Lue keskustelun säännöt.
Onko yliopiston tapahtumiin pakko osallistua?
07.04.2022 |
Kaikki nuo mäenlaskut, juhlat, vappuriehat, sitsit yms. Onko niihin pakko mennä jos on opiskelija? Minua ei kiinnosta yhtään mikään muu yliopistossa kuin itse opiskelu.
Kommentit (43)
Ei kiinnosta minuakaan. Olen kuullut riittävästi kuvauksia kaiken maailman tapahtumista, eikä missään tehdä ilmeisesti mitään sellaista jonka takia viitsisin poistua kotoa. Harrastejärjestössä olen mukana, mutta se onkin vähän eri juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei ole pakko, joissain tilanteissa voi olla jopa parempi olla menemättä.
Itseäni alettiin kiusata yliopistossa ja tiesin, että jos olisin osallistunut noihin rientoihin, olisi se vaan asettanut minut alttiiksi vaikka mille sosiaaliselle häpäisemiselle. Yksin jäin siis ja yksin puursin. Välillä olin kyllä katkera niille, joilla oli kavereita, mutta kun en kelvannut joukkoon niin ei väkisin sitten.
Vierailija kirjoitti:
Ei kiinnosta minuakaan. Olen kuullut riittävästi kuvauksia kaiken maailman tapahtumista, eikä missään tehdä ilmeisesti mitään sellaista jonka takia viitsisin poistua kotoa. Harrastejärjestössä olen mukana, mutta se onkin vähän eri juttu.
Ei niissä mitään ihmeellistä tehdäkään. Esimerkiksi sitsit ovat suhteellisen tylsä tapahtuma, mutta osalle on hauskaa viettää ryhmässä aikaa ja istua saman pöydän ääressä. Jos olet sosiaalinen niin mene ja jos et ole sosiaalinen niin älä mene, et sinä mistään jää paitsi kuitenkaan.
Ei ole pakollista, mutta voi osoittautua ihan hyödylliseksi myöhempää työuraa ajatellen. Verkostoituminen ja kontaktien luominen lienevät hienompia termejä tuolle toiminnalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä kävin fuksina läpi nuo eri tapahtumat ja pitkälti kaikissa tapahtumissa illan aikana lopulta tarkkailin lähinnä kelloa ja pohdin milloin voisin lähteä kotiin. Tulipahan nähtyä, mutta nykyään kyllä vietän aikaani ihan muulla tavalla.
n26
Vierailija kirjoitti:
Ei sillä muakaan ne ei kauheesti nappaa. Onneks alan varmaan ens lukuvuonna kirjoittamaan jo kandidaatin tutkielmaa, niin ei ole ainakaan vapaa-ajan vieton ongelmia. Silti mua kiinnostais mennä vielä mukaan yhteen itseäni kiinnostavaan kerhoon yliopistolla kunhan se palaa koronatauolta joskus taas.
T: asperger M28
Kaikenlaiset alakohtaiset kerhot ja muutkin harrastuskuviot on ehdotettavan kannattavia. Niissä on mahdollisuus tavata ihmisiä, jotka ovat samoista asioista kiinnostuneita ja kuvioihin ei liity (ainakaan niin vahvasti) känniörvellystä.
Monet tuntuvat olevan sitä mieltä, että niissä alkoholinhuuruisissa bileissä pitää olla mukana, että verkostoituu ja pääsee töihin. Minunkaan tyttäreni (joka luultavasti on myös asperger, tutkimukset siltä osin kesken) ei noista kiinnostunut, mutta ei se ole estänyt hänen työllistymistään. Ihan omilla ansioillaan on työpaikkansa saanut ja Linkedin-profiilin perusteella hän saa jatkuvasti yhteydenottoja, vaikka häntä ei kännibileistä tunneta. Ja on vasta 21v, ei voida vielä edes mistään pitkästä urasta puhua.
Verkostoja voi luoda kännibileiden ulkopuolellakin ja niitä työtilaisuuksia voi syntyä myös opintojen kautta, jos vaikkapa tehdään ryhmätyönä projekti jollekin yritykselle. Verkostoitumista kannattaa harrastaa ennemmin työpaikoilla. Ihan riittää kun tekee työnsä kunnolla ja käy välillä työkavereiden kanssa lounaalla, että oppivat vähän tuntemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole. Minua kiusattiin enemmän ainoastaan yläasteella. Sun ei tarvitse osallistua osakuntiin eikä aineyhdistysten toimintaan ellet halua.
