Miksi naisellisuus on niin suuri tabu Suomessa?

Mä olen aina ollut sekä tyyliltäni että luonteeltani hyvin naisellinen. Valitettavasti olen myös spedeviihteen ja luterilaisen työkeskeisyyden aikalainen. Niinpä jouduin aikanani totuttelemaan sekä ulkonäölle naureskeluun että mielenkiinnonkohteiden vähättelyyn, ja jouduin näkemään aika lailla vaivaa löytääkseni suomalaisen miehen, joka aidosti arvosti (ja arvostaa edelleen) näitä piirteitä yrittämättä käyttää niitä hyväkseen. Onnekseni löysin, jo ajat sitten.

No eikä pidä, jokainen voi olla sellainen kuin haluaa. Itse en ymmärrä, miksi pitäisi olla perinteinen nainen. Mikä se edes on? Minkä perinteen mukainen? Amerikkalaisten 50-luvun filmien nainen? 1700 luvun nainen?

Vierailija kirjoitti:

Mä olen aina ollut sekä tyyliltäni että luonteeltani hyvin naisellinen. Valitettavasti olen myös spedeviihteen ja luterilaisen työkeskeisyyden aikalainen. Niinpä jouduin aikanani totuttelemaan sekä ulkonäölle naureskeluun että mielenkiinnonkohteiden vähättelyyn, ja jouduin näkemään aika lailla vaivaa löytääkseni suomalaisen miehen, joka aidosti arvosti (ja arvostaa edelleen) näitä piirteitä yrittämättä käyttää niitä hyväkseen. Onnekseni löysin, jo ajat sitten.

Sama! Mulla on kolmas pitkä suhde menossa, ja tämä on ensimmäinen jossa laittautumiselleni ei naureskella ja saan käyttää siihen aikaa. 

Nuorena elin myös juurikin tuon Spede-viihteen keskellä, jossa laittautunut nainen on kana ja typerys. Isäni halveksi täysin avoimesti mielenkiinnon kohteitani joita oli mm meikkaaminen ja vaatteiden ompelu. Sen sijaan veljen harrastama mopolla sudittelu oli ilmeisesti järkevä ja hyvä harrastus.

Minua ei ole toiset naiset ikinä mollanneet tai yrittäneet latistaa. Aina ne on olleet miehiä noine piikittelevine, kärkkäine kommentteineen kuinka naisia saa aina odottaa jne jne. Nykyistä miestäni rakastan hurjasti mm siksi että hän ei ikinä halveksi naisellisuuttani vaan vaalii sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen aina ollut sekä tyyliltäni että luonteeltani hyvin naisellinen. Valitettavasti olen myös spedeviihteen ja luterilaisen työkeskeisyyden aikalainen. Niinpä jouduin aikanani totuttelemaan sekä ulkonäölle naureskeluun että mielenkiinnonkohteiden vähättelyyn, ja jouduin näkemään aika lailla vaivaa löytääkseni suomalaisen miehen, joka aidosti arvosti (ja arvostaa edelleen) näitä piirteitä yrittämättä käyttää niitä hyväkseen. Onnekseni löysin, jo ajat sitten.

Sama! Mulla on kolmas pitkä suhde menossa, ja tämä on ensimmäinen jossa laittautumiselleni ei naureskella ja saan käyttää siihen aikaa. 

Nuorena elin myös juurikin tuon Spede-viihteen keskellä, jossa laittautunut nainen on kana ja typerys. Isäni halveksi täysin avoimesti mielenkiinnon kohteitani joita oli mm meikkaaminen ja vaatteiden ompelu. Sen sijaan veljen harrastama mopolla sudittelu oli il

Kuulostaapa tutulta. Minäkin olen kaikkea naisellista halveksivan isän ja kovan työihmisäidin lapsi, ja oppinut lapsuudenkodissa lähinnä häpeämään sitä, että nautin koruista, kukista, tuoksuista, pitsistä ja paljeteista, niin sanoakseni. Kyllähän heiluvia helmoja sai nuorena aikuisenakin vielä selitellä, että en ole menossa juhliin, olen tällainen (tiedän miltä tämä kuulostaa, olen hippihenkinen kantis). Luonteeltani olen hoivaava, hyvin parisuhde- ja perhekeskeinen ja rakastan kokkaamista. Nuoruuden suhteet ovat kaatuneet epätasapainoon, kun silloiset miehet olisivat vaan hyödyntäneet panostani antamatta mitään takaisin. Ja tosiaan, nykyinen rakastava aviomies on ollut rinnalla kohta 20 v, ja hänen kanssaan asetelma on juuri tuo, että saan olla se, kuka olen joutumatta koko ajan puolustamaan olemustani tai asemiani, jos ymmärrät. Se oli väsyttävää. 

Vierailija kirjoitti:

Naiset eivät pukeudu naisellisesti eivätkä miehet pukuihin. Kulttuuri on tämä. Poikkeukselllisesti itse käytän kyllä hametta, mutta feministinä en tee todellakaan sitä miehiä miellyytääkseni.

Tämä. Nuoret miehet ja naiset pukeutuu hyvin samanlaisesti, samat hupparit ja urheiluvaatteet päällä. Vanhemmalla sukupolvella myös usein sama unisex-verkkari-look.

Juhlissa näkee miehiä puvuissa ja naisia mekoissa, siinäpä se. Kaikki tykkää pukeutua mukavasti ja halvalla.

Määrittele naisellisuus.

"Kyllä. Omalle työpaikalleni tuli hyvinkin naisellinen nainen uutena työntekijänä. Ei mennyt kuin muutama päivä kun työpaikan vanhat naistyöntekijät (ikään katsomatta) liittoutuivat häntä vastaan vaikka eivät edes tunne koko ihmistä vielä. Ihan kuin hän olisi tehnyt jotain todella väärää olemalla oma itsensä. Tätä olen nähnyt ennenkin."

Olin nuorena työssä ainoana miehenä sairaalassa. Hoitoapulaisena aloitti tyttö, joka oli sekä kaunis, naisellinen että hyvin pukeutuva. Meni vain yksi päivä, kun kaikki osaston naiset alkoivat puhua hänestä pahaa, vaikken nähnyt mitään perusteltua syytä siihen.

Myöhemmin papinvirassa vanhustenpiirin vetäjänä törmäsin samaan ilmiöön. Ikäsisaret pyrkivät torjumaan uudet tulokkaat. Kaikkein vastaanottavaisimpia ryhmäänsä olivat rippileiriläiset. Kynis.mies  

Suomalainennhuono maku.

Vierailija kirjoitti:

Määrittele naisellisuus.

Varmin merkki yrityksestä johdattaa keskustelu sivuraiteelle, on vaatia MÄÄRITTELEMÄÄN joku yleiskielen tuttu sana. Kynis.mies

Vierailija kirjoitti:

Kulttuuriero. Suomessa ei tarvitse jämähtää kotiin eikä miettiä sovipomon mielipiteitä.

Siis naisellisuus on raskasta? Minä tykkään kyllä laittautua. Se tuo potkua päivään. Ja huom, vaikka olen akateeminen. Se ei vähennä uskottavuuttani, päinvastoin.

Vierailija kirjoitti:

Oletko koskaan kuullut miten halventavasti miehet puhuvat naisellisista naisista?

"Taasko sun pitää tota tukkaa laittaa.. Taasko sun pitää ostaa meikkejä. Ette te naiset muusta ostaa puhua, kun kengistä ja meikkaamisesta. Voisitko sä laittaa vähemmän tota meikkiä. No mikä siinä pukeutumisessa taas kestää. "

Tuollaisella naisella on vääränlainen mies. Oikea mies tykkää, kun nainen laittautuu. 

Suomalaiset ovat älykkääitä ja itsenäisiä ajattelijoita sekä oppineet sopeutumaan ilmastoon.

Tuo naisellisuus on tarkoittanut eri aikoina aika erilaisia asioita.

Minulle se tarkoittaa vuonna 2024 viihtymistä omassa kehossa, urheiilullisuutta, hyvinvointia ja hyvästä olosta kumpuavaa seksuaalisuutta. 

Itse olen jo vuosikymmeniä sitten heittänyt korkokengät pois ja nykyisin kuljen kaikkialle jossain erilaisissa hienoissa nahkalenkkareissa. Jalkani kiittävät ja terveydenhoitojärjestelmä säästää. Ja iltaisin voi sitten keskittyä muuhun kuin särkeviin jalkoihin.

Täällä ei pukeuduta hameisiin ja korkokenkiin jos räntää tulee vaakasuunnassa ja kadulla on vettä jään päällä. Vähän eri lähtökohdat kuin jossain Roomassa.

Naisellisena naisena olen tottunut näihin katkeriin kommentteihin, joita tämäkin keskustelu on täynnä. Omaa vaatimattomuutta ja käytännöllisyyttä hehkutetaan, mutta samalla kihistään kiukusta naisellisia, kauniiksi laittautuneita naisia kohtaan, puhutaan pahaa, naureskellaan, kommentoidaan kitkerästi ja loukkaavasti ulkonäköä ja äynlahjoja. Ja tätä tekevät nimenomaan toiset naiset. 

Olisi varmaan pitänyt valita kauppakorkea tai oikeustiede humanistisen alan sijaan. Ainakin omalla alallani muut tutkijanaiset oikein ylpeilevät sillä, että eivät meikkaa tai värjää tukkaa, ja vaatteet ovat virttyneitä villapaitoja ja huonosti istuvia farkkuja. 

Häpeäkseni tunnustan, että olen luopunut naisellisesta tyylistäni töissä. En enää jaksanut sitä jatkuvaa kyräilyä ja katkeruutta. Nykyään olen töissä samanlainen villapaitahippi kuin muutkin, ja nautin naisellisuudestani vain vapaa-aikana. 

