Sinä, joka et aio enää koskaan hankkia lapsia:

Asia ei minulla herätä sen kummempia tunteita. En potenut ensimmäisenkään kohdalla mitään vauvakuumetta, tuntui vain luonnolliselta se lapsen hankkiminen, jos näin saa sanoa. Mieskin sitä kovasti toivoi. Tosin ollaan vielä nuoria, ja lapsentekoaikaa on jäljellä ainakin 15 vuotta, niin voihan se mieli muuttua. Ainakin kaikki muut sanoo näin.

Mutta tällä hetkellä tuntuu, ettei olisi ensinnäkään rahaa toiseen eikä myöskään aikaa siinä määrin mitä lapselle haluaisin antaa. Ainakaan seuraavana 5 vuotena, kun opiskelut on vielä pahasti kesken. Ja sitten koen (ainakin nyt tuntuu siltä), etten enää lähempänä kolmeakymmentä halua mitään pikkuvauva-aikaa

[quote author="Vierailija" time="02.10.2015 klo 19:57"]

[quote author="Vierailija" time="02.10.2015 klo 19:19"]

Millaisia ajatuksia ja tunteita se sinussa herättää? Oletko helpottunut, haikea, mitä?

[/quote]

Ei minkäänlaisia. Mitä pitäisi herättää. Olen aina pitänyt parisuhdetta tärkeämpänä, kuin lapsia. Mies.

[/quote]

Toisaalta kun vastasin tähän, niin tulin onnelliseksi, ettei lapsia ole. Olen siis vela ja oma aikani niiden tekemiseen meni joko sinkkuna tai vailla sopivaa kumppania.

Jossain vaiheessa, pienen hetken, olin katkera että lapsi luku jäi kahteen, päätös oli täysin lasten isän, asiasta ei edes keskusteltu, mies ei enempää lapsia halunnut. No näillä mennään ja ollaan iloisia siitä mitä on saatu.

Huojentavaa kai en tiedä. Odottelen keskenmenoa alkavaksi. Viides raskaus yksi elävä lapsi. Nakkaan nyt hanskat tiskiin.

Nuorempi on puolivuotias ja tuntuu siltä, että minä olen juuri näiden kahden pojan äiti. En halua ketään muuta.

Onnellinen. Ja peloissani, etten saakkaan sterilisaatiota vaan lääkäri rupeaa viime hetkellä venkoilemaan vastaan. Esikoinen 2 ja toka syntyy alle kkn päästä. Enempää ei kroppa (eikä pää) kestä. Miestä en passita piuhojenleikkuuseen, sillä minähän se olen joka ei enempää lapsia 100% varmasti kestä tai halua.

En halua nyt enkä ikinä. Olen 35 enkä ole koskaan halunnut lapsia.

Surua ja helpotusta. Haluaisin kolmannen lapsen, ihan todella haluaisin. Minulla on kaksi poikaa, 4v ja 2v, ja olen teinistä asti kuvitellut että saan kolme poikaa. Mies ei kuitenkaan halua kolmatta tähän samaan saumaan taloudellisen tilanteen vuoksi. Hän haluaisi kolmannen, mutta vasta parin, kolmen vuoden kuluttua. Minä en enää silloin usko haluavani aloittaa kaikkea taas alusta juuri, kun olen päässyt työelämään kiinni. Todennäköisesti lapsemme ovat siis tässä.
Helpotusta tunnen, kun ajattelen, ettei koskaan enää tarvitse olla raskaana. Kuopus on nyt päiväkuiva, ja sekin tuntuu saavutukselta. Hiljalleen huomaan, miten oma elämä alkaa palailla. Se on ihanaa.