Kaikkea hyvää sulle.
Maisteri 2013
Vierailija kirjoitti:
No ei ole pakko, joissain tilanteissa voi olla jopa parempi olla menemättä.
Itseäni alettiin kiusata yliopistossa ja tiesin, että jos olisin osallistunut noihin rientoihin, olisi se vaan asettanut minut alttiiksi vaikka mille sosiaaliselle häpäisemiselle. Yksin jäin siis ja yksin puursin. Välillä olin kyllä katkera niille, joilla oli kavereita, mutta kun en kelvannut joukkoon niin ei väkisin sitten.
Absurdia, että vielä yliopistossakin esiintyy koulukiusaamista vaikka opiskelijat ovat jo aikuisia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei ole pakko, joissain tilanteissa voi olla jopa parempi olla menemättä.
Itseäni alettiin kiusata yliopistossa ja tiesin, että jos olisin osallistunut noihin rientoihin, olisi se vaan asettanut minut alttiiksi vaikka mille sosiaaliselle häpäisemiselle. Yksin jäin siis ja yksin puursin. Välillä olin kyllä katkera niille, joilla oli kavereita, mutta kun en kelvannut joukkoon niin ei väkisin sitten.
Absurdia, että vielä yliopistossakin esiintyy koulukiusaamista vaikka opiskelijat ovat jo aikuisia
Miksi se on absurdia, esiintyyhän kiusaamista työelämässäkin?
Kyllä se nyt vaan on fakta, että noissa tapahtumissa se työelämän kannalta elintärkeä verkostoituminen tapahtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valmistuin tuplamaisteriksi osallistumatta yhteenkään ylimääräiseen rientoon, kun aikuisena perheellisenä opiskelin. Ai niin, olihan se yksi kahvitilaisuus erään vähän vaativamman kurssin päätteeksi, mutta sielläkään meitä ei ollut kuin muutama.
Ryhmätyöt ja jopa paritentit sujuivat yllättävän hyvin, kerrassaan mainiosti ottaen huomioon tämän epäsosiaalisuuteni. Ryhmissä vaan itse kukin teki oman osuutensa ja ne kerättiin yhteen.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole pakollista, mutta voi osoittautua ihan hyödylliseksi myöhempää työuraa ajatellen. Verkostoituminen ja kontaktien luominen lienevät hienompia termejä tuolle toiminnalle.
Ehkä tämä pätee sellaisten kohdalla, jotka kokevat olevansa jotenkin alempiarvoisia ja siksi etsivät itseään ylempiä kontakteja ja verkostoja, jotta voivat kiipeillä ylöspäin. Sitten on niitä, jotka ajattelevat tulevansa omillaan toimeen ja ehkä tavoitteet ovat aivan jossakin muualla kuin juuri sen alan kaveriporukoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi et haluaisi olla osana opiskelijayhteisöä?
En erityisemmin välitä ihmisistä. Olen joutunut jo olemaan aiemmissa opinnoissa koulussa sekä työelämässä sosiaalinen ja jotenkin en vain jaksaisi sitä enää ja olisinkin mielummin vain omissa oloissani. Opiskelu kiinnostaa, mutta olen saanut yliopistosta sellaisen kuvan, että se on sellaista jatkuvaa sosiaalista hillumista ja loputonta biletystä. Ne eivät kiinnosta minua ollenkaan. Haluaisin vain rauhassa opiskella, luennolla sekä kirjastossa, ja sitten mennä kotiin.
ap
Meinaat että voit vain lopettaa sosiaalisuuden kun siltä tuntuu? Kyllä joudut opintojen jälkeenkin työelämässä olemaan sosiaalinen halusit tai et. Sosiaaliset taidot ovat tärkeitä ja ilman niitä tuskin edes saat mitään koulutustasi vastaavaa työpaikkaa.
