Vaimo ei pitele vauvaa sylissä eikä paijaile

Kunhan joku pitää sylissä, mieluiten sitten toinen vanhempi. Ei minuakaan sylittelyt kiinnostanut. Mies kantoi mukanaan lapsia ja loikin niihin läheisemmän suhteen. Sitten kun erottiin niin sille ne lopulta jäikin.

Pidä sinä. Taisi nainen katkeroitua, kun tajusi, mitä teki.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki eivät ole ns. äitityyppiä.  Tämä olisi hyvä tiedostaa jo ennen kuin hankkii lapsen.

Miten sen muka voi tiedostaa? Eihän sitä etukäteen voi tietää, ennen kuin saa sen lapsen. Sitten vasta näkee, miten se menee. 

Ja luonto auttaa tässä äitiä kyllä. Imetyksen kautta tulee oksitosiinia, joka auttaa äitiä olemaan äiti. Sitä kautta äiti herkistyy vauvan tarpeille ja tulee myös sellainen hoivavietti. Ei sitä välttämättä ole etukäteen ollenkaan, eikä tarvitse ollakaan. Hormonitoiminnan kautta se tulee. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En mä usko, että vauva siitä pahemmin kärsii jos sulta kuitenkin saa lämpimän sylin. Mutta miksi äiti ei halua sylitellä? Masennusta? Kannattaa ehdottomasti puhua tästä neuvolassa.

Voiko vauvalle tapahtua jotain jos jää ilman hoivaa? Vaimo on väsynyt ja kaipaa lepoa mutta sanoi ettei tykkää kun vauva on jatkuvasti kiinni ihossa. Ei laitoksellakaan halunnut pitää vauvaa sylissä.

Ei vauva jää ilman hoivaa, koska sillä on myös isä. Ehkä sopeutuminen on vaikeaa, ehkä äidillä on synnytyksen jälkeinen masennus tms.

Oli miten oli, älä syyllistä, äläkä takerru stereotypioihin, vaan hoivaa vauvaa. Kysy vaimolta, tarvitseeko tämä apua. Jos ei vaan ole hoivaavaa tyyppiä, jää sinä kotiin vauvan kanssa, ja vaimo töihin.

Vauvalla on isä mutta mitä voisi sattua jos vauvaa ei hoivaisi kukaan? Jäisi ilman syliä mutta saisi ruoan.

No kuka sille vain ruokaa antaa? Outo kommentti.

Nainenehan ei suostu imettämään. 

Luulis nyt apn ja vaimonsa antavan korviketta tai pumppaavan maitoa pulloon jos ei halua/pysty imettämään.

Hakekaa apua vaimolle. Voi olla masennusta. Vauva tarvitsee kosketusta ja läheisyyttä! Imettäminen olisi myöskin ylivoimaisesti parempi ravinto kuin korvike. Tietenkään ketään ei voi pakottaa imettämään, mutta.... Vaimon kannattaa tutusta imetyksen hyötyihin.

Ja ei, en sano tätä ilkeyttäni. 30 vuotta neuvolalääkärinä olen toiminut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En mä usko, että vauva siitä pahemmin kärsii jos sulta kuitenkin saa lämpimän sylin. Mutta miksi äiti ei halua sylitellä? Masennusta? Kannattaa ehdottomasti puhua tästä neuvolassa.

Voiko vauvalle tapahtua jotain jos jää ilman hoivaa? Vaimo on väsynyt ja kaipaa lepoa mutta sanoi ettei tykkää kun vauva on jatkuvasti kiinni ihossa. Ei laitoksellakaan halunnut pitää vauvaa sylissä.

Jos jää täysin ilman hoivaa, niin kyllähän se vaikuttaa siihen, millaisen kiintymyssuhteen vauva muodostaa. Oletko sinä päivät töissä ja vaimo vauvan kanssa kotona? Olisin kyllä huolissani, jos vauvaa ei pidetä sylissä ollenkaan silloin, kun sinä et ole paikalla. Tai no, en tiedä onko se syli välttämätön, mutta jonkinlainen kontakti on tarpeen.

Olemme molemmat kotona nyt ja minä hoivaan ja paijailen vauvaa ja vaimo nukkuu yleensä sohvalla mutta ei halua koskea lapseen. Vauvalla on minut, joten ei jää yksin mutta vaimolle sanoin että tarvitsemme apua sitten kun palaan töihin.

