Lue keskustelun säännöt.
Mä en kestä miestäni joka edelleen nukkuu
10.04.2022 |
Meillä on ollut ikuisuusongelma meidän eri rytmi. Minä olen tyypiltäni aktiivinen, yritteliäs (yrittäjä) ja vastuunottaja. Mieheni tykkää nukkua pidempään ja passiivisuudellaan jättää arkiasioita mun huolehdittavaksi: lasten kouluheräämiset, koira jne. Hän osallistuu kyllä mutta mun pitää aina pyytää. Hän on remontoinut, kouluttanut koiraa, kuulustelee lasten koulujuttuja, tekee ruokaa, mutta aina on läsnä sellainen fiilis, että hän tekemisellään ikäänkuin lunastaa aikaa olla itsekäs ja passiivinen. Koska itse olen haastavassa tilanteessa kasvavan yrityksen kanssa kaikenlainen passiivisuus, laiskuus ja mukavuudenhalu lyttää mun voimavaroja ja energiaa. Mieheni on muusikko jonka työ on pääasiassa keikkailua. Kun keikkoja ei ole, ei ole muitakaan tavoitteita tai päämääriä. Olen monta kertaa sanonut että joku ennustettavuus arjessa, aikatauluissa, tekemisenmeinki jne on se mitä minä toivon että jaksan. Mutta aina jatkuu sama henki. Iisisti, rennosti ja sitten minä räjähdän ja olen se ilonpilaaja joka pilaa muuten niin mukavan elämän. Kommentteja?
Kommentit (37)
Jos sä et kestä, niin toinen ennen pitkää alkaa nukkua entistä pitempään ja ottaa aikaa yöstä koska silloin ei tarvitse nähdä pettynyttä ilmettäsi koko ajan.
Voisitko miettiä niitä kestämisiäsi toisenkin kerran. Ymmärrän että ahdistaa, mutta mene siihen ahdistukseen ja mieti, onko tuo energisyytesi aitoa vai ratkaisu omiin ongelmiin. Tiedosta sekin, että monissa perheissä eletään jatkuvasti jännittyneessä ilmapiirissä, jossa toinen vanhempi on koko ajan vaatimassa aktiivisuuden esittämistä myös lapsilta, ja näistä tulee hermostuneita itseohjautuvan sijaan.
Siitä kaikesta voi silti keskustella, ja täytyykin, koska pettyneisyytesi pilaa ilman joka tapauksessa. Mutta keskustelun lähtökohta ei voi eikä saa olla se, että sinä olet sekä syyttäjä että tuomari ja muut syytettyjä tai apulaissyyttäjiä. Jos miehesi on muusikko ja kouluttaa koiraa, hän ei voi olla niin itseohjautumaton kuin oletat - kumpikaan noista ei onnistu kuin ihmiseltä, joka on kiinnostunut ja motivoitunut. Ne vaativat myös herkkyyttä. Mutta häntä saattaa lannistaa paitsi muusikoiden työtilanne, myös sinun oletuksesi, että mies on puukorvainen kun ei ymmärrä sinua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse yörytmisenä muusikkona tiedän, miten raskasta ja passivoivaa keikkojen odottelu voi olla. Keikoilla ja niitä varten treenatessa aktiivisuus huitoo huippulukemissa, sitten pudotaan tyhjiöön. Säännöllisen rytmin ylläpito on mahdotonta, ja aamut - no, silloin olen fyysisesti toimintakyvytön, luontaisen rytmin takia.
Kuulostaa siltä, että sun miehen pitäisi ottaa omistautuvampi ote esim. just kotitöihin omana aktiivisena päiväaikanaan. Uskon ton, että se koittaa selvitä vähällä - asenteenmuutos nostaisi jo paljon sun ja itse asiassa teidän molempien melialaa. Samoin se voisi harkita lisäopintoja: meille muusikoillekin on monenlaista täydentävää oppia tarjolla. Tavoitteellisuus auttaa.
Heräsin just,ihan hirveä krapula.
No,se lähtee sillä millä on tullutkin.
Elikkä suunta baariin.
