Mikä näkymä, ääni, mikä tahansa saa sun sisimmän tuntemaan "kaipuuta"? Tunnetko välillä kuuluvasi jonnekin muualle?

Sori, vahingossa kahteen kertaan sama kysymys.

Lokkien näkeminen ja äänet  vie erään miehen luo jonka kanssa olen purjehtinut.

Moherin rantakalliot Irlannissa.

Mulla itselläni pimeä metsä tuo hassun haikeuden tunteen, enkä tiedä miksi.

Meri näkymänä.Istuminen meren rannalla tai uiminen .Merta onneksi on mielin määrin Itä-Helsingissä!

Kevät saa kaipaamaan nuoruuteen.

Lumisade huhtikuussa tekee nostalgiseksi.  Muistan kaksi vuotta sitten samoin satoi lunta ja rakeita kun pesin ikkunoita.  Olin juuri muuttanut uuteen osoitteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Lokkien näkeminen ja äänet  vie erään miehen luo jonka kanssa olen purjehtinut.

Mies taisi purjehtia sun pöksyihinkin 🥰

Usein. Tunnen kuuluvani paikkaan jossa on ikuinen kesä, syksy, kevät ja pieni talvi. Ja on vesistöä, rantaa, puhdasta luontoa, mielenkiintoisia kivoja ihmisiä.

Kuulun 1950-luvun loppupuolelle.

Tunnen kuuluvani Amerikan alkuperäiskansaan.

Lentokone, sellainen pienkoneen ääni. Tuleeko lapsuudesta sitten kun kesäisin niitä lenteli paljon.

Sitten on sellainen öisen liikenteen ääni, voin jotenkin kuvitella valtatien ja jonkin huoltiksen parkkipaikan, sateella ehkä.

Biisi 'Kuusamo'.

En ole koskaan käynyt Kuusamossa. Kuitenkin biisi herättää surullisen kaipuun jonnekin kauas Suomen maaseudulle.

En tajua.

Ja ymmärän kyllä, Kuusamo on kaupunki

Todella monet asiat. Sellainen kaukainen kaupunginhumina ja ihmisten äänet, ilman väreily kuumuudesta, sateen jälkeinen maan tuoksu, lintujen lähtö syksyllä, ensimmäiset pakkaspäivät syksyllä, tähtitaivas talvella, jouluisen kaupungin valot...

Sade, kesäisin. Sellainen harmahtava ja raikas sadesää saa mielen palaamaan aina jonnekin jossa on mystisen hyvä olla. Kuin saisi luvan "palata" kotiin ja saada hoivaa, hyvää ruokaa ja yhdessäoloa. Silloin joskus sadepäivinä me kaikki oltiin sisällä ja katottiin ikkunasta ulos, oltiin vaan ja yhdessä. Sinne kai palaan.

On joitakin tuoksujakin jotka saavat saman fiiliksen. Turvan ja haikeuden mieleen. Niitä en edes muuten muista, vain silloin kun koen jotain pitkästä aikaa niin koen mystisiä flashbackeja.

Kirkkaan sininen meri ja auringon paahde. Joskus vielä muutan paikkaan, jossa voin asua lämpöisen meren rannalla vuoden ympäri.

Olutkolpakon näkeminen

Meri saa aikaan koti-ikävän. Sama auringonlasku.

Junan lähtö asemalta. Kaipuu pois jonnekin uusien mahdollisuuksien ääreen. Liittyy ehkä nuoruuden kokemuksiin

Joistakin kasaribiiseistä tulee mieletön ikävä 80 luvulle esim. Michael jacksonin kappaleista olen 10 sekunnissa takasin sielä. Vaikken fani olekkaan. Samoin joistain punk biiseistä.