Kun olet tarpeeksi oikeasti osaava, kukaan ei välitä oletko sosiaalinen vai et. Usko pois, 25 vuoden kokemuksella ja nykyisin "ihan isosti veroja maksavana", ns oikeasti tuottavalla sektorilla.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole pakollista, mutta voi osoittautua ihan hyödylliseksi myöhempää työuraa ajatellen. Verkostoituminen ja kontaktien luominen lienevät hienompia termejä tuolle toiminnalle.
Allekirjoitan tämän täysin. Kyllä itselläni kaikki työpaikat on tulleet aktiivisen verkostoitumisen kautta. Ja opiskelijatapahtumissahan/ainejärjestötoiminnassahan se pääasiassa tapahtuu.
T. entinen ainejärjestön bilevastaava ja puheenjohtaja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole pakollista, mutta voi osoittautua ihan hyödylliseksi myöhempää työuraa ajatellen. Verkostoituminen ja kontaktien luominen lienevät hienompia termejä tuolle toiminnalle.
Allekirjoitan tämän täysin. Kyllä itselläni kaikki työpaikat on tulleet aktiivisen verkostoitumisen kautta. Ja opiskelijatapahtumissahan/ainejärjestötoiminnassahan se pääasiassa tapahtuu.
T. entinen ainejärjestön bilevastaava ja puheenjohtaja
Mieluummin olen tullut muistetuksi rautaisens kovan luokan ammattilaisena kuin haalarihemmona. Nykyinen duunini tuottaa erittäin mukavan kassavirran ja minut headhuntattiin tähän hommaan 20 vuotta sitten annettujen näyttöjen perusteella.
Olipa varaa sanoa haastattelussa "jos haette hyvää tyyppiä, lopetetaan ajantuhlaus tähän. Jos haette tyyppiä joka hoitaa homman, voidaan jatkaa..."
Yliopiston riennot olivat minusta hyviä nimen omaan sellaisille joilla on ollut sosiaalisia vaikeuksia tai kiusaamista taustalla. Noissa kun oli, ainakin Kuopiossa aikanaan, kerrassaan joviaali ja hyväksyvä meno ja kaikki otettiin mukaan sosiaalisista taidoista riippumatta. Asiaan ehkä vaikutti sekin, että haalarit oli valkoiset eikä esim. mustat...
Ei ole pakko ja kyllä niihin opiskelutovereihin tutustuu muutenkin. Toki osa saattaa karsastaa niitä, jotka ei osallistu tapahtumiin/bileyä/kännää, koska alkoholi on tosi keskeinen edelleenkin vaikka parempaan suuntaan on menty. Mutta sellasiin ihmisiin kannattaa suhtautua sillee, että "oma on häpeänsä, jos ei tutustu ihmisiin muuten kuin hiprakassa tapahtumissa".
Itse osallistuin fuksi vuonna vain yksittäisiin tapahtumiin ja niissäkin vain sellaisiin, joissa alkoholi ei ollut mukana tai ainakaan keskeisesti ohjelma numerona. Hyvin viihdyin yliopistossa ja ryhmätöihin löytyi ryhmiä.
Mitä tuohon verkostoitumiseen tulee. Näin sosiaalitieteilijänä olen tarkkaillut tosi paljon ihmisten toimintaa tapahtumissa. Nuo jotka jauhaa verkostoitumisesta hengailevat keskenään ja pärstäkertoimella usein valikoivat niitä keiden kanssa verkostoituvat. Lisäksi kyseenalaistaisin sen kuinka kestäviä hiprakassa luodut verkostot todellisuudessa ovat, jos ihmiset unohtelevat tapahtumissa tapahtuneita.
Ei ole pakko mennä. Niissä riennoissa käy enimmäkseen se porukka, jotka on enemmän kiinnostunut niistä seurapiirileikeistä ja kännäyksestä kuin opiskelusta. Jos sulla on ennestään kavereita niin vielä vähemmän syytä mennä mihinkään bileisiin. Tosin jonkin sortin ryhmäytymisestä voi olla hyötyä, kun joskus saattaa joutua tekemään ryhmätöitä ja se on aika ankeaa, jos ei tunne ketään, vaikka toisaalta se kyllä kasvattaa enemmän kuin ainainen kaverien selän taakse piiloutuminen.