Siellä on tuttuja,saa höpöttää niiden kanssa.Eikä tarvii yksin kököttää kotona.
Tulee varmaan kiva päivä.
Mukavaa sunnuntaita teillekin.
Vierailija kirjoitti:
Jos mies tekee osuutensa yhteisistä jutuista, niin sen "vapaa-aika" ja laiskottelu ei kuulu sulle pätkääkään. Miten se miehen laiskottelu ja passiivisuus latistaa sun voimavaroja ja energiaa? Ei sun miehellä tarvitse olla mitään tekemisen meininkiä, vaikka sä sitä haluaisit ja sulla olisi.
Ja sanon tämän naisena, jolla on melko samanlainen tilanne kuin sulla. Mulla on aina menossa useita projekteja ja mieheni tykkää pelata, katsoa telkkaria tai selata nettiä. Ei se multa ole pois, kun mieheni osallistuu kotitöihin ja lastenhoitoon.
Pointti taisikin olla se, että miestä pitää aina pyytää tai potkia persuksille, että osallistuu, mikä kuluttaa aloitekykyisemmän ap:n energiaa kohtuuttomasti. Kyllä itseäkin veetuttaa aina olla pyytämässä ja anelemassa, että mies hoitaa oman osansa ja sitten kun on suurieleisesti keittiön siivonnut tunnissa, olettaa voivansa saada vapaa-aikaa tuntitolkulla samaan aikaan, kun minä teen ruoat, pesen pyykit, laitan pyykit kaappiin ja uudet kuivamaan ja hoidan lapset. En ole ap, mutta ymmärrän kyllä ap:ta, jos aikuisen ihmisen patistelu vie itseltä kaiken ilon ja sitten vielä haukutaan ilonpilaajaksi. Että yhdeltäkö saa imaista kaiken ilon elämästä ja sitten kun jakaisi tämän kurjuuden sen kumppanin kanssa, saa vain lisää sontaa niskaan?
Haukkukaa vain marttyyriksi, mutta olen itse sanonut jo monesti, että jos on ok toimia koko perheen roska-astiana, niin alan sitten vastineeksi kostaa kurjuuttani koko perheelle. Myös lapsille, jos ei miestä kiinnosta minun hyvinvointi, niin ehkä sitten lasten. Toistaiseksi ei ole lapsetkaan valitettavasti kiinnostaneet, että kaipa se on sitten koko perheen hyvinvoinnin vuoksi erottava, ettei yhden mulukun takia kärsi koko perhe.
Vierailija kirjoitti:
Eli yleinen mielipide on se, että minä olen se ilonpilaaja. Ok. Täytyy miettiä asiaa. Koen itse että olen ihan järkityyppi jolla on passiivinen perässävedettävä mies. Ehkä se ongelma sitten siinä. Että vedän perässä. Pitäs vissiin olla niin itsenäinen että on ihan sama mihin ja miten mies osallistuu.
Ja nämä on ne ainoat vaihtoehdot?
Miehen kanssa ei voi sopia ja esim. listata perheen asioita jotka pitää hoitaa, jakaa ne tasapuolisesti, ja laittaa listaa näkyville? Ja sitten kerta kaikkiaan antaa miehen hoitaa hommat ajallaan? Tai töitä ei voi jakaa siten, että molemmilla on selkeät vastuualueet?
Oletko PUHUNUT miehesi kanssa, että millaista apua tarvitsisit nyt, ihan vaan syyllistämättä häntä?
Mä tunnistan osaltani ton sun ärsytyksen, mutta se tosiaan on vain sun omaa ärsytystä, joka sun pitää opetella hoitamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ap käyttää itsekkäästi aikaa valittamalla äitylipalstalle turhista asioista. Puhuisit sen ukkosi kanssa, älä tänne avaudu
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mies tekee osuutensa yhteisistä jutuista, niin sen "vapaa-aika" ja laiskottelu ei kuulu sulle pätkääkään. Miten se miehen laiskottelu ja passiivisuus latistaa sun voimavaroja ja energiaa? Ei sun miehellä tarvitse olla mitään tekemisen meininkiä, vaikka sä sitä haluaisit ja sulla olisi.