[quote author="Vierailija" time="02.10.2015 klo 20:13"]

Surua ja helpotusta. Haluaisin kolmannen lapsen, ihan todella haluaisin. Minulla on kaksi poikaa, 4v ja 2v, ja olen teinistä asti kuvitellut että saan kolme poikaa. Mies ei kuitenkaan halua kolmatta tähän samaan saumaan taloudellisen tilanteen vuoksi. Hän haluaisi kolmannen, mutta vasta parin, kolmen vuoden kuluttua. Minä en enää silloin usko haluavani aloittaa kaikkea taas alusta juuri, kun olen päässyt työelämään kiinni. Todennäköisesti lapsemme ovat siis tässä. Helpotusta tunnen, kun ajattelen, ettei koskaan enää tarvitse olla raskaana. Kuopus on nyt päiväkuiva, ja sekin tuntuu saavutukselta. Hiljalleen huomaan, miten oma elämä alkaa palailla. Se on ihanaa.

[/quote] Kenen elämää sitten olet tähän asti elänyt?

Tuntuu ehkä hieman haikealta, mutta ennen kaikkea olo on helpottunut ja vapaa! Meillä on yksi lapsi. Enemmäkin olisimme halunneet ja yritimmekin saada, mutta pari kuukautta sitten lopetimme pitkään kestäneet lapsettomuushoidot tuloksettomina. Kun elämä on pyörinyt viimeiset neljä vuotta enemmän ja vähemmän hoitojen ympärillä, tuntuu tosi vapauttavalta, kun ei tarvitse enää rytmittää elämäänsä hoitojen mukaan - eikä miettiä syömisiään, juomisiaan, nukkumisiaan, liikkumisiaan jne. tyyliin "entä jos en tule siksi raskaaksi, kun olen juonut niin paljon kahvia viime aikoina". 

Lapsiluku jäi pienemmäksi, kun olimme alunperin toivoneet. Olen kuitenkin onnellinen näin, elämä on ihanaa :)

Meillä on kaksi lasta, 2-vuotias ja 8 kuukauden ikäinen. Päätimme jo ennen lasten syntymää, että kaksi on sopiva lapsiluku meille, ja se päätös on pitänyt. Minulla on helpottunut olo, kun ei tarvitse olla enää raskaana, synnyttää tai hoitaa vastasyntynyttä. Voin ajatella, että jokainen vaikea vaihe vauvan kanssa on viimeinen, eikä sitä tarvitse enää uudestaan kokea. Toisaalta koen välillä myös haikeutta; kun laitain pieneksi jääneitä vaatteita pois ja katselen valokuvia. Minulla ei enää koskaan ole noin pientä vauvaa. Toisaalta nautin joka päivä siitä, kuinka lapset kasvavat koko ajan ja elämä helpottuu pikkuhiljaa.

En tunne oikeastaan mitään asiaan liittyen. Ei minun olisi enää mahdollista saada lapsia. Fyysisesti joo, mutta henkisesti on mitta tullut täyteen. Mutta eihän siihenkään tyytyväinen voi olla. Ettei siis psyyke oikein kestä.

Epävarmuutta ja haikeutta, mutta myös varmuus siitä, että enempää en jaksa. Lapset 3v ja 11 kk.

Helpottunut. Minulla on yksi lapsi, esiteini-iässä.

Välillä haikeutta, mutta toisaalta myös suurta helpotusta.
Koskaan ei voi sanoa koskaan, mutta aika varma olen ettei meille enää lapsia tule.
Lapset 6 ja 11v

Helpotusta. Meillä oli lapsiluku täynnä jo yli 10 vuotta sitten ja mies meni heti vasektomiaan, kun kuopus oli syntynyt.

En pysty uskomaan asiaa, vaikka tiedänkin, ettei lapsia enää tule, koska mies on hankkimassa sterilisaatiota. Lapset nyt 2- ja 1-vuotiaita. Olisin halunnut neljä. Mietin päivittäin saamatta jääville lapsille nimiä, minkälaiset synnytykset ehkä olisivat, ikäeroja, päivärytmejä kolmen tai neljän kanssa, laskenut koska työhön paluu koittaisi. En kai siis ole vielä tajunnut, että lapset ovat tässä. Tunnen surua. Mutta tiedän, että näin on paras. Kahdelle pystyn antamaan riittävästi huomiota ja taloudellisia resursseja. Kuitenkin tunnen vahvasti, että tuolla jossakin minulla on vielä kaksi lasta, poika ja tyttö, joita en koskaan saa syliini.

