Ihana viisas ekaluokkalainen tyttöni :) Kysyin tahtooko hän 1 vai 2 harrastusta

Pitääkö lapsella monta kertaa viikossa olla erityishappeningia?

joita ko. ihmelapsi pitää erityishappeningeina. Hänen mielestään siis pitää olla niitä happeningeja, mutta niiden laatu vaan naurattaa normaali-ihmistä. Ja oikeesti hei, kuka tavallisilla älyn lahjoilla varustettu luettelee erikseen pururadat ja leikkipuistot?? Asioiksi, jotka uuvuttaa lapsen peruskoulun 1. luokan lisäksi. Täytyy olla aika flegmaattinen tai muuten vajaa lapsi.

jälkeen alkaa vielä päivittäinen tai liki päivittäinen harrastusrumba!

Voimme kaikki pysähtyä miettimään mahdollisia syitä lasten käytöshäiriöille...

valkoista pilleriä.

upean täydellisen kotiäidin mallikappaleena (ja alibina sille kotona notkumiselle) ja oli muuten hel-ve-tin tyl-sä lapsuus!

Oppii sitoutumaan yhteen asiaan ja hoitamaan sen kunnolla. Ei niin kuin joku ehdotti että harrastuksesta voi olla pois jos ei jaksa mennä. Opetan musiikkikouluissa ja siellä on pilvin pimein oppilaita joilla on läjä harrastuksia ja sitten ollaan pois kun ei jakseta tulla. JA selväksi on tullut että useimmiten vanhemmat ovat tuputtaneet kullannupuilleen monia harrastuksia kun on se niin hienoa kun meidän olli osaa tehdä sitä ja tätä.

mikä olisi sopiva määrä? Montako harrastusta? Onko ohjattu telinevoimistelutunti parempi kuin pururatalenkki oman perheen kanssa vaikka lapsi itse valitsisi jälkimmäisen?

missä pääasiana on saada lapsi liikkumaan, sitten vasta kolmannella täällä alkaa just tuo et monta kertaa viikossa ja joka viikonloppu pelejä jossain kaukana... Luulen et meilläkin loppuu innostus siihen kun siitä tulee oikeen tosissaan pelaamista.

Meillä oli treenit kolme kertaa viiko ja pelit 1-2 kertaa viikko päälle. Siihen loppu se harrastus.

Harrastimme sisarustemme kanssa paljon kouluiässä (lähes joka päivä jotain) ja tämä oli oma toiveemme. Onneksi vanhemmat mahdollistivat monet harrastukset eli kuskasivat meitä niihin.



Monille tutuille kävi niin, että se ainoa harrastus loppui jossain vaiheessa ja sitten he jumittuivatkin kotiinsa. Mitään erikoisempaa taitoa heillä ei ole, joka voisi tuoda iloa myös aikuisiässä.



Itsellänikin harrastukset vähenivät kyllä ajan myötä, mutta tuntimäärät pysyivät samoina. Lukioiässä kävin vielä aktiivisesti tanssimassa (pääaine baletti, sivuaine moderni; treenit 4-5 kertaa viikossa) ja soitin pianoa. Nämä molemmat tuovat minulle iloa vieläkin, yli kolmekymppisenä. Sopivasti tekemistä keholle ja mielelle.

Meillä eskarilainen sanoi taas ihan toisin. Harmittelin, kun hänen jo harrastamissaan jutuissa on tänä vuonna enemmän harkkoja, niin tyttö sanoi, että se on kivaa, kun harrastaa monia asioita. Silloin myös oppii kaikkea kivaa :)



Ihanaa, että on vapaus valita!

vaan siitä, että joku kotiäiti tekee itsestään jumalan ristimällä päivän askaret isoin kirjaimin niin hienoiksi että. Tyyliin Roskapussin Kuskaus Käsin ja Mummola Visiitti Kukkien Kera.



Ja siitä sitten jeesustelemaan, miten paljon ihanampia hänen lapsensa ovatkaan tämän auvon äärellä - ja muut vanhemmat niin kehnoja, kun eivät ole Sisäistä Harmoniaa löytäneet ja lapsiaan saaneet Valaistumaan.

Onkohan sulla jotakin ongelmia, joita sun täytyisi työstää? AP ei mitenkään kehunut tai ylistänyt itseään/perhettään, ei ainakaan minun mielestäni.



Katkeruusko paistaa sun ilkeistä teksteistäsi vai mistä kaihertaa? Oikein puistattaa tollaset tyypit niinkuin sinä, oot varmaan tosi kivaa seuraa livenäkin, huh.

Lapsi ei itse oikein osannut sanoa juuta eikä jaata. Viihtyy sekä kotona että harrastuksissa. Mutta meilläkin lapsi on kotihoidettu ja *myönnän* tulee aivan liian harvoin tehtyä näitä perheen yhteisiä kävelylenkkejä, grilli-iltoja tai muuta kivaa yhteistä. Suurin osa meidän arkipäivistä on sitä lähileikkipuistoa ja kotipihaa. Meillä ei myöskään asu kavereita niin lähellä että lapsi itsekseen voisi kavereiden luokse pyyhältää.



Joten minä päätin ikäänkuin lapseni puolesta että kaksi harrastusta viikossa on hyvä niin kauan kun itse oon kotona eikä iltapäivähoitoa tarvita! Nuo harrastukset kestävät tunnin tai alle ja ovat tiistaina ja torstaina. Kun lapsi tulee 13 aikaan kotiin koulusta niin siinä ehtii puuhaamaan kotiarkea todella runsaasti ennen sitä illalla tunnin kestävää harrastusta. Ja vielä sen jälkeenkin.



Mutta ehkä meilläkin olisi toisin jos jaksaisin ahkerammin käyttää lapsia uimarannoilla ja luistelukentillä ja metsäretkillä ja kirjastossa ja muissa koululaisille mielekkäissä paikoissa. Nuo leikkipuistot kun alkaa jo olla niin ja näin: sinänsä kivoja mutta vain harvoin on kaveria koululaiselle niissä.



Mutta ymmärrän kyllä ap:n ja tyttönsä päätöksen! Hienoa että kotona on hyvä olla ja viihtyy siellä! Meillä tyttö aika usein marisee tylsyyttä koulun jälkeen ja se olikin ehkä tärkein syy kahteen harrastuskertaan. Tätä enempää en kyllä missään nimessä koulun lisäksi ottaisi! Harrastukset on kuitenkin ohjattua toimintaa.

TODELLA ANKEITA PAKKOPULLA ASIOITA, myös lapsilleen! Hän on niitä joka miehensä kanssa sumplii lasten harrastuskuskaamiset joka päivälle. Ja sumplittavaa onkin, koska esikoinen harrastaa sellonsoittoa 2 tuntia viikossa, musiikin teoriaa 1 tunnin viikossa, taitoluistelua 2 tuntia viikossa, kuvataidekoulua 1,5 tuntia viikossa sekä kitaransoittoa 1 tunnin viikossa. Keskimmäinen harrastaa kuoroa 2 tuntia viikossa, partiota 1 tunnin viikossa, karatea 1,5 tuntia viikossa, judoa 1 tunnin viikossa, lisäksi hän on jalkapallon tsemppiryhmässä ja jalkkikseen menee näin ollen aikaa 5 päivänä viikossa tunti joka päivä + pelit, ja koska hän on niin erähenkinen niin ilmoitettiinpa hänet nyt sitten vielä seurakunnan eräkerhoonkin.



Mutta on se hyvä kun on VARAA tarjota lapselleen KUNNON lapsuus!

Otsikkokin on jo "MINUN... IHANA..."

Joillekin tuntuu olevan vaikeaa ymmärtää, että osa lapsista jaksaa ja haluaa harrastaa useampaa harrastusta. Pitäisikö vanhempien sitten kieltää se heiltä?



Minä luulen, että enemmän niitä vätysköitä, huonokuntoisia ja ylipainoisia aikuisia tulee näistä harrastamattomista lapsista. Sitten jää intit kesken, kun polvet sanoo naps kun ensimmäisiä juoksuaskeleita otetaan 19-vuotiaana. Mutta sehän on armeijan syy!



Toivottavasti jokainen vanhempi pitää huolen siitä, että lapsi saa vaihtelevaa liikuntaa kaksi tuntia päivässä, joko ohjatuissa liikuntaharrastuksissa tai sitten perheen omissa liikuntamenoissa. Kuitenkin tuo monipuolisuus voi olla vaikeaa saavuttaa perheen omissa menoissa, koska vanhemmat eivät välttämättä osaa opettaa liikunnan perustaitoja lapsille.

AP ei mitenkään kehunut tai ylistänyt itseään/perhettään, ei ainakaan minun mielestäni.

Otsikossa: "Ihana, viisas tyttöni..."

Eikö tuo ole kehua? Ihana & viisas siksi, että on äidin kanssa samaa mieltä vai näkee jo nyt ekaluokkalaisena, että hänen tulevaisuuden kannalta on parempi harrastaa vain yhtä harrastusta kerran viikossa? Ihanuudelle en löytänyt perusteita muuten kuin äidin miellyttämisenä.

älkää viitsikö olla tuollaisia katkeria ilkiöitä. Itseään ap ei kehunut.



Mutta onhan se niin, että jos huomaa jonkun olevan onnellinen ja elämäänsä tyytyväinen, niin se pitää lytätä, ettei oma olo tuntuisi niin surkealta.

Tätä ketjua lukiessani huomasin näitä perinaisellisia vääristelyjä, hyökkäämistä, yksityiskohdan irrottamista kokonaisuudesta ym mitä monet naiset harrastaa riidellessä. Ja nämä naiset alkavat riidellä herkästi. Miten menee parisuhteessa?

Miten voi olla noin ilkeän ja katkeran kuuloisia ihmisiä?



Jokainen lapsi on ihana ja viisas, ja jokaisen äidin pitäisi ajatella lapsestaan niin. Mutta jos joku sen kerran sanoo ääneen, täällä hyökätään kimppuun ja lytätään porukalla. Oksettavaa.