MIstä tietää, että puoliso välittää?

Vieraita vittuja kairaa edelleen. Kehuu sosiaalisuudellaan ja vihjailee, että tapailee paljon myös naisia? Luo epäluottamusta pienillä asioilla ja korosta omaa hyvyyttään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä sua sitten epäilyttää, ap?

Perustasolla asiat hyvin. Vietetään arkea yhdessä ja nyt suunnitellaan yhteenmuuttoa. Molemmat meistä tekee kotitöitä jne. Kummatkin meistä on luonnostaan sellaisia, joten en pidä sitä suhteen kiintymyksen muodon osoittamisena. Kuitenkin sitten tuntuu, että toista kiinnostaa edelleen aika paljon omat huvit ja uusiin ihmisiin tutustuminen, innolla tutustuu myös vastakkaista sukupuolta oleviin. Ehkä se viihtyvyyshakuisuus pistää miettimään.

Koen olevani toiselle ns pakollinen paha tai kämppäkaveri, jonka kanssa vietetään arki.

Tiedän, että ihmiset tekevät isojakin päätöksiä, kuten menevät naimisiin tai saavat lapsen, todetakseen että voivat nyt erota. En osaa arvioida miehen kiintymystä tunnetasolla. Verbaalisti hän ei ole ikinä sanonut esim rakastavansa minua.

Alussa olimme kovin innoissamme toisistamme (yllätys). Minut esiteltiin pian vanhemmille jne. Haluaisin voida luottaa, että suhde kestää mutta silti olen kroonisesti huolestunut. Olen usein tivannut häneltä, että haluaako hän oikeasti, pohjimmiltaan olla kanssani.

AP

Kun muutatte yhteen, saat jatkaa tivaamista niin kauan, kuin hän sinua sietää. Ellette ole naimisissa, hän on periaatteessa edelleen vapaa - eikä sinua nai, sillä muutut entistä rasittavammaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä sua sitten epäilyttää, ap?

Perustasolla asiat hyvin. Vietetään arkea yhdessä ja nyt suunnitellaan yhteenmuuttoa. Molemmat meistä tekee kotitöitä jne. Kummatkin meistä on luonnostaan sellaisia, joten en pidä sitä suhteen kiintymyksen muodon osoittamisena. Kuitenkin sitten tuntuu, että toista kiinnostaa edelleen aika paljon omat huvit ja uusiin ihmisiin tutustuminen, innolla tutustuu myös vastakkaista sukupuolta oleviin. Ehkä se viihtyvyyshakuisuus pistää miettimään.

Koen olevani toiselle ns pakollinen paha tai kämppäkaveri, jonka kanssa vietetään arki.

Tiedän, että ihmiset tekevät isojakin päätöksiä, kuten menevät naimisiin tai saavat lapsen, todetakseen että voivat nyt erota. En osaa arvioida miehen kiintymystä tunnetasolla. Verbaalisti hän ei ole ikinä sanonut esim rakastavansa minua.

Alussa olimme kovin innoissamme toisistamme (yllätys). Minut esiteltiin pian vanhemmille jne. Haluaisin voida luottaa, että suhde kestää mutta silti olen kroonisesti huolestunut. Olen usein tivannut häneltä, että haluaako hän oikeasti, pohjimmiltaan olla kanssani.

AP

Kun muutatte yhteen, saat jatkaa tivaamista niin kauan, kuin hän sinua sietää. Ellette ole naimisissa, hän on periaatteessa edelleen vapaa - eikä sinua nai, sillä muutut entistä rasittavammaksi.

Epäilystäni ruokkii kämppäkaverimainen suhteemme. Jos jo parin vuoden jälkeen olen ilmaa ja epäkiinnostava niin voiko homma toimia oikeasti pdempään? Mies oli 6 vuotta suhteessa eksänsä kanssa, jonka kanssa oli platoninen suhde viimeiset 3v.

AP