Olen väsynyt ja vihainen äiti. Millä saada takaisin oma vanha iloinen itsensä?
Lukemattomia valvottuja öitä takana, lapset valvottaa öisin. Päivisin en ole saanut nukkua vuosiin, koska ensin vanhempi lapsista lopetti niin pienenä päiväunet ja samalla piti hoitaa myös vauvaa, joka nukkui vartin pätkissä. Sitten palasin töihin ja lapset meni päiväkotiin, eikä edelleenkään saa koskaan nukkua. Mies on, mutta hän liihottelee omissa menoissaan päivät, lapset kiinnostaa sen vartin verran illalla kunnes häipyy salille. Olen todella todella väsynyt kantamaan kaiken vastuun lapsista yksin. Ja pettynyt parisuhteeseen. Pettynyt mieheen, joka halusi perheen mutta taisi haluta sitä vain jonkun statuksen vuoksi. Meillä on rahasta tiukkaa, niin ei tässä mitään lapsenvahtejakaan palkata. Isovanhemmat sen verran huonokuntoisia jo, että ei heistä ole hoitajiksi. Olen koko ajan vihainen. Väsynyt ja vihainen. Harmittaa itseäni niin paljon, että olen vihainen. En haluaisi olla. Ennen olin iloinen, kiva, rento, ystävällinen, energinen, hauska. Miten saan sen takaisin. Nyt olen enää joku kamala irvikuva itsestäni. Miestä ei kiinnosta, tai hän ei halua ymmärtää. Koska silloin hänen pitäisi tehdä enemmän, eikä suostu. Joo, eroakin mietin, mutta en tiedä miten se parantaisi asiota, sitten olisi rahasta vielä tiukempaa ja edelleen joutuisin kantamaan kaiken vastuun yksin ja yksin heräämään joka yö kun jompi kumpi lapsista heräilee ja valvottaa.
Oisko neuvoja?
Kommentit (46)
Voisiko joku naapuri ottaa lapset pariksi tunniksi, että saisit nukuttua? Keskustele myös miehesi kanssa.
Eli siis haet sairauslomaa ja viet lapset päiväkotiin. Nukut sitten kotona päivät. Kuukausi näin voisi auttaa. Olin itsekin tuossa kaksi viikkoa sairauslomalla, vein lasta päiväkotiin ja menin nukkumaan kotiin. Helpotti. Välillä sitä vain tarvii lomaa kaikesta.
Omituista että mies ei hoida omia lapsiaan eikä varmaan tee osaansa kotihommistakaan. Kammottava mies. Siinä se ongelma. Joko se alkaa tehdä osansa tai sitten eroatte.
Ohis, mutta mulla on ihan lapsettomiakin kavereita, mutta jotenkin "yökyläily" näin kolmekymppisenä ei tunnu enää luontevalta :D ellei olis joku "mies hakkaa mua" *tilanne, että pitäis päästä pakolla pois kotia.