Miten mies suhtautuu naiseen, jolla on ikäviä elämänkokemuksia?

Varmaaan sama kuin koirarodun valinnnassa tutkitusti miten se vastaa ihmisten luonteenpiiirteitä. EI osaa käsitellä vihaaa.

Vierailija kirjoitti:

Varmaaan sama kuin koirarodun valinnnassa tutkitusti miten se vastaa ihmisten luonteenpiiirteitä. EI osaa käsitellä vihaaa.

Jos oliisin ala asteella niin ensimmäisen essee otsikkoni nimi olisi "susi jäi auton allle".

Vierailija kirjoitti:

Ei se ole uhriutumista. En vaan voi viedä tätä miestä tapaamaan tiettyjä perheenjäseniäni, jos hän ei tiedä taustaani kunnolla. Ap

Ei kannata tuhlata aikaa mieheen joka ei kestä sitä mitä kaikkea pahaa elämässä voi tapahtua. Etsi itsellesi parempi ja aikuisempi mies.

Mies, joka pitää naista tuollaisen jälkeen viallisena tavarana, ei ole luotettava muutenkaan. Jos sairastut, olet rikkinäinen lelu.

Vierailija kirjoitti:

Onhan se ärsyttävää kuunnella uhriutumista asiasta mikä on tapahtunut vuosia sitten eikä sille enää mitään voi

Joku sattuma voisi myös järjestää sinulle velat, joita maksat vielä 15 v myöhemmin. Miksi valittaisit niistä enää kun jäljellä on vain 5 vuotta maksamista, ja sen jälkeen voit jo ostaa päällisiäkin leivän päälle? Hymy huuleen!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaaan sama kuin koirarodun valinnnassa tutkitusti miten se vastaa ihmisten luonteenpiiirteitä. EI osaa käsitellä vihaaa.

Jos oliisin ala asteella niin ensimmäisen essee otsikkoni nimi olisi "susi jäi auton allle".

Olen adhd na ollut hyvä keskimäään otsikoita. Muistan esiim myllylästä piti kirjoiittaa essee niin otsikkoni oli "viiimeinen voitelu".

Ei kannata kertoa miehille mitään ainakaan kun vielä tutustuu.

Vierailija kirjoitti:

Vähän ohis, mutta kerran päätin kertoa hetken mielijohteesta yhdelle tyypille (ei mikään kunnon suhde ehkä siksi päätinkin repäistä) yhdestä aika henkilökohtaisesta kokemuksesta,josta en oikeastaan kenellekään ole kertonut. Tulos oli; en usko sua. No, se siitä avautumisesta. En ollut loukkaantunut lähinnä huvittunut, että kerran kun päätät kerto, niin ei edes uskota.

Et siis kunnolla tuntenut kyseistä ihmistä? Silloin saattoi johtua ihan siitä ettei hän uskonut. Yleensä ihmisillä on tosi korkea kynnys kertoa oikeasti vaikeista asioista, harvempi niitä huutelee joillekin puolitutuille. Itselläni ainakin herää heti epäilys.

Vierailija kirjoitti:

Harmittaa lähinnä se, oliko tuo liikaa.

Seurusteltu ollaan kyllä jo pidempään.

Mutta nuo ovat sellaisia asioita, joista on pakko vähitellen kertoa. En halua hävetä yhtään enää mutta en myöskään kantaa toisen ahdistusta. Ap

Vaikuttaako tapahtuneet toimintaan?

Itselläni traumoja, jotka vaikutti toimintaan. Suhteemme syventyessä kerroin pikkuhiljaa ja tottakai mieheni oli vihainen siitä, miten minua on kohdeltu. Toki osaa kysellä ja käsitellä asiaa. Nyt vuosien jälkeen ne ovat minun voimavara, vaikka välillä kompastun. Pystyn kyllä sitten itkemään ja myöntämään, että voimavarat ei riitä. Mies lohduttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vähän kaiken näköisiä reaktioita tullut vastaan kun olen kertonut ikävistä elämänkokemuksista. Saan paniikkikohtauksia seksin aikana joten ollut vähän pakko kertoa hyväksikäyttö kokemuksista kumppaneille. Nykyinen miesystäväni osasi suhtautua niin hyvin että olen pystynyt hänelle enemmänkin avautumaan ja osaa jo tunnistaa alkavan paniikkikohtauksen merkit ja rauhoittaa mut jo ennenkun paniikki ehtii kunnolla päälle. On tosi ymmärtäväinen ja rakastava, osaa kuunnella ja olla tukena, eikä hänen näkemyksensä musta ole mitenkään muuttunt. Toki on surullinen siitä mitä olen joutunut kokemaan, mutta ei näe mua sen takia jotenkin heikkona tai vähempiarvoisena tai pelastettavana vaan tasavertaisena kumppanina. 

Oisko syytä mennä terapiaan. Ei ole miehesi tehtävä yrittää eheyttää sinua.

Onneksi olet löytänyt empaattisen miehen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän kaiken näköisiä reaktioita tullut vastaan kun olen kertonut ikävistä elämänkokemuksista. Saan paniikkikohtauksia seksin aikana joten ollut vähän pakko kertoa hyväksikäyttö kokemuksista kumppaneille. Nykyinen miesystäväni osasi suhtautua niin hyvin että olen pystynyt hänelle enemmänkin avautumaan ja osaa jo tunnistaa alkavan paniikkikohtauksen merkit ja rauhoittaa mut jo ennenkun paniikki ehtii kunnolla päälle. On tosi ymmärtäväinen ja rakastava, osaa kuunnella ja olla tukena, eikä hänen näkemyksensä musta ole mitenkään muuttunt. Toki on surullinen siitä mitä olen joutunut kokemaan, mutta ei näe mua sen takia jotenkin heikkona tai vähempiarvoisena tai pelastettavana vaan tasavertaisena kumppanina. 

Oisko syytä mennä terapiaan. Ei ole miehesi tehtävä yrittää eheyttää sinua.

Onneksi olet löytänyt empaattisen miehen.

Nykyään jopa läheisimmiät ihmissuhteet ovat niin pinnallisia, että pitää erikseen maksaa, jotta saa ymmärtäjän.

Terapia ei ole kaikkien juttu. Ja mikä suhde se on missä ei voi olla kuten on? Menee vaan mönkään.

Pitää olla aineksia yhteiseen soppaan.

Jos toinen on vegaani ja toinen rakastaa possua...

Pitäisi olla samanlaisia arvoja.

En usko traumabondeihin mutta kyllä inhimillisyyttä voi osoittaa.

Yksinäiselle pelkkä läsnäolo pienen hetken voi olla se juttu. Ihan ilman taka-ajatuksia.

Jos näin ei ole ja joku kiusaantuu, voi mennä eri teille.

Sen vaan tuntee luissaan kuka kykenee "huolimaan" sellaisena kuin on, just siinä kohtaa.

Temperamentteja on erilaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän kaiken näköisiä reaktioita tullut vastaan kun olen kertonut ikävistä elämänkokemuksista. Saan paniikkikohtauksia seksin aikana joten ollut vähän pakko kertoa hyväksikäyttö kokemuksista kumppaneille. Nykyinen miesystäväni osasi suhtautua niin hyvin että olen pystynyt hänelle enemmänkin avautumaan ja osaa jo tunnistaa alkavan paniikkikohtauksen merkit ja rauhoittaa mut jo ennenkun paniikki ehtii kunnolla päälle. On tosi ymmärtäväinen ja rakastava, osaa kuunnella ja olla tukena, eikä hänen näkemyksensä musta ole mitenkään muuttunt. Toki on surullinen siitä mitä olen joutunut kokemaan, mutta ei näe mua sen takia jotenkin heikkona tai vähempiarvoisena tai pelastettavana vaan tasavertaisena kumppanina. 

Oisko syytä mennä terapiaan. Ei ole miehesi tehtävä yrittää eheyttää sinua.

Onneksi olet löytänyt empaattisen miehen.

Vau.. Tajuatko yhtään kuinka paljon tuollainen kommentti voi satuttaa? Olen nuorempana ollut niin läheisriippuvainen että edes terapeutti ei kestänyt mun tarpeita. Onneksi olen myöhemmin päässyt läheisriippuvuudesta yli ja osaan nyt huolehtia itse itsestäni, mutta edelleen syvässä se pelko että jos koskaan yhtään mistään avaudun kenellekään olen heille vain rasite ja he väsyvät minuun.  Voin hyvin kuvitella että jos noin isoista asioista avautuu omalle seurustelukumppanille pelottaa varmasti ihan helkutisti että miten toinen suhtautuu ja onko aihe toiselle liian rankka, tuntuuko siltä että käyttää toista terapeuttina. Vähän tahdikkuutta ennenkun alkaa heilutella terapeuttikorttia, tuollaisia asioita ei varmasti ole mitenkään helppo jakaa läheisten kanssa.