Hävettää oma olemus ja köyhyys

Olin bussissa justiinsa ja istuin takaosassa keskellä niin että molemmilla puolilla oli paikka ja ikkunan vieressä istuivat molemmilla puolilla ihminen. En kehdannut tunkea aivan kiinni niin menin keskelle.

Bussiin alkoi tulemaan ihmisiä ja alkoi ahdistaa, nuori , suurinpiirtein saman ikäinen mies seisoi suoraan edessäni ja nostin repun syliin ja menin ikkunassa olevan naisen viereen , jotta tuo mies pääsisi istumaan.

Mies katsoi minua päästä varpaisiin ja pudisti päätään ja jäi seisomaan. Hävetti tosi paljon, ei halunnut istua siihen vaikka bussi oli täynnä ja siinä olisi ollut paikka .

Hävettää vaan paljon, saan 320€ kuukaudessa ja edunvalvojan kautta menee vuokrat ja muut , ja en saa ostettua uusia vaatteita kuin tosi harvoin. Olen mt syistä sairauseläkkeellä, rahat ei riitä mihinkään , ei koulutusta ja Ikää 24. Tuntuu että kaikki on menetty, tai ole mitään tulevaisuutta.

Kun katselen ympärilleni, nään saman ikäisiä nuoria naisia ja miehiä jotka ovat pukeutuneet merkkivaatteisiin ja ovat hyvän näköisiä ja noin 90% prosenttia katsoo mua joko nauraen tai säälivästi tai ylimielisesti. Kaksin olevat tytöt nauravat päin naamaa. Se ahdistaa.

Se on varmaan normaali reaktio jos itsellä on North facen takki ja kalliit housut ja reput ja kengät , ja sitten kääntyy katsomaan mua joka erottuu joukosta likainen resunen monta vuotta vanha takki ja normaali pipo ja gollege housut ja rikkinäiset kengät ja olen lääkityksen alainen tai saan pakko oireita.
Melkein ikinä ei ole ketään mulle ollut ilkeä ja hymyilen paljon kaikille ja olen kohtelias , jotkut hymyilevät takaisin ja ovat kivoja , ja toiset nauravat ja välttelevät. Ekaa kertaa tänään pitkästä aikaa romahdin tänään bussista tullessani , itkin monta tuntia, en halunnut olla mä , ahdisti paljon, kaikki muut on kauniimpia ja parempia ja menossa jonnekin".

Kaupan myyjäkin oli tänään ylimukava ja ihana kun huomasin että olin rikki, olen käynyt 4 vuotta samassa kaupassa ja tuntee mut siellä. En tiedä , tulipa pitkä teksti, toivottavasti joku jaksoi lukea.onko muilla tälläistä tuntemuksia ja miten olette selvinneet ylivoimaisista ajatuksista?❤️