Vierailija kirjoitti:

Mä olen aina ollut sekä tyyliltäni että luonteeltani hyvin naisellinen. Valitettavasti olen myös spedeviihteen ja luterilaisen työkeskeisyyden aikalainen. Niinpä jouduin aikanani totuttelemaan sekä ulkonäölle naureskeluun että mielenkiinnonkohteiden vähättelyyn, ja jouduin näkemään aika lailla vaivaa löytääkseni suomalaisen miehen, joka aidosti arvosti (ja arvostaa edelleen) näitä piirteitä yrittämättä käyttää niitä hyväkseen. Onnekseni löysin, jo ajat sitten.

Samoin minä! Onnittelut meille :) 

Vierailija kirjoitti:

Oletko koskaan kuullut miten halventavasti miehet puhuvat naisellisista naisista?

"Taasko sun pitää tota tukkaa laittaa.. Taasko sun pitää ostaa meikkejä. Ette te naiset muusta ostaa puhua, kun kengistä ja meikkaamisesta. Voisitko sä laittaa vähemmän tota meikkiä. No mikä siinä pukeutumisessa taas kestää. "

En ole kuullut. Mun lähipiirissä on onneksi vain hyviä miehiä, jotka kehuvat 

Millainen tämä perinteinen naisellinen nainen on? Laitettu, mekko päällä ja korkokengät, sovinnainen, pitkähiuksinen, hyvää naima-ainesta, iloinen, nöyrä, hyräilevä, seksiä tihkuva, pitsialusvaatteita miehensä iloksi käyttävä? Herätys, ei ole tällaisia ollut koskaan Suomessa. Perinteinen maatilan emäntä lypsi lehmät tukka tiukalla käytännöllisellä nutturalla huivin alla, saappaat jalassa ja niissä lehmänschaissea kierroksen jälkeen.

Minusta Suomessa on upeita naisia, jotka itse määrittävät oman naiseutensa. He ovat itsenäisiä, joten heidän ei tarvitse alistua miehen määrittelemiin kriteereihin naisellisuudesta. Ei ole pakko jalat rakoilla tikuttaa epämukavilla kengillä pitsialusvaatteiden hiertäessä alapään haavoille. Suomen naiset ovat fiksuja, vahvoja ja kauniita. Miehet ovat puolestaan 90% kivikautisia juntteja. 

Eiköhän luterilainen uskonto ole syypää ensi sijassa. Niin miehen kuin naisen oli kyettävä fyysisiin töihin Raamattu perusteena. Sellainen ihminen oli oikeanlainen ja vastaavasti keikari oli vääränlainen.

Asia on toki elänyt hieman ja pidän ihan mahdollisena, että vielä 1600-luvulla on elänyt keikarimaisia persoonia nykyistä enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Suomalainennhuono maku.

Ahh, maku siis kehittyy ihmisillä valtakunnan rajojen mukaan? Älä ole noin huonoitsetuntoinen, eivät ne muunmaalaisetkaan ihmistä kummempia ole.

Mun mielestä pahin naisellisuutta ilkkuva sukupolvi on tämä suuri ikäluokka. Siis oman kokemukseni mukaan. Kun nuorena 2000-luvun alussa aloitin työelämässä, niin kyllä tuli arvostelua ja puukkoa selkään tuon sukupolven naisilta. Vaikka meikkasin hillitysti, en edes käyttänyt huulipunaa, niin siitäkin sai arvostelua päin naamaa. Myös naisellista lanteet keinuvaa kävelytyyliänä yksi haukkui päin naamaa. Olin kuulemma p*rseen keikuttaja. Aivan älytöntä. Mutta en välittänyt, vaikka ihmetystä toki minussa herättikin. Päätin olla oma itseni, eli naisellinen. En ole koskaan halunnut olla ns. hyvä jätkä. Olen nainen, en jätkä. Minulla on aina ollut hyvin vahvana naisen identiteetti.

Nyt keski-ikäisenä olen päässyt helpommalla, koska tyylini on ns. arkipäiväistynyt. Toki edelleenkin meikkaan töihin ja pidän hiuksistani huolta. Mutta ehkä ikäni suojelee minua. Jännä juttu on se, että nuoret naiset kehuvat minun ulkonäköäni. Olen iloinen, että uudet sukupolvet hyväksyvät paremmin ihmiset omina itsenään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kulttuuriero. Suomessa ei tarvitse jämähtää kotiin eikä miettiä sovipomon mielipiteitä.

Siis naisellisuus on raskasta? Minä tykkään kyllä laittautua. Se tuo potkua päivään. Ja huom, vaikka olen akateeminen. Se ei vähennä uskottavuuttani, päinvastoin.

En minäkään koe aamuista laittautumista raskaana. Se on yksi aamun rutiineistani. Ja se tuo minulle mukavan fiiliksen päivään. En tee sitä muita miellyttääkseni, vaan itseni takia.