Haikeutta ja helpotusta. Lapset 8, 5, 2 ja 6kk. Kolme poikaa ensin ja kun tyttö tuli neljäntenä, tiedettiin miehen kanssa että tähän on hyvä lopettaa :)

Kyllä mielessä pyörii miten kiva olisi saada vielä yksi poika, mutta on osattava lopettaa.

Odotan innolla uutta vaihdetta elämässä, kun lapset ovat isompia, voi heidän kanssa tehdä erilaisia asioita ja enemmän! nyt tietysti nautin täysillä tästä pikkulapsi ajasta :)

Mutta olen vasta 26, joten en voi vielä sanoa satavarmaksi ettenkö joskus vielä haluaisi saada pikku tuhinanenän! :)

[quote author="Vierailija" time="02.10.2015 klo 19:33"]

En pysty uskomaan asiaa, vaikka tiedänkin, ettei lapsia enää tule, koska mies on hankkimassa sterilisaatiota. Lapset nyt 2- ja 1-vuotiaita. Olisin halunnut neljä. Mietin päivittäin saamatta jääville lapsille nimiä, minkälaiset synnytykset ehkä olisivat, ikäeroja, päivärytmejä kolmen tai neljän kanssa, laskenut koska työhön paluu koittaisi. En kai siis ole vielä tajunnut, että lapset ovat tässä. Tunnen surua. Mutta tiedän, että näin on paras. Kahdelle pystyn antamaan riittävästi huomiota ja taloudellisia resursseja. Kuitenkin tunnen vahvasti, että tuolla jossakin minulla on vielä kaksi lasta, poika ja tyttö, joita en koskaan saa syliini.

[/quote]

Surullista! jos noin vahvasti koet asian niin eikö pitäisi asia tehdä niin??? kadut tuota loppuelämän ja jossittet asiaa. Mulla oli 2 jonkun aikaa, ja tiesin ettei tämä riitä, sain sitten tytön ja pojan, niinkuin sinä haaveilet. Ehdottomasti parhain asia! tunne oli niin kova ettei siitä saanut rauhaa kuin tekemällä sen toteen.

[quote author="Vierailija" time="02.10.2015 klo 19:42"]

[quote author="Vierailija" time="02.10.2015 klo 19:33"]

En pysty uskomaan asiaa, vaikka tiedänkin, ettei lapsia enää tule, koska mies on hankkimassa sterilisaatiota. Lapset nyt 2- ja 1-vuotiaita. Olisin halunnut neljä. Mietin päivittäin saamatta jääville lapsille nimiä, minkälaiset synnytykset ehkä olisivat, ikäeroja, päivärytmejä kolmen tai neljän kanssa, laskenut koska työhön paluu koittaisi. En kai siis ole vielä tajunnut, että lapset ovat tässä. Tunnen surua. Mutta tiedän, että näin on paras. Kahdelle pystyn antamaan riittävästi huomiota ja taloudellisia resursseja. Kuitenkin tunnen vahvasti, että tuolla jossakin minulla on vielä kaksi lasta, poika ja tyttö, joita en koskaan saa syliini.

[/quote]

Surullista! jos noin vahvasti koet asian niin eikö pitäisi asia tehdä niin??? kadut tuota loppuelämän ja jossittet asiaa. Mulla oli 2 jonkun aikaa, ja tiesin ettei tämä riitä, sain sitten tytön ja pojan, niinkuin sinä haaveilet. Ehdottomasti parhain asia! tunne oli niin kova ettei siitä saanut rauhaa kuin tekemällä sen toteen.

[/quote]no yksinkö hänen pitäisi se lapsi tehdä?! Jos mies ei halua ja on sterilisaatioon menossa, niin ainoat vaihtoehdot on joko tyytyminen siihen mitä on tai ero ja uusi mies, jonka kanssa tehdä lapsia lisää.. Itse olen tyytynyt ensimmäiseen vaihtoehtoon ja tiedän että tulen olemaan onneton, mutta en erotakaan tämän takia aio. Ja minulla on vain 1 lapsi, toisen olisin vielä halunnut..