Sain juuri lapsen ja kukaan ei tue minua.

Perhekahvilat

Onnittelut :) Saisitko neuvolasta apua?

Neuvolan perhetyöntekijälle! Soita hänelle oikeesti auttaa. Neuvoo ja auttaa

Missä päin asut?

Itse olin myös ilman ystäviä. Kävin muskarissa ja perhekahviloissa paljon. En tiedä missä asut, mutta esim Keski-Suomessa ainakin on hyvin toimintaa tarjolla.

Neuvolaan soitto. Lastensuojelusta voisit saada perhetyöntekijän joka kuuntelisi huoliasi ja tuntemuksiasi sekä antaisi vinkkejä vayvan kanssa. Lastensuojelu ei ole pelottava, etenkään jos itse ottaa yhteyttä...

Mun aikana netissä oli tukiverkko, vauva saitilla :) Liityin johonkin odottajat xx juttuun, ja siellä oli mukava olla.

Ensinnäkin, paljon onnea! Ihanaa, että päätit pienen tyttäresi pitää. Yritä nyt ensiksi päästä ihmisten ilmoille. Mene perhwkahvilaan, asukaspuistoon jne. Jos tuntuu, että mieli meinaa silti mennä pohjamutiin, hae apua lääkäriltä. Masennusta voidaan hoitaa. Vertaistukea voi saada Äimästä.

Olin täsmälleen samassa tilanteessa 10v. sitten. Jotenkin karaistuin ja totuin yksinäisyyteen. Lapsi on elämäni keskipiste. Hänen takiaan joutaa turhat ihmiset häipyäkin.

Neuvolassa puhu tilanteesta ja sitten kuten 2 sanoi, niin perhekahvilat esimerkiksi. Lapsi muuttaa ystävyyssuhteita, joten tuossa näit etteivät ystäväsi olleet "oikeita ystäviäsi". Ei pidä heitä syyttää, sillä jos ovat samaa ikäluokkaa niin muut asiat kiinnostavat lapsia enemmän. 

Onko sinulla työpaikka? oma koti? opiskelupaikka? vai asutko vanhempiesi kanssa ja he olisivat halunneet sinut töihin/opiskelemaan ennen lapsia, vaikkakin törkeästi tuovatkin mielipidettään esiin. Olen pahoillani heidän puolestaan. Kyllä sinä pärjäät, nyt reippaasti otat asian neuvolassa esille ja alat käymään esim. erilaisissa tukitapahtumissa! Muista, ettet ole ainoa.

MLL:n sivuilta löytyy tietoa perhekahviloista ja perhepuistoista. Niissä käy ihan tavallisia äitejä (ja isejä), saat juttuseuraa varmasti ja voit juoda kupposen kahvia ihan rauhassa kun vauva nukkuu tai joku toinen mamma voi sen aikaa pitää huolta pikkuisesta! :)

Missäpäin asut?

Olin ihan samassa tilanteessa 15 vuotta sitten kun sain kaksoset. Vuosikausia surin tilannetta mutta kun lspset menivät kouluun niin kummasti helpotti. Niin helpottaa sinullakin jossain vaiheessa.

Hei mulla vähän samoja fiiliksiä, vaikka mies löytyykin, ja ilman kaveria. Oon 24v ja mulla on 5kk poika. Mistä päin oot?

Paljon onnea vauvasta!! Itsekin suositten perhekahvilaa. Tämä voi kuulostaa hassulta, mutta ostoskeskuksissa tai isojen markettien ulkopuolella istuu usein eläkeläisiä päiväsaikaan ja kun menen penkille syömään eväitä lasten kanssa, useampi vanhus alkaa jutella ja kyllä siinä piristyy, kun mummot kehuvat lapsia ja alkavat muistella omaa elämää nuorina äiteinä vuosikymmeniä sitten. Ympäristöstä löytyy mukavaa juttuseuraa yllättävistä paikoista. Tietenkin toivon ihan oikeita tukiverkkoja sinulle ja hyviä ystäviä, joiden kanssa jakaa kokemuksia. <3

Missäpäin tosiaan asut? Täällä yksi helsinkiläinen, voisin olla tukena..

Erilaisia perhekahviloita on olemassa ja niitä kannattaa ehdottomasti hyödyntää! Monilla paikkakunnilla on myös erikseen nuoremmille äideille suunnattua ei-ongelmalähtöistä (eli siis eivät ole mitään 15-vuotiaita narkkareita kuitenkaan) toimintaa, sellaistakin kannattaa kokeilla jos vain on tarjolla. Seurakunnilla on monesti tarjontaa vauvaperheille, naisvoimistelijoiden vauvajumpat eivät maksa montaa kymppiä ja niin edelleen. Pääsee vähän ihmisten ilmoille ja vaihtamaan muutaman sanan muiden samassa tilanteessa olevien kanssa. 

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 20:30"]

Olen 20-vuotias. Kun sain tietää olevani raskaana, poikaystäväni jätti minut saman tien. Vanhempani höpöttävät koko ajan, kuinka pettyneitä ovat päätökseeni pitää lapsi. Heidän mielestään pilaan elämäni. Myös kaikki kaverini ovat lakanneet pitämästä yhteyttä sen jälkeen, kun vauva syntyi ja yksi heistä totesikin että olen nyt "jotenkin outo". Isosiskoni asuu toisessa maassa. 

Rakastan pientä tytärtäni koko sydämestäni, mutta on raskasta pärjätä täysin yksin hänen kanssaan. Minulla ei siis ole minkäänlaista tukiverkkoa. Ei ketään jonka kanssa voisin jakaa kokemuksia. Kyseessä on kuitenkin esikoiseni ja kaikki on uutta. Pelkään oikeasti, että masennun kohta tämän yksinäisyyden takia. 

Mitä teen? 

[/quote]

Oletko muuten ihan oikea ihminen? Kovin jäsennellysti mietit, vaikka tilanteesi on varmasti haastavakin.

Olen kokenut saman. Yritä tutustua toisiin äiteihin (samanikäisiin), itselleni Se oli tärkeää.. Ja etsi itsellesi harrastus, jota voit tehdä kotona/lapsen kanssa. Esim.lukeminen, käsityöt, (oma henkireikä)

Facebookista löytyy myös paikkakuntakohtaisia mammaryhmiä, meidän kaupungin mammat ryhmässä minä olen nelikymppisenä kummajainen, suurin osa on 20+, eikä ketään sanota koskaan liian nuoreksi kun sentään on aikuisia kaikki eikä mitään 16v.

Tuntuu todella oudolta että sinua kohdellaan noin, aikuista ihmistä, sen takia että sait lapsen ilman miestä. Minäkin sain esikoisen 20v. eikä kukaan ihmetellyt mitään, mun lapsen isä oli kuvioissa mukana, mutta käytännössä olin yksinhuoltaja.