PELOTTAVIN, OUDOIN, YLILUONOLLINEN KOKEMUKSESI? PERJANTAI ILLAN KUNNIAKSI
Siis joku otsikon asioista. Ei siis tarvi välttämättä olla juuri pelottava vaan vaikka outo. Kuvailkaa hyvin tilannetta niin on kivempi luke! Toivottavasti näitä tulee sillä näitä on ihanaa lukea!
Kommentit (79)
Pelottavan tunteen koin teininä, kun kävelin kotiin kylätietä pitkin. Isäni tuttava pysähty kuorma-autolla viereeni ja pyysi kyytiin. Se outo kauhun ja inhon tunne, minkä koin ja sai mut kieltäytyyn kyydistä pelasti mut raiskaukselta. Eikös se saasta raiskannut puoltatuntia myöhemmin vammasen tytön autossaan:(
[quote author="Vierailija" time="03.10.2015 klo 12:15"]
[quote author="Vierailija" time="03.10.2015 klo 11:48"]Mulla on useita outoja kokemuksia, joille ei ole selitystä. Olin kisavahtina vanhempieni luona, kun yöllä heräsin tunteeseen, että talossa on joku. Myös kissa oli herännyt ja tuijotti kiinteästi aulaan. Se ei kuitenkaan ollut pelottavaa. Yhtäkkiä tunne katosi ja samaan aikaan kissa käpertyi myös takaisin nukkumaan. Olen myös öisin kuullut parketilla ikään kuin askelia siellä, vaikka kukaan ei ole kävellyt silloin. Kissa näytti myös usein havahtuvan noihin "askeliin". Joskus lapsena näin valveunen miten kuollut mummuni käveli kamarista huoneeseeni ja tuli sängylleni istumaan. Silloin kuului samanlaiset askeleet. Olimme läheisiä hänen elossa ollessaan. Viimeksi kesällä olin taaperoikäisen lapseni kanssa yötä mummulassa, kun hän aamuyöllä heräsi juttelemaan "jollekin". Kun heräsin tähän ja avasin silmäni näin miten hän katsoi selkäni taakse ja sitten katse lähti seuraamaan "jotain" kohti ovea. Ovelle tuijottaessaan hän lopulta vilkutti iloisesti ja hihkui "heippa!" Kysyin, että kenelle hän jutteli ja hän vastasi "uojel". Hän ei siis osaa vielä puhua kunnolla ja ajattelin sitten, että kaipa se oli suojelusenkeli sitten. [/quote] Ehkäpä lapsesi näki Arkkienkeli Urielin, ainakin kuulostaa vähän samalta? :)
[/quote] Kaunis ajatus! Kiitos :) Tästä tuli mieleen, että tätä lasta odottaessani sain eräänlaisen enteen, että lapseni liittyy valoon, on ikään kuin valon lapsi. Tämän vuoksi hänen nimensäkin viittaa valoon. Tiedän, että tämä kuulostaa hörhöltä, mutta tunsin todella voimakkaasti, että kyseinen nimi on annettava, vaikka alun perin suunnittelimme aivan muuta.
Pieraisin tänään erittäin kuvottavan "hapanperunapierun" vaikka normaalisti pieraisen makeasipulipierun.
Mies vei kerran roskat oma-alotteisesti.
Meinasin saada slaagin ja piti hengittää hetki paperipussiin.
Eilen töissä mun maha oli täynnä kaasua, kuin potkupallossa ja yritin käydä kolme kertaa päästämässä sitä vessassa, mutta mitään ei tullut. Olo oli sietämätön.
Heti, kun olin ehtinyt olla 30 sekuntia kotona eteisessä, alkoi loppumaton pooooooohhhhh......
Pierasin niin pahanhajuisen pierun, että koko kerrostalin ihmiset joutuivat lähtä evakkoon, sillä haju levisi toisiin asuntoihin.
nostellaan ketjua ja toivotaan, että illan edetessä tulisi jotain! ap
Itellää ei oo oikeen käynnyt mitään.
Olin ehkä jo lukiolainen. Minun piti aamuisin kävellä kilometrin matka maatilaltamme suoraa ja mäkistä tietä pitkin vähän isomman tien varteen, josta koulubussi poimi minut kyytiin klo 7.00 paikkeilla. Oli talvi ja aivan pimeää. Muistan kuinka joskus ajattelin, että on ihan sama, onko silmät kiinni vai auki, kun juuri mitään ei pilvisenä talviaamuvarhaisella nähnyt.Tänä päivänä antaisin omalle lapselleni led-valon mukaan. Eräänä päivänä kun kävelin tätä tietä pitkin, jolla ei siis juuri koskaan noin aikaisin vastaantulijoitakaan tullut, näin eräässä kohdassa pellon poikki oikealla vilkkuvia valoja ja moottorin ääntä. Siitä ei tullut mieleen mikään tavallinen auto, koska valoja oli paljon ja monessa kohtaa. Pelkäsin mennä ohi, vaikka matkaa tieltä valoihin olikin vähintään 200 metriä. Menin kuitenkin ja pohdin koulussa, oliko se ufo.
Aikanaan koulupäivä loppui ja palasin kotiin. Nyt päivänvalossa huomasin, että se olikin jokin metsätyökone.
Mitäpä jos aloittaisit, ap, uuden ketjun? Pierutrolli pilasi tämän.
Kuljin pimeellä syys iltana varmaan n. 3 vuotta sitten samoihin aikoina kuin nyt. Yhtäkkiä keskellä metsää koirani alkoi haukkua ja halusi kokoajan metsään pois polulta. Komensin koiraa ja jatkoimme matkaa. No jossain kohtaa tuo meni niin mahottomaksi, että sanoin, että mikä sielä nyt on? , mennään sitten katsomaan. Harpoin vähän matkaa metsässä kunnessa koira pysähtyi ja alkoi ulista. En ole kuullut koirani ulisevan ikinä. Silloin muokin alkoi pelottaa.
Yhtäkkiä näin vihreää valoa metsä aukealla. Se oli noin ihmisihahmon kokoinen valokohta. Joka seilasi ympäri aukeaa. Olin ihan, että mikä tuo on ja yritin päästä lähemmäksi, mutta jossain kohtaa se katosi. En ikinä saamut tietää mikä se oli. Mietin myös, että vika oli pääsdäni kunnes tajusin, että koirani huomasi saman.
Olin hiljattain huoneistossa käymässä, jossa joskus asuttiin itsekin ja nukuin usein tosi huonosti, minusta sängyn alta kuului kaikenlaisia ylimääräisiä ääniä. Yksi siellä muutaman kuukauden asunut nuoripari valitti, että piti ottaa palohälytin pois käytöstä kokonaan, kun se öisin alkoi aina huutaa ilman syytä. Keittiössä nyt viimeksi hetken puuhaillessani kuulin kolahduksen eteisestä. En siitä mitään silloin ajatellut, mutta pois lähtiessäni huomasin että oven lukko oli mennyt oudosti lukitusasentoon, se pieni nipukka siis oli itsekseen mennyt yläasentoon jolloin ovi menee lukkoon. Ulko-ovi on pidetty aina auki.