarjota vaan tieto pitää kaivaa ja kokeilla.

22v ei ole nyt enää ihan nuori. Oletko mies vai nainen?

Outoja kysymyksiä aikuiselta ihmiseltä.

Rupea äänestämään kokoomusta.