Te tarvitsette apua kyllä jo nyt, tai ainakin vaimo tarvitsee. Ei sitä voi jättää siihen, kun sinä palaat töihin. Et voi jättää vaimoa ja vauvaa heitteille, hae apua nyt heti koska sen saaminenkin voi kestää.

Vierailija kirjoitti:

Hakekaa apua vaimolle. Voi olla masennusta. Vauva tarvitsee kosketusta ja läheisyyttä! Imettäminen olisi myöskin ylivoimaisesti parempi ravinto kuin korvike. Tietenkään ketään ei voi pakottaa imettämään, mutta.... Vaimon kannattaa tutusta imetyksen hyötyihin.

Ja ei, en sano tätä ilkeyttäni. 30 vuotta neuvolalääkärinä olen toiminut.

Riittääkö vauvalle jos makuultaan syöttää pullosta ilman että ottaa syliin tai paijailee ja jos itkee niin antaa huutaa tai korkeintaan hellästi taputtaa vatsalle? Sitteriin laittaa vauvan ja syöttää siinä niin on vähän koholla.

Synnytyksen jälkeinen masennus, introvertti eli kaipaa hirvittävästi omaa aikaa (tässä yksi syy, miksen itse ole hankkinut lapsia, en kestä ja jaksa, jos joku on iholla ja vaatimassa huomiota koko ajan), synnytystrauma, lapsi ja äitiys ei olekaan sittenkään se oma juttu vaikka tuntui sille, autismi (autisti ystäväni lapsen saatuaan ei osannut olla lapsen kanssa, vaikka äiti olikin. Hoiti pintapuolisesti lapsen mutta muuten ei kiinnostanut eikä ymmärtänyt, miten se tunneside muka pitäisi olla olemassa, mikä se edes muka on?), vaikea synnytys, temperamenttipiirre, etäinen persoona... Hirvittävästi vaihtoehtoja, mikä voisi olla kyseessä. 

Kaikki eivät kiinny lapsiinsa, sehän on ihan sanomattakin selvää, kun seuraa edes hieman uutisia ja lastensuojelua. Äitimyyttiin valitettavasti kuuluu se, että nainen rakastuu aina lapseensa palavasti ja vaikka kuolisi lapsensa puolesta, ja jos näin ei käy, suoritat äitiyttä ja naiseutta väärin. Sen sanominen ääneen, että en sittenkään pidä äitiydestä, en välitä lapsestani, kadun lapsiani jne. on edelleen tabu, vähän kuin tuo synnytysväkivalta, josta onneksi on nyt alettu puhua edes vähän.

Äitimyytti on haitallinen kaikille - samoin isämyytti, jossa lapsi EHDOTTOMASTI tarvitsee AINA äitiä ja isä on vaan sellainen hätäkorvike, joka suunnilleen tuhoaa lapsen normaalin kehityksen, jos tulee siihen äidin puolesta hoitamaan lasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En mä usko, että vauva siitä pahemmin kärsii jos sulta kuitenkin saa lämpimän sylin. Mutta miksi äiti ei halua sylitellä? Masennusta? Kannattaa ehdottomasti puhua tästä neuvolassa.

Voiko vauvalle tapahtua jotain jos jää ilman hoivaa? Vaimo on väsynyt ja kaipaa lepoa mutta sanoi ettei tykkää kun vauva on jatkuvasti kiinni ihossa. Ei laitoksellakaan halunnut pitää vauvaa sylissä.

Jos jää täysin ilman hoivaa, niin kyllähän se vaikuttaa siihen, millaisen kiintymyssuhteen vauva muodostaa. Oletko sinä päivät töissä ja vaimo vauvan kanssa kotona? Olisin kyllä huolissani, jos vauvaa ei pidetä sylissä ollenkaan silloin, kun sinä et ole paikalla. Tai no, en tiedä onko se syli välttämätön, mutta jonkinlainen kontakti on tarpeen.

Olemme molemmat kotona nyt ja minä hoivaan ja paijailen vauvaa ja vaimo nukkuu yleensä sohvalla mutta ei halua koskea lapseen. Vauvalla on minut, joten ei jää yksin mutta vaimolle sanoin että tarvitsemme apua sitten kun palaan töihin.

Te tarvitsette apua kyllä jo nyt, tai ainakin vaimo tarvitsee. Ei sitä voi jättää siihen, kun sinä palaat töihin. Et voi jättää vaimoa ja vauvaa heitteille, hae apua nyt heti koska sen saaminenkin voi kestää.

En koskaan jättäisi vauvaa yksin ja olen sanonut vaimolle ilman syyttelyä että haemme apua. Anoppi on luvannut myös auttaa ja on tukiverkko apuna.

Naapurissani tapahtui näin äiti ei halunnut koskea vauvaan. Isä hoiti vauvaa. Äiti muutti toisen miehen luo kun vauva oli puoli vuotias ja jätti vauvan isällee. Äiti kävi vuosien aikana lasta katsomassa miten huvitti, piti yhteyttä. Kun lapsi alkoi lähestymään kouluikää äiti halusi lapsen luokseen asumaan, isä ei suostunut. Äiti haki lähivanhemmuutta oikeudesta ja sai lapsen. Isä masentui jättäytyi työttömäksi, alkanut juomaan. Skarppaa joka toinen viikonloppu kun lapsi tulee käymään, silloin on juomatta. En henkilökohtaisesti ymmärrä miksi laitettiin lapsi oikeuden päätöksellä äidille asumaan. Hyvä isä ollut kaikki nämä vuodet, näin ja kuulin heidän elämää paljon ja ihan normaalia elämää elivät. Nykyään lapsi hiljainen ei tervehdi minua vaikka ennen tykkäsi jutella minulle paljon

Nainen on hoidon tarpeessa, vie psykiatrille......järkyttävää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki eivät ole ns. äitityyppiä.  Tämä olisi hyvä tiedostaa jo ennen kuin hankkii lapsen.

Miten sen muka voi tiedostaa? Eihän sitä etukäteen voi tietää, ennen kuin saa sen lapsen. Sitten vasta näkee, miten se menee. 

Ja luonto auttaa tässä äitiä kyllä. Imetyksen kautta tulee oksitosiinia, joka auttaa äitiä olemaan äiti. Sitä kautta äiti herkistyy vauvan tarpeille ja tulee myös sellainen hoivavietti. Ei sitä välttämättä ole etukäteen ollenkaan, eikä tarvitse ollakaan. Hormonitoiminnan kautta se tulee. 

vaimo on aina ollut äitityyppiä. Ennen raskautta ja raskauden aikana paijaili vatsaa ja hypisteli vauvanvaatteita ja iloisesti neuloi vauvalle vaatteita, mutta nyt ei kiinnosta vaan on väsynyt. Toivottaa vauvalle huomenet ja hyvät yöt ilman että katsoo vauvaa tai ottaa syliin. Masentuneelta vaikuttaa, mutta olen hakemassa apua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En mä usko, että vauva siitä pahemmin kärsii jos sulta kuitenkin saa lämpimän sylin. Mutta miksi äiti ei halua sylitellä? Masennusta? Kannattaa ehdottomasti puhua tästä neuvolassa.

Voiko vauvalle tapahtua jotain jos jää ilman hoivaa? Vaimo on väsynyt ja kaipaa lepoa mutta sanoi ettei tykkää kun vauva on jatkuvasti kiinni ihossa. Ei laitoksellakaan halunnut pitää vauvaa sylissä.

Jos jää täysin ilman hoivaa, niin kyllähän se vaikuttaa siihen, millaisen kiintymyssuhteen vauva muodostaa. Oletko sinä päivät töissä ja vaimo vauvan kanssa kotona? Olisin kyllä huolissani, jos vauvaa ei pidetä sylissä ollenkaan silloin, kun sinä et ole paikalla. Tai no, en tiedä onko se syli välttämätön, mutta jonkinlainen kontakti on tarpeen.

Olemme molemmat kotona nyt ja minä hoivaan ja paijailen vauvaa ja vaimo nukkuu yleensä sohvalla mutta ei halua koskea lapseen. Vauvalla on minut, joten ei jää yksin mutta vaimolle sanoin että tarvitsemme apua sitten kun palaan töihin.

Se kyllä riittää vauvalle, että sinä häntä hoivaat. Vaimosi kyllä kuulostaa masentuneelta ja hänen kannattaisi puhua nyt ammattilaisen kanssa, ettei mene ainakaan huonommaksi. Tsemppiä ja toivottavasti asiat järjestyvät!

Nyt on pahasti jotain vialla, varmaan masennus. Seuraile tilannetta, anna hänen levätä ja odota, että paranee. Lapsi tarvitsee rakkautta, läheisyyttä, positiivista kannustusta. Lapsen tarvitsee nähdä muiden silmistä "minä olen ihana, maailman ihanin vauva". On iso riski tunne-elämän häiriöille kokea torjuntaa, varsinkin läheisimmässä eli äidissä. Kukaan ei kestäisi sellaista omassa perheessään esim. jos minun perheenjäseneni eivät hyväksyisi minua tai mieheni paijaisi minua. Seuraukset ovat siis itsetunto-ongelmia (en kelpaa, paha olo, joka voi purkautua hakemaan huomiota neg. keinoin)

t. erityisope

Vierailija kirjoitti:

En koskaan jättäisi vauvaa yksin ja olen sanonut vaimolle ilman syyttelyä että haemme apua. Anoppi on luvannut myös auttaa ja on tukiverkko apuna.

Olet ihana ♡

t. vaille syliä jäänyt ja jo nelivuotiaana maailmaa sekä ihmisiä vihannut

Vierailija kirjoitti:

Naapurissani tapahtui näin äiti ei halunnut koskea vauvaan. Isä hoiti vauvaa. Äiti muutti toisen miehen luo kun vauva oli puoli vuotias ja jätti vauvan isällee. Äiti kävi vuosien aikana lasta katsomassa miten huvitti, piti yhteyttä. Kun lapsi alkoi lähestymään kouluikää äiti halusi lapsen luokseen asumaan, isä ei suostunut. Äiti haki lähivanhemmuutta oikeudesta ja sai lapsen. Isä masentui jättäytyi työttömäksi, alkanut juomaan. Skarppaa joka toinen viikonloppu kun lapsi tulee käymään, silloin on juomatta. En henkilökohtaisesti ymmärrä miksi laitettiin lapsi oikeuden päätöksellä äidille asumaan. Hyvä isä ollut kaikki nämä vuodet, näin ja kuulin heidän elämää paljon ja ihan normaalia elämää elivät. Nykyään lapsi hiljainen ei tervehdi minua vaikka ennen tykkäsi jutella minulle paljon

Sairasta :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hakekaa apua vaimolle. Voi olla masennusta. Vauva tarvitsee kosketusta ja läheisyyttä! Imettäminen olisi myöskin ylivoimaisesti parempi ravinto kuin korvike. Tietenkään ketään ei voi pakottaa imettämään, mutta.... Vaimon kannattaa tutusta imetyksen hyötyihin.

Ja ei, en sano tätä ilkeyttäni. 30 vuotta neuvolalääkärinä olen toiminut.

Riittääkö vauvalle jos makuultaan syöttää pullosta ilman että ottaa syliin tai paijailee ja jos itkee niin antaa huutaa tai korkeintaan hellästi taputtaa vatsalle? Sitteriin laittaa vauvan ja syöttää siinä niin on vähän koholla.

Ei riitä. Vauva tarvitsee läheisyyttä, tarvitsee ne vanhemman kasvot lähelleen. Tarvitsee hymyä ja hyväksyvää katsetta. Tarvitsee puhetta, hellimistä, tunnetta, että sitä rakastetaan.

Vierailija kirjoitti:

Nyt on pahasti jotain vialla, varmaan masennus. Seuraile tilannetta, anna hänen levätä ja odota, että paranee. Lapsi tarvitsee rakkautta, läheisyyttä, positiivista kannustusta. Lapsen tarvitsee nähdä muiden silmistä "minä olen ihana, maailman ihanin vauva". On iso riski tunne-elämän häiriöille kokea torjuntaa, varsinkin läheisimmässä eli äidissä. Kukaan ei kestäisi sellaista omassa perheessään esim. jos minun perheenjäseneni eivät hyväksyisi minua tai mieheni paijaisi minua. Seuraukset ovat siis itsetunto-ongelmia (en kelpaa, paha olo, joka voi purkautua hakemaan huomiota neg. keinoin)

t. erityisope

Ei vauva jää ilman hoivaa, syliä, huomiota eikä ruokaa. Juuri tässa juttelen samalla vauvalle kun vastailen tänne. Vaimo vaikuttaa tiedonhaun ja googlailun perusteella kärsivän baby bluesista, auttaa kyllä valitsemaan vauvalle vaatteet, varmistaa että ne on puhtaat, täyttää pullon jne eli tekee pieniä mutta tärkeitä asioita, mutta ei muuten huomioi. olenkin sanonut että on parempi levätä ja minä hoidan vauvaa muuten. Vauva jakselee muuten hyvin, on terve, nukkuu ja syö hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Naapurissani tapahtui näin äiti ei halunnut koskea vauvaan. Isä hoiti vauvaa. Äiti muutti toisen miehen luo kun vauva oli puoli vuotias ja jätti vauvan isällee. Äiti kävi vuosien aikana lasta katsomassa miten huvitti, piti yhteyttä. Kun lapsi alkoi lähestymään kouluikää äiti halusi lapsen luokseen asumaan, isä ei suostunut. Äiti haki lähivanhemmuutta oikeudesta ja sai lapsen. Isä masentui jättäytyi työttömäksi, alkanut juomaan. Skarppaa joka toinen viikonloppu kun lapsi tulee käymään, silloin on juomatta. En henkilökohtaisesti ymmärrä miksi laitettiin lapsi oikeuden päätöksellä äidille asumaan. Hyvä isä ollut kaikki nämä vuodet, näin ja kuulin heidän elämää paljon ja ihan normaalia elämää elivät. Nykyään lapsi hiljainen ei tervehdi minua vaikka ennen tykkäsi jutella minulle paljon

Ihan kuin oltaisi asuttu samassa naapurustossa. Mutta taitaa näitä tapauksia olla enemmänkin. Erittäisin surullisia tämmöiset tapaukset, missä äiti lähtee lätkimään, vauvaa hoitaa isä ja lopulta kuitenkin äiti saa huoltajuuden oikeuden kautta.. missä on oikeus? 

Ap:lle suositukseksi hakea jo nyt apua vaimon vointiin, ettei vaan toteudu tämä :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En mä usko, että vauva siitä pahemmin kärsii jos sulta kuitenkin saa lämpimän sylin. Mutta miksi äiti ei halua sylitellä? Masennusta? Kannattaa ehdottomasti puhua tästä neuvolassa.

Voiko vauvalle tapahtua jotain jos jää ilman hoivaa? Vaimo on väsynyt ja kaipaa lepoa mutta sanoi ettei tykkää kun vauva on jatkuvasti kiinni ihossa. Ei laitoksellakaan halunnut pitää vauvaa sylissä.

Jos jää täysin ilman hoivaa, niin kyllähän se vaikuttaa siihen, millaisen kiintymyssuhteen vauva muodostaa. Oletko sinä päivät töissä ja vaimo vauvan kanssa kotona? Olisin kyllä huolissani, jos vauvaa ei pidetä sylissä ollenkaan silloin, kun sinä et ole paikalla. Tai no, en tiedä onko se syli välttämätön, mutta jonkinlainen kontakti on tarpeen.

Olemme molemmat kotona nyt ja minä hoivaan ja paijailen vauvaa ja vaimo nukkuu yleensä sohvalla mutta ei halua koskea lapseen. Vauvalla on minut, joten ei jää yksin mutta vaimolle sanoin että tarvitsemme apua sitten kun palaan töihin.

Se kyllä riittää vauvalle, että sinä häntä hoivaat. Vaimosi kyllä kuulostaa masentuneelta ja hänen kannattaisi puhua nyt ammattilaisen kanssa, ettei mene ainakaan huonommaksi. Tsemppiä ja toivottavasti asiat järjestyvät!

Haemme apua. Vaimo on itse sanonut ja olen sitä häneltä kysynyt että miksi vetäytyy pois niin vastasi ettei osaa ja jaksa. Haluaa kuitenkin vauvalle parasta, joten auttaa pienissä asioissa ja lepäilee taustalla. On sanonut ettei koskaan satuttaisi lasta tai itseään, mutta itkeskelee öisin ja on uupunut. Olen sanonut että pienetkin teot merkitsevät paljon ja minä hoidan vauvaa eikä vauvalla ole hätää.