Lue keskustelun säännöt.
Siis opetettiinko teille jotain kotona?
10.04.2022 |
Ei minulle vaan. Ei opetettu mitään käytännön taitoja eikä sanomaan kiitos tai anteeksi. No pyörällä ajo opetettiin, mutta se on ainoa, mitä muistan. Mitä tarkoittaa, että kotona on opetettu jotain?
Kommentit (34)
Ei minullekaan ole opetettu. Kiitos ja anteeksi ei kuuluneet meidän perheen sanavarastoon. Junttia porukkaa oli meidän perhe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietysti opetettiin. Pikkulapsesta asti esim. syömään siististi, kiittämään, putsaamaan jälkensä. Isompana opetettiin tekemään ruokaa, siivoamaan, käymään kaupassa, tekemään kodin töitä. Käytöstapoja ja kohteliaisuutta ja avuliaisuutta. Opetettiin rahankäyttöä, opiskelutekniikkaa, monenlaista käytännön taitoa.
Vierailija kirjoitti:
Se tarkoittaa sitä, että kotona on opetettu kaikenlaisia asioita.
Miten? Varta vasten otettu aikaa vai oletko tarkkaillut sivusta muiden tekemisiä?
Vierailija kirjoitti:
Tietysti opetettiin. Pikkulapsesta asti esim. syömään siististi, kiittämään, putsaamaan jälkensä. Isompana opetettiin tekemään ruokaa, siivoamaan, käymään kaupassa, tekemään kodin töitä. Käytöstapoja ja kohteliaisuutta ja avuliaisuutta. Opetettiin rahankäyttöä, opiskelutekniikkaa, monenlaista käytännön taitoa.
Okei. Kuulostaa täysin vieraalta. Kävin minä välillä perheelle kaupassa, mutta ei sitä oltu opetettu. Annettiin vaan kauppalista ja piti mennä. Ruoanlaittoa harvoin näin edes sivusta. Osasin minä itse sitten leivän voidella tai laittaa mikroon pussin popcorneja tai he-ma-paa. Kouluhomma hoidin ekalta lähtien yksin huoneessani. Ei niistä kukaan tiennyt mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se tarkoittaa sitä, että kotona on opetettu kaikenlaisia asioita.
Miten? Varta vasten otettu aikaa vai oletko tarkkaillut sivusta muiden tekemisiä?
Sekä että.
Samat setit. Meidät lapset kasvatettiin kuin pellossa, välillä käytiin huutamassa ja tukistamassa.
18-vuotiaana aloin opettelemaan elämisen perustaitoja, alkaen aina tunteiden hallinnasta kokkaamiseen ja laskujen maksuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opetittiin - nimittäin häpeää! Vieläkin viisikymppisenä käyn terapiassa ja häpeä on aina mukanani.
.
Minun pitää hävetä itseäni koulukaverini äidin silmiassä, jota äitini ei ole edes koskaan tavannut, mutta kun kyseinen tantta on SoS-DeM ja käynyt lukion. Itse en osaa hoitaa tarjoilijan työtäni, koska saatan nolata äitini olemalla töissä vuorokkani jos SoS-DeM tulee asiakkaksi työpaikkaani...
Opetettiin sanomaan kiitos ja anteeksi, opetettiin että omat sotkut pitää siivota, töitä tehdä, ympäristöstä pitää huolta ja muita auttaa. Koulun kanssa vanhemmat ei osannut auttaa tai antaa mallia, hoidin ne oma-aloitteisesti. Kehuja ja ihasteluja kyllä aina tuli kun sai hyviä numeroita tai toi tuotoksia kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käytöstavat ja ihmisten ilmoilla oleminen, siisteys ja kodinhoito, minkälainen ammatti ja puoliso kannattaa valita, rahankäyttö ja säästäminen, ruuanlaitto ja terveellinen elämäntyyli
Kiitos opetettiin. Sen sijaan anteeksi oli outo sana. Sitä yritettiin minulle opettaa, mutta en sisäistänyt koko juttua, kun ei kukaan koskaan käyttänyt tuota sanaa. Kolmas, jota ei opetettu eikä käytetty, oli sana rakas / rakastaa. Aikuisena minulla on ollut tapana sanoa, että meidän suvussa rakastettiin vain kuolinilmoituksissa.
Käytännön asia kuten ruuanlaitto, leipominen, pyykinpesu ja siivoaminen opittiin, kun touhuttiin äidin kanssa yhdessä, samoin kuin isovanhempien luona. Samoin käsityöt, siis virkkaus, neulominen, ompeleminen ym. Kasvimaan hoito, perunan istutus ja halkojen pinoaminen olivat sellaisia, joissa sekä äiti että isäpuoli olivat mukana. Isäpuolella vain oli omituinen käsitys, että kaikenlaiset naisten työt olivat syntymästä asti valmiina tyttölasten geeneissä, eli ei heille tarvinnut mitään opettaa, vaan kaikki kaivettiin vain esiin geenipankista. Siitä minä otin joitakin ketoja yhteen isäpuolen kanssa vielä aikuisenakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Samat setit. Meidät lapset kasvatettiin kuin pellossa, välillä käytiin huutamassa ja tukistamassa.
18-vuotiaana aloin opettelemaan elämisen perustaitoja, alkaen aina tunteiden hallinnasta kokkaamiseen ja laskujen maksuun.
Joo sama täällä. Myös vuorovaikutustaidot ja kaikki sellainen oli pitkä tie opetella aikuisena. Olin ihan kauhuissani työelämään joutumisestakin, kun en osannut olla ihmisten kanssa. Pelkäsin aikuisia kuollakseni.
Vierailija kirjoitti:
Käytöstavat ja ihmisten ilmoilla oleminen, siisteys ja kodinhoito, minkälainen ammatti ja puoliso kannattaa valita, rahankäyttö ja säästäminen, ruuanlaitto ja terveellinen elämäntyyli
Oikeasti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä kotona opetetaan vaikkei ne niin tietoisesti koulutyyliin opetettuja ookkaan. Esimerkiks se miten suhtautuu asioihin tai vaikka puhuminen
Vierailija kirjoitti:
Kiitos opetettiin. Sen sijaan anteeksi oli outo sana. Sitä yritettiin minulle opettaa, mutta en sisäistänyt koko juttua, kun ei kukaan koskaan käyttänyt tuota sanaa. Kolmas, jota ei opetettu eikä käytetty, oli sana rakas / rakastaa. Aikuisena minulla on ollut tapana sanoa, että meidän suvussa rakastettiin vain kuolinilmoituksissa.
Käytännön asia kuten ruuanlaitto, leipominen, pyykinpesu ja siivoaminen opittiin, kun touhuttiin äidin kanssa yhdessä, samoin kuin isovanhempien luona. Samoin käsityöt, siis virkkaus, neulominen, ompeleminen ym. Kasvimaan hoito, perunan istutus ja halkojen pinoaminen olivat sellaisia, joissa sekä äiti että isäpuoli olivat mukana. Isäpuolella vain oli omituinen käsitys, että kaikenlaiset naisten työt olivat syntymästä asti valmiina tyttölasten geeneissä, eli ei heille tarvinnut mitään opettaa, vaan kaikki kaivettiin vain esiin geenipankista. Siitä minä otin joitakin ketoja yhteen isäpuolen kanssa vielä aikuisenakin.
Meilläkin rakastettiin vasta kun isälläni todettiin terminaalivaiheen syöpä.
Mitään ei äidin kanssa yhdessä puuhasteltu. Olin yksin huoneessani. Äiti työttömänä hoiti vissiin siivoukset ja muut kun oltiin siskoni kanssa koulussa. Loppupäivän äiti makasi sohvalla.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kotona opetetaan vaikkei ne niin tietoisesti koulutyyliin opetettuja ookkaan. Esimerkiks se miten suhtautuu asioihin tai vaikka puhuminen
Pelolla, negatiivisuudella ja vieroksunnalla meillä kaikkeen suhtauduttiin. 35 vuotta kesti oppia siitä jollain tasolla pois.
Kaipa jonkinlainen käyttäytymisen ja huolellisuuden alkeistaidot opetettiin ennen koulun alkamista jo, joka numero oli peruskouluajan 7-10 välillä. Pahin teini-ikä laski yläasteella hetkeksi numeroa.
Kotona opin siivousta, ruuanlaittoa, elintarvikkeiden käsittelyä ja säilyttämistä, renkaan vaihtoa, puutarhatöitä ja monenlaisia arkiaskareita. Sellaiset tärkeät taidot kuin tunne- ja sosiaaliset taidot opin todella vasta aikuisiällä, vaikka kiitos ja ole hyvä sekä anteeksi oli opetettu jo lapsena.
Ainakin valmiudet kehittää itseään läpi aikuisiän tyytymättä toistamaan itselleen ja muille, että "tämmönen mie nyt oon" niin on onneksi tullut kotoa. Itseään voi kehittää läpi elämän.
Olin joskus 2luokalla varmaan ainoa koulussa ,joka ei tiennyt mikä on Suomen pääkaupunki.
Olisivat opettaneet kotona. Kaikki vastuu varmaan koululla mielestään.
Se tarkoittaa sitä, että kotona on opetettu kaikenlaisia asioita.