Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vaimo ei pitele vauvaa sylissä eikä paijaile
07.04.2022 |
Imetti parin viikon ajan ja nyt päätti ettei halua pitää vauvaa sylissä eikä imettää. Voiko tästä aiheutua vauvalla jotain haittaa jos isä pitelee sylissä?
Kommentit (142)
Synnytyksen jälkeinen masennus johtuu ainakin osittain valtavasta estrogeenitasojen romahduksesta joka synnytyksen jälkeen tapahtuu. Suosittelen lukemaan aiheesta, josko siitä olisi apua teille. Ainakin voisi auttaa vaimoasi itseään hyväksymään sen, että tuo olotila ei tule mistään tyhjästä. Se on meinaan varmaan aika vaikeaa kokea noin miten hän kokee, koska yhteiskunnan suhtautuminen on raju. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oliko synnytys traumaattinen?
Itsellä takaumia rupesi tulemaan vasta pari viikkoa synnytyksen jälkeen ja se oli todella ahdistavaa. Vauvaa hoidin aika mekaanisesti, kun ajatukset velloivat monta kuukautta siinä kamalassa synnytysväkivallassa. Pääsin onneksi nopeasti traumaterapiaan, mutta näin kahdeksan vuotta myöhemminkin olen läheisempi nuoremman lapseni kanssa, jolloin en kokenut synnytysväkivaltaa, vaan sain kokea eheyttävän ihanan kotisynnytyksen…
Toivottavasti saatte kunnollista apua tilanteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mä usko, että vauva siitä pahemmin kärsii jos sulta kuitenkin saa lämpimän sylin. Mutta miksi äiti ei halua sylitellä? Masennusta? Kannattaa ehdottomasti puhua tästä neuvolassa.
Voiko vauvalle tapahtua jotain jos jää ilman hoivaa? Vaimo on väsynyt ja kaipaa lepoa mutta sanoi ettei tykkää kun vauva on jatkuvasti kiinni ihossa. Ei laitoksellakaan halunnut pitää vauvaa sylissä.
Ei vauva jää ilman hoivaa, koska sillä on myös isä. Ehkä sopeutuminen on vaikeaa, ehkä äidillä on synnytyksen jälkeinen masennus tms.
Oli miten oli, älä syyllistä, äläkä takerru stereotypioihin, vaan hoivaa vauvaa. Kysy vaimolta, tarvitseeko tämä apua. Jos ei vaan ole hoivaavaa tyyppiä, jää sinä kotiin vauvan kanssa, ja vaimo töihin.
Vauvalla on isä mutta mitä voisi sattua jos vauvaa ei hoivaisi kukaan? Jäisi ilman syliä mutta saisi ruoan.
Siitä on ihan tieteellistä tutkimustulosta, että ellei vauva saa hoivaa niin huonosti käy.
Nyt on pääasia että sinä sylittelet ja hellit vauvaa. Vastaat itkuun jne… kai saat nyt heti vanhempainvapaata? Vaimo ehdottomasti lääkäriin!
Tiedän ihan lähipiiristä tapauksen että äiti otti ja lähti, . Hyvin isä pärjäsi vauvan kanssa.
Lue Yösyöttö -kirja, tai kuuntele e-kirjana löytyy. Eve Hietamies.
On toki kuvitteellinen komedia, mutta kertoo paljon haasteista mitä nyt itse koet.
Yhetys neuvolaan ädillä on joko masennus t. mahdollisesti pelkotila lapsen hoivaamisesta. Toisaalta voi myös olla esimerkiksi veriarvot sekaisin niin, että ei jaksa hoitaa lasta. Tärkeää, että lasta hoidetaan.
Vierailija kirjoitti:
Oliko synnytys traumaattinen?
Itsellä takaumia rupesi tulemaan vasta pari viikkoa synnytyksen jälkeen ja se oli todella ahdistavaa. Vauvaa hoidin aika mekaanisesti, kun ajatukset velloivat monta kuukautta siinä kamalassa synnytysväkivallassa. Pääsin onneksi nopeasti traumaterapiaan, mutta näin kahdeksan vuotta myöhemminkin olen läheisempi nuoremman lapseni kanssa, jolloin en kokenut synnytysväkivaltaa, vaan sain kokea eheyttävän ihanan kotisynnytyksen…
Toivottavasti saatte kunnollista apua tilanteeseen.
Synnytysväkivaltaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä te apuakin tarvitsette, jos tilanne ei muutu. Hakekaa mieluummin "liian ajoissa" kuin liian myöhään. Äidillä saattaa olla esimerkiksi pelottavia vauvaan liittyviä ajatuksia, joista ei uskalla puhua ja, joita häpeää. Hakekaa vaan sitä apua ja hoivaile sinä tällä välin niin paljon vauvaa kuin ehdit ja jaksat. Voimia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko synnytys traumaattinen?
