Äidin (rasittavaksi) muuttunut persoona

Mulla on pakko avautua tästä ja kysyä apua! Itsellä ei toimi enää mikään, oon yrittänyt kaikkia eri taktiikoita oman asennoitumiseni suhteen koska äitiänihän en voi muuttaa- mutta mikään ei auta ja jotkut (esim. että en reagoi äidin sanomisiin) tekevät minut hulluksi.

Äitini on aina ollut todella temperamenttinen, halunnut olla oikeassa ja huomion keskipisteenä- tästä huolimatta hän on ollut erittäin energinen ja iloinen (ystäviään kohtaan, miehistä on aina pitänyt). Tästä voisin kertoa pitkästikin, mutta aloitus venyisi. Esimerkkinä, olin lapsena eriä mieltä siitä kuka missiehdokkaista on kaunein ja jouduin arestiin. Olen myös kokenut todella paljon fyysistä ja henkistä väkivaltaa äitini toimesta, esim. mua on hakattu nyrkein ja jos hymyilin niin hymyäni kommentoitiin rumaksi (kuinka kehtaan hymyillä keltaisilla hampailla ja hyi kuinka olen isäni näköinen). Muutin äitini luota kun olin 14.

Nyt äitini jutut ovat menneet erilaisiksi. Äiti on koko aika pahalla päällä, kaikki on huonosti, kaikesta pitää valittaa ja jutut on muutenkin aivan uskomattomia. Piilovittuiluakin harrastaa ja vertaa minua koko aika "kaikkiin muihin" (tyylillä munkin pitäisi tykätä jostain asiasta koska "kaikki muutkin" eli äiti itse tykkää) eli itseensä. Äitille ei voi soittaa, kun se puhuu 30min putkeen yksin omia asioita antamatta puheenvuoroa, siitä kuinka ei ole rahaa tai kuinka mikäkin sen hetkinen paikka on rikki. Äiti ei käy töissä (on elämänsä aikana tehnyt todella vähän töitä, viimeksi oli pimeissä töissä joku 10v sitten) ja uskotteli yhteen vaiheeseen kaikille kuolevansa niskanikaman rappeuman vuoksi. Äiti on alle 50vuotias ja joka viikko lääkärissä. Kerjää hirveästi sääliä vaikka mielestäni hänessä ei ole mitään säälittävää.

Hän aiheuttaa nykyään vain pahaa mieltä ja on todella raskas. Olen aivan loppu.