Yh:t, miten pärjäätte?

Kolmen totaaliyh vastaa.

Tukiverkkoa on ja ei ole. Siis on ihmisiä, joilta voi toisinaan pyytää apua, mutta ei mitään minkä varaan voisi laskea. Enkä kehtaakaan pyytää kuin ihan tosi hädässä.

Pärjäänkö?`No kyllä kai, eihän tässä muutakaan voi. Aika paljon joudun priorisoimaan, en esimerkiksi todellakaan repeä kaikkien lasten joulujuhliin tai vanhempainiltoihin jne. Jos kävisin kaikki hammashoitolat ja kasvatuskeskustelut ja vanhempainvartit ja neuvolat ja vanhempainyhdistysten kokoukset ja futismatsit sun muut, ehtisin töihin ehkä kahtena päivänä vuodessa. Taloudellisesti pärjätään, mutta itse olen tottunut aika vaatimattomaan elämään joten joku voