Mitä tehdä, jos menettää viimeisenkin turvaverkkonsa?

Ainoa ystäväni asuu ulkomailla (on suomalainen), mutta hänellä kaikkea muuta kiirettä ja muitakin ystäviä. Aika yksinäinen tässä olen ja elelen lähinnä muistoissa. Sukulaiseni eivät jotenkin ole koskaan hyväksyneet minua.

vastaisin, jos tietäisin vastauksen.

Eteenpäin. Tavalla tai toisella. Minäkin täällä yritän.

Itsellä vastaavanlainen tilanne. Yhteiskunta koppaa tiettyyn pisteeseen asti, toivottavasti, muuten ollaan omillaan.

Omillaanhan tässä ollaan.

Olisiko joku ryhmä (vertaistuki, harrastus, tms.) johon voisit mennä mukaan? Eihän se tukiverkkoa eikä ystäviä korvaa, mutta antaa sisältöä elämään ja voimaannuttaa sinua.

Minä olen siitä "hyvässä" asemassa että mitään turvaverkkoa ei koskaan ole ollutkaan.

Opin hyvin varhain että se turvaverkko olen minä itse. Monen kovan kautta on joutunut kulkemaan, mutta tässä ollaan. Tiedän että pärjään, ja jos niin vaikea paikka eteen tulee etten, uskallan ja osaan hakea apua viralliselta taholta.

Melko kova paikka oli kun luulin vanhemman sisareni olevan jonkinlainen vertaistuki, mutta erehdyin. Hän petti ja häipyi kun kova paikka tuli. Ystäviäni en rasita omillani,  puhua voin mutta en odota enkä edellytä että he kannattelevat minua. Ystävät ovat kuitenkin läsnä, en ole yksin ja se on iso asia.  Itse kuitenkin olen vastuussa hyvinvoinnistani viime kädessä. 

On varmasti niin että meitä on erilaisia. Jotkut on lujempia eivätkä taitu vaan taipuvat, jotkut sortuu taakan alle. Itselläni optimistinen luonne ja sisu, en anna periksi. Pyrin aina näkemään valoisan puolen kaikessa ja uskon huomispäivään. 

Jos on vaikeaa on olemassa monen laisia vertaistukiryhmiä. Ne ovat kullan arvoisia monille, niissä tapaa ihmisiä jotka tietävät tarkalleen omasta kokemuksesta mistä puhutaan ja osaavat antaa tukea. Niitä löytyy netistäkin erilaisia. 

Olen kuullut että moni on löytänyt ystäviä niiden kautta. Kannattaa googlettaa.