Ja sanon tämän naisena, jolla on melko samanlainen tilanne kuin sulla. Mulla on aina menossa useita projekteja ja mieheni tykkää pelata, katsoa telkkaria tai selata nettiä. Ei se multa ole pois, kun mieheni osallistuu kotitöihin ja lastenhoitoon.
Pointti taisikin olla se, että miestä pitää aina pyytää tai potkia persuksille, että osallistuu, mikä kuluttaa aloitekykyisemmän ap:n energiaa kohtuuttomasti. Kyllä itseäkin veetuttaa aina olla pyytämässä ja anelemassa, että mies hoitaa oman osansa ja sitten kun on suurieleisesti keittiön siivonnut tunnissa, olettaa voivansa saada vapaa-aikaa tuntitolkulla samaan aikaan, kun minä teen ruoat, pesen pyykit, laitan pyykit kaappiin ja uudet kuivamaan ja hoidan lapset. En ole ap, mutta ymmärrän kyllä ap:ta, jos aikuisen ihmisen patistelu vie itseltä kaiken ilon ja sitten vielä haukutaan ilonpilaajaksi. Että yhdeltäkö saa imaista kaiken ilon elämästä ja sitten kun jakaisi tämän kurjuuden sen kumppanin kanssa, saa vain lisää sontaa niskaan?
Haukkukaa vain marttyyriksi, mutta olen itse sanonut jo monesti, että jos on ok toimia koko perheen roska-astiana, niin alan sitten vastineeksi kostaa kurjuuttani koko perheelle. Myös lapsille, jos ei miestä kiinnosta minun hyvinvointi, niin ehkä sitten lasten. Toistaiseksi ei ole lapsetkaan valitettavasti kiinnostaneet, että kaipa se on sitten koko perheen hyvinvoinnin vuoksi erottava, ettei yhden mulukun takia kärsi koko perhe.
Minkä ikäiset lapset? Miksi et jaa kotitöitä tasapuolisesti? Kyllä kouluikäiset lapset pystyy jo tekemään monenlaisia kotitöitä, siivoamaan omat jälkensä jne. Pyykkien suhteen jokainen voi pestä ja huoltaa omansa n. 10 v iästä eteenpäin, ja jos ei sitten ole sopivaa vaatetta, vaan kaikki pitkin kämppää likaisena, niin se on sitten just sen henkilön oma ongelma.
Tärkeintä noissa hommissa on se, että ne ei onnistu, jos sinun tavoin pitää olla syyllistävä marttyyri, joka mitä todennäköisimmin sitten kun joku on pulassa omien hommiensa kanssa, menee kuitenkin tekemään ne toisen puolesta, että saa omaa kruunua kiillottaa.
Samoin 10v iästä eteenpäin lapsilla voi oikein hyvin olla kerran viikossa ruoanlaitto- ja keittionsiivousvuoro.
Mulla on kolme poikaa, ja näin meillä on ollut. Lapsilla on myös joka toinen viikko kodissa siivouspäivä, jolloin heillä on omat vastuualueet, jotka siivoavat oman huoneen lisäksi. Koiraa myös lenkittävät päivittäin, mutta koira otettiin silloin kun olivat jo isompia, ja tämä sovittiin yhdessä.
Mä olen itse työssäkäyvä yh, enkä olis mitenkään jaksanut arkea, jos olisin uhriutuneena yrittänyt tehdä aina kaiken itse. Ja lapset eivät kotitöistä kärsi, kun heillä niitä on yhteensä viikossa ehkä 2h/hlö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mies tekee osuutensa yhteisistä jutuista, niin sen "vapaa-aika" ja laiskottelu ei kuulu sulle pätkääkään. Miten se miehen laiskottelu ja passiivisuus latistaa sun voimavaroja ja energiaa? Ei sun miehellä tarvitse olla mitään tekemisen meininkiä, vaikka sä sitä haluaisit ja sulla olisi.
Ja sanon tämän naisena, jolla on melko samanlainen tilanne kuin sulla. Mulla on aina menossa useita projekteja ja mieheni tykkää pelata, katsoa telkkaria tai selata nettiä. Ei se multa ole pois, kun mieheni osallistuu kotitöihin ja lastenhoitoon.
Pointti taisikin olla se, että miestä pitää aina pyytää tai potkia persuksille, että osallistuu, mikä kuluttaa aloitekykyisemmän ap:n energiaa kohtuuttomasti. Kyllä itseäkin veetuttaa aina olla pyytämässä ja anelemassa, että mies hoitaa oman osansa ja sitten kun on suurieleisesti keittiön siivonnut tunnissa, olettaa voivansa saada vapaa-aikaa tuntitolkulla samaan aikaan, kun minä teen ruoat, pesen pyykit, laitan pyykit kaappiin ja uudet kuivamaan ja hoidan lapset. En ole ap, mutta ymmärrän kyllä ap:ta, jos aikuisen ihmisen patistelu vie itseltä kaiken ilon ja sitten vielä haukutaan ilonpilaajaksi. Että yhdeltäkö saa imaista kaiken ilon elämästä ja sitten kun jakaisi tämän kurjuuden sen kumppanin kanssa, saa vain lisää sontaa niskaan?
Haukkukaa vain marttyyriksi, mutta olen itse sanonut jo monesti, että jos on ok toimia koko perheen roska-astiana, niin alan sitten vastineeksi kostaa kurjuuttani koko perheelle. Myös lapsille, jos ei miestä kiinnosta minun hyvinvointi, niin ehkä sitten lasten. Toistaiseksi ei ole lapsetkaan valitettavasti kiinnostaneet, että kaipa se on sitten koko perheen hyvinvoinnin vuoksi erottava, ettei yhden mulukun takia kärsi koko perhe.
Vaikea tähänkään aloittajan tilanteeseen on ottaa kantaa kun tämä voi olla niinkuin sinä kuvaat tai sitten tosiaan ap on valtavan ahdistava hahmo perheessä. Tai jotain siltä väliltä niin, että siinä kaksi ihan normaalia ihmistä nyt vain sattuu ruokkimaan toistensa keskenkasvuisia puolia.
Vierailija kirjoitti:
Eli yleinen mielipide on se, että minä olen se ilonpilaaja. Ok. Täytyy miettiä asiaa. Koen itse että olen ihan järkityyppi jolla on passiivinen perässävedettävä mies. Ehkä se ongelma sitten siinä. Että vedän perässä. Pitäs vissiin olla niin itsenäinen että on ihan sama mihin ja miten mies osallistuu.
Ööö, vedät herneen nenään meidän huomauttaessa, että sinä olet ihan itse valinnut miehen, joka nyt sattuu vain olemaan erilainen kuin sinä. Ilmeisesti sinä olet ainakin joskus rakastanut miestäsi ja ilmeisesti miehesi rakastaa sinua? Mitä arvostatte toisissanne ja mites keskinäisen kunnioituksen laita? Vaikutat ihmiseltä, joka ei ymmärrä erilaisuutta ja sen sijaan haluaa, että kaikki tapahtuu oman (jokseenkin sekavan?) mielen mukaan. Jos miehesi kuitenkin huolehtii kotona lapsista ja hoitaa työnsä, niin annan hänelle tilaa olla oma itsensä. Älä yritä pakottaa häntä omaan muottiisi, jos et välttämättä haluaa ajaa parisuhdettanne tuhoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eli yleinen mielipide on se, että minä olen se ilonpilaaja. Ok. Täytyy miettiä asiaa. Koen itse että olen ihan järkityyppi jolla on passiivinen perässävedettävä mies. Ehkä se ongelma sitten siinä. Että vedän perässä. Pitäs vissiin olla niin itsenäinen että on ihan sama mihin ja miten mies osallistuu.
Olet ihan v i t un idi ootti ap!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mies tekee osuutensa yhteisistä jutuista, niin sen "vapaa-aika" ja laiskottelu ei kuulu sulle pätkääkään. Miten se miehen laiskottelu ja passiivisuus latistaa sun voimavaroja ja energiaa? Ei sun miehellä tarvitse olla mitään tekemisen meininkiä, vaikka sä sitä haluaisit ja sulla olisi.
Ja sanon tämän naisena, jolla on melko samanlainen tilanne kuin sulla. Mulla on aina menossa useita projekteja ja mieheni tykkää pelata, katsoa telkkaria tai selata nettiä. Ei se multa ole pois, kun mieheni osallistuu kotitöihin ja lastenhoitoon.
Pointti taisikin olla se, että miestä pitää aina pyytää tai potkia persuksille, että osallistuu, mikä kuluttaa aloitekykyisemmän ap:n energiaa kohtuuttomasti. Kyllä itseäkin veetuttaa aina olla pyytämässä ja anelemassa, että mies hoitaa oman osansa ja sitten kun on suurieleisesti keittiön siivonnut tunnissa, olettaa voivansa saada vapaa-aikaa tuntitolkulla samaan aikaan, kun minä teen ruoat, pesen pyykit, laitan pyykit kaappiin ja uudet kuivamaan ja hoidan lapset. En ole ap, mutta ymmärrän kyllä ap:ta, jos aikuisen ihmisen patistelu vie itseltä kaiken ilon ja sitten vielä haukutaan ilonpilaajaksi. Että yhdeltäkö saa imaista kaiken ilon elämästä ja sitten kun jakaisi tämän kurjuuden sen kumppanin kanssa, saa vain lisää sontaa niskaan?
Haukkukaa vain marttyyriksi, mutta olen itse sanonut jo monesti, että jos on ok toimia koko perheen roska-astiana, niin alan sitten vastineeksi kostaa kurjuuttani koko perheelle. Myös lapsille, jos ei miestä kiinnosta minun hyvinvointi, niin ehkä sitten lasten. Toistaiseksi ei ole lapsetkaan valitettavasti kiinnostaneet, että kaipa se on sitten koko perheen hyvinvoinnin vuoksi erottava, ettei yhden mulukun takia kärsi koko perhe.
Minkä ikäiset lapset? Miksi et jaa kotitöitä tasapuolisesti? Kyllä kouluikäiset lapset pystyy jo tekemään monenlaisia kotitöitä, siivoamaan omat jälkensä jne. Pyykkien suhteen jokainen voi pestä ja huoltaa omansa n. 10 v iästä eteenpäin, ja jos ei sitten ole sopivaa vaatetta, vaan kaikki pitkin kämppää likaisena, niin se on sitten just sen henkilön oma ongelma.
Tärkeintä noissa hommissa on se, että ne ei onnistu, jos sinun tavoin pitää olla syyllistävä marttyyri, joka mitä todennäköisimmin sitten kun joku on pulassa omien hommiensa kanssa, menee kuitenkin tekemään ne toisen puolesta, että saa omaa kruunua kiillottaa.
Samoin 10v iästä eteenpäin lapsilla voi oikein hyvin olla kerran viikossa ruoanlaitto- ja keittionsiivousvuoro.
Mulla on kolme poikaa, ja näin meillä on ollut. Lapsilla on myös joka toinen viikko kodissa siivouspäivä, jolloin heillä on omat vastuualueet, jotka siivoavat oman huoneen lisäksi. Koiraa myös lenkittävät päivittäin, mutta koira otettiin silloin kun olivat jo isompia, ja tämä sovittiin yhdessä.
Mä olen itse työssäkäyvä yh, enkä olis mitenkään jaksanut arkea, jos olisin uhriutuneena yrittänyt tehdä aina kaiken itse. Ja lapset eivät kotitöistä kärsi, kun heillä niitä on yhteensä viikossa ehkä 2h/hlö.
Kaksi alle 2-vuotiasta lasta, joista toinen vastasyntynyt. Sama ongelma oli jo raskausaikana, että mitä vähemmän pystyin/jaksoin tekemään (vaikea raskaus), sitä vähemmän mieheltä sai apua. Vähensi sitä vähääkin, mitä ennen toista raskautta teki.
Kyllähän tuo esikoinen yrittää auttaa ruoanlaitossa ja tiskikoneen kanssa, mutta ei aina ihan onnistu pyrkimyksissään. Arvostan silti sitä, että edes yrittää toisin kuin isänsä, joka on tässä perheessä se kruunun kiillottaja. Minä jätän suosiolla kokonaan tekemättä ja otan haukut niskaan, jos en oikeasti jaksa/pysty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mies tekee osuutensa yhteisistä jutuista, niin sen "vapaa-aika" ja laiskottelu ei kuulu sulle pätkääkään. Miten se miehen laiskottelu ja passiivisuus latistaa sun voimavaroja ja energiaa? Ei sun miehellä tarvitse olla mitään tekemisen meininkiä, vaikka sä sitä haluaisit ja sulla olisi.
Ja sanon tämän naisena, jolla on melko samanlainen tilanne kuin sulla. Mulla on aina menossa useita projekteja ja mieheni tykkää pelata, katsoa telkkaria tai selata nettiä. Ei se multa ole pois, kun mieheni osallistuu kotitöihin ja lastenhoitoon.
No kun sen miehet pitäisi olla ap:n käsinukke ja maskotti. Ei sillä saa olla omaa tahtoa. Sama arvatenkin koskee lapsia.
Eksä jonka kanssa lapsia halusi tottelevan. Eihän siitä tullut kuin ero kun kaksi omapäistä menee yhteen. Lapselta aika paha lause. Isi sun luona tuntuu aina lomalta. Ex repi pelihousujaan eismerkkinä. Millä xxs sä saat lapset tiskaamaan?
Sehän on helppoa saada lapsi tekemään mitään. Tiskaa niin saat rahaa. Se paha että lapset ovat kuulleet mun puheluita. Nekin mokomat neuvottelee siitä mikä on kelvollinen korvaus tekemisestä. Erotessa ex nainen sanoi oikeasti hän haluaa jonkun joka tottelee. Kehoitin ottamaan koiran.
Ottikin ja lapsilta nyt jo aikuisilta+ yksi vielä teiniltä olen kuullut. Äidillä on ollut monta miestä sun jälkeen. Tosi paha, hän on ollut vihainen niistä kaikista. Eihän sitä nainen myönnä kun vika näkyy peilistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eli yleinen mielipide on se, että minä olen se ilonpilaaja. Ok. Täytyy miettiä asiaa. Koen itse että olen ihan järkityyppi jolla on passiivinen perässävedettävä mies. Ehkä se ongelma sitten siinä. Että vedän perässä. Pitäs vissiin olla niin itsenäinen että on ihan sama mihin ja miten mies osallistuu.
Mä olen sellainen mies joka tekee työt nopeasti. Jotain koneilla pyykin pesua en edes miellä työksi. Voin tehdä sellaista ihan joutessani. Naisia on häirinnyt se kuinka osaan ottaa vapaa-ajalla rennosti. Telkkari ja kaukosäädin riittää.
Kerran riiteli jostain mikä ei mua kiinostanut yhtään. Sitten huusi siinä mitä v...ttua osoittelet sillä kaukosäätimellä? Vastasin koitan saada äänen hiljaisemmalle. On minussakin vikaa. Ihan suoraan olen kertonut etten riitele naisten tai lasten kanssa.
Siitä on ainakin 20 vuotta kun olen riidellyt kenenkään kanssa. Puhumalla pärjää ihan hyvin. En vain ala riitelemään. Niin helppoa se on.
Ymmärrän, jos ei tee osuuttaan. Sitä taas en ymmärrä, jos vaadit häntä olemaan aktiivinen välttämättömien velvollisuuksien ulkopuolella. Meillä on molemmilla vaativat työt, mutta vapaa-ajalla tosiaan nukumme pitkään, syömme, luemme ja rentoudumme. Olisi ahdistavaa, jos toinen vaatisi vapaa-ajallakin jotenkin tosi aktiivista otetta koko ajan.
Olet kontrollifriikki. Kannattaa lukea psykologi Emilia Kujalan kirja Suorittajan mieli - Vapaudu ylikontrollista.
Aloittaja on raivostuttavaa ihmistyyppiä. Miksi pitää säheltää koko ajan jotain? Tuolla menolla ap tulee saamaan burnoutin viiden vuoden sisään ja sitten se valitus vasta alkaakin.