Olen väsynyt

Huomenna pitäisi lähteä töihin klo 7, väsyttää jo nyt. Nyt vielä pitäisi tyhjentää ja täyttää tiskikone, pyykit ripustaa kuivumaan. Lasten hoitoreput pitäisi pakata. Roskikset pitäisi viedä ja kissalle laittaa kuppiin ruokaa. Huomiseksi pitäisi katsoa lapsille ruoka valmiiksi. Imuroimaan en ehtinyt tänäänkään, kun piti käydä röiden jälkeen ruokakaupassa ja Postissa. Kohta kahten viikkoon en ole vissiin imuroinut. Ai niin, ja itselle pitäisi tehdä eväät huomiseksi töihin. Nolottaa, hävetttää ja väsyttää tää saamattomuus.

Ja ärsyttää. Mies nukkuu taas tuolla lastenhuoneessa. Meni lasta nukuttamaan. Ihan kuin 4-vuotias ei osaisi jo nukahtaa itsekin. Tai jos hetken istuu vieressä, niin lapsi kyllä nukahtaa nopeasti. Mutta mies kun menee lasta nukuttamaan, niin siinä menee koko ilta. Mies kömpii joskus aamuyöllä ensin vessaan ja sitten syömään ja katsomaan elokuvia. Joskus kyllä mies saattaa herätä aikaisemminkin ja silloin sillä on enemmän aikaa syödä, istua vessassa ja katsoa elokuvia.

Kotitöihin mies ei enää osallistu. Ei kuulemma enää osaa eikä huomaa milloin pitäisi tehdä mitäkin. Viisi vuotta sitten vielä osasi. Nyt ei varmaan edes tiedä miten imuria käytetään. Lapset osaa hakea hoidosta, jos vielä muistutan asiasta iltapäivällä. Ruokaa ei enää osaa laittaa lapsille eikä hakea kaupasta mitään. Paitsi omat eväänsä. Jos sanon miehelle, että keittön roskis on täynnä, veisitkö sen, niin vastaus on okei. Eikä eväkään liikahda. Jos mies on menossa kauppaan ja pyydän tuomaan 2 maitoa, niin ei varmasti tuo. Koska ei kuulemma osannut tai sitten unohti. Mä en vaan ymmärrä miten joku voi lakata osaamasta ihan yksinkertaisia asioita.

Mutta nyt mä lopetan tän valituksen ja menen tekemään ne kotihommat. Haaveissa siintää imurointi viikonloppuna.