Itsellä takaumia rupesi tulemaan vasta pari viikkoa synnytyksen jälkeen ja se oli todella ahdistavaa. Vauvaa hoidin aika mekaanisesti, kun ajatukset velloivat monta kuukautta siinä kamalassa synnytysväkivallassa. Pääsin onneksi nopeasti traumaterapiaan, mutta näin kahdeksan vuotta myöhemminkin olen läheisempi nuoremman lapseni kanssa, jolloin en kokenut synnytysväkivaltaa, vaan sain kokea eheyttävän ihanan kotisynnytyksen…
Toivottavasti saatte kunnollista apua tilanteeseen.Synnytysväkivaltaa?
Sellaista valitettavasti tapahtuu esim. lääkäreiden ja/tai kätilön taholta synnytyksen aikana. On valitettavasti vielä melkoinen tabu, josta tehokkaasti vaietaan. Onneksi yhä useammat synnyttäneet uskaltavat tulla esiin kokemuksensa kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oliko synnytys traumaattinen?
Itsellä takaumia rupesi tulemaan vasta pari viikkoa synnytyksen jälkeen ja se oli todella ahdistavaa. Vauvaa hoidin aika mekaanisesti, kun ajatukset velloivat monta kuukautta siinä kamalassa synnytysväkivallassa. Pääsin onneksi nopeasti traumaterapiaan, mutta näin kahdeksan vuotta myöhemminkin olen läheisempi nuoremman lapseni kanssa, jolloin en kokenut synnytysväkivaltaa, vaan sain kokea eheyttävän ihanan kotisynnytyksen…
Toivottavasti saatte kunnollista apua tilanteeseen.
Jouduttiin tekemään hätäsektio.
Mikko känsälä on omituinen mies kun se pitää mieluummin vauvaa sylissä kun stripparia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko synnytys traumaattinen?
Itsellä takaumia rupesi tulemaan vasta pari viikkoa synnytyksen jälkeen ja se oli todella ahdistavaa. Vauvaa hoidin aika mekaanisesti, kun ajatukset velloivat monta kuukautta siinä kamalassa synnytysväkivallassa. Pääsin onneksi nopeasti traumaterapiaan, mutta näin kahdeksan vuotta myöhemminkin olen läheisempi nuoremman lapseni kanssa, jolloin en kokenut synnytysväkivaltaa, vaan sain kokea eheyttävän ihanan kotisynnytyksen
Toivottavasti saatte kunnollista apua tilanteeseen.
Synnytysväkivaltaa?
Esimerkiksi se, että leikataan ilmoittamatta ja puuduttamatta väliliha auki. Haukutaan ja moititaan, kun potilas ei "tee yhteistyötä"
Mikko känsälä on omituinen mies kun se pitää mieluummin vauvaa sylissä kun stripparia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanha ketju. Mut silti aika outoo.. kuka sitä sit syöttää/syötti??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki eivät ole ns. äitityyppiä. Tämä olisi hyvä tiedostaa jo ennen kuin hankkii lapsen.
Miten sen muka voi tiedostaa? Eihän sitä etukäteen voi tietää, ennen kuin saa sen lapsen. Sitten vasta näkee, miten se menee.
Ja luonto auttaa tässä äitiä kyllä. Imetyksen kautta tulee oksitosiinia, joka auttaa äitiä olemaan äiti. Sitä kautta äiti herkistyy vauvan tarpeille ja tulee myös sellainen hoivavietti. Ei sitä välttämättä ole etukäteen ollenkaan, eikä tarvitse ollakaan. Hormonitoiminnan kautta se tulee.
Täysimetin lapsiani 6kk ja lopetin imetyksen yli 12kk iässä. Koskaan en herkistynyt vauvan tarpeille enkä ole kokenut minkäänlaista hoivaviettiä. Pakkopullaa koko homma. Elämä on nyt mukavaa kun lapset ovat isompia. Onneksi isä jäi lasten kanssa kotiin, kun nuorin oli 9kk. Toinen vaihtoehto olisi ollut päiväkoti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän naisen joka ei halunnut pitää lastaan sylissä, eikä tykännyt, jos joku muu otti vauvan syliin.
Lapsesta tuli autisti. En tiedä oliko syy vaiko seuraus.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän naisen joka ei halunnut pitää lastaan sylissä, eikä tykännyt, jos joku muu otti vauvan syliin.
Lapsesta tuli autisti. En tiedä oliko syy vaiko seuraus.
Mahdollisesti nainenkin on ollut autistinen jossain määrin.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän naisen joka ei halunnut pitää lastaan sylissä, eikä tykännyt, jos joku muu otti vauvan syliin.
Lapsesta tuli autisti. En tiedä oliko syy vaiko seuraus.
Autismi EI johdu kylmästä ja etäisestä äidistä, niin kuin joskus vuosikymmeniä sitten luultiin.
Ilmeisesti jotkut autistit saattaa olla vanhempina kylmiä. Monet meistä ei ole, mun autisvanhempi on aina ollut lämmin ja rakastava, ja mun itseni (myös autisti) on ollut hyvin helppo osoittaa rakkautta lapsilleni, pitää vauvaa sylissä jne.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki eivät ole ns. äitityyppiä. Tämä olisi hyvä tiedostaa jo ennen kuin hankkii lapsen.
Se on myös pitkälti olosuhteista kiinni. Raskauden ja synnytyksen hormonitoiminta sekä vauvan itku aiheuttavat primitiivisen reaktion hoivata. Mutta epäluonnolliset olot, äitiyshuollon r aiskaukset, terrorismi, siittäjän emoleikit, neuvolan alentava suhtautuminen, synnytysr aiskaukset, öögaileva ja arvosteleva vahtaava mies, jne. Eivät ole sellainen ympäristö, jossa naisen hoivavaisto pääsisi kehittymään luonnollisesti. Puhumattakaan, jos mies vielä manspleinaa tai osallistaa tyyliin anoppia. Riippuen synnytyksen laadusta nainen on saatettu mutiloida tai r aiskata todella rajusti, joka muuttaa suhtautumista lapseenkin
Päin vastoin, nykyiset olot tekevät äärimmäisen vaikeaksi ja vastenmieliseksi mennä äitirooliin ja vauvan tasolle. Myös miehen kontribuutio ja käytös voi olla pettymys ja aiheuttaa stressiä. Vääränlainen suhde vauvaan, hoito-ohjeiden noudattaminen (esim. Vauvan erillään äidistä nukuttaminen) satuttavat vauvaa, lisäävät itkuisuutta ja vaikuttavat myös äitiyteen
Suomessa synnyttäminen on kaikin tavoin katastrofaalista ja on mielestäni ihme, miten kukaan nainen edes suostuu siihen enää
Vierailija kirjoitti:
Oliko synnytys traumaattinen?
Itsellä takaumia rupesi tulemaan vasta pari viikkoa synnytyksen jälkeen ja se oli todella ahdistavaa. Vauvaa hoidin aika mekaanisesti, kun ajatukset velloivat monta kuukautta siinä kamalassa synnytysväkivallassa. Pääsin onneksi nopeasti traumaterapiaan, mutta näin kahdeksan vuotta myöhemminkin olen läheisempi nuoremman lapseni kanssa, jolloin en kokenut synnytysväkivaltaa, vaan sain kokea eheyttävän ihanan kotisynnytyksen
Toivottavasti saatte kunnollista apua tilanteeseen.
Samoin lapsivuoteuden puuttuminen voi vaikuttaa negatiivisesti suhteen kehittymiseen. Äidin olisi hyvä makoilla, lepäillä ja imettää vauvaa mahdollisimman paljon turvallisissa oloissa (ei vahdattavana ja sörkittävänä, peloteltavana ja laskutettavana teurastuslai.. siis sairaalassa). Imetys vapauttaa oksitosiinia ja lapsivuoteus rauhoittaa myös vauvaa, tehden tästä helpomman ja mukavamman. Jos miesvauva tekee itsestään huomion keskipisteen, vauvan ja äidin palautumis- ja kiintymysprosessi häiriintyy ja saattaa tuhoutua jopa lopullisesti, johtaa tuohon äidin masentumiseen, jne.
Ensisynnyttäjät usein kuvittelevat tarvitsevansa miehen tukea, mutta usein useamman lapsen synnyttäneet ovat sitä mieltä, että mitä kauempana mies pysyy tuosta kaikesta, sen parempi
Keskitasoisesti kehitysvammainen mikko känsälä on omituinen mies kun se pitää mieluummin vauvaa sylissä kun stripparia.
Alue: Aihe vapaa
Ei, mutta tuollaisessa sisarusparvessa on jo isompia, jotka ovat vuorovaikutuksessa vauvan kanssa. Kyllä kai äitisi on kuitenkin vauvana pitänyt teitä sylissään, kenties imettänyt jne?
Nythän oli kyse aivan pienestä vauvasta, jota äiti ei halunnut ottaa syliinsä. Se varhainen vuorovaikutus (hymyily, puheleminen, silittely ja itkun sattuessa hyssyttely) on yleensä hyvin luontaista ja myötäsyntyistä, ettei sitä edes ajattele. Äidin masennuksen vaikutusta vauvaan on tutkittu ja sillä on pitkäaikaisia vaikutuksia lapsen kehitykseen. Siksi äidin masennuksen hoitaminen on tärkeää hänen itsensä mutta myös lapsen kannalta.
https://www.potilaanlaakarilehti.fi/site/assets/files/0/12/38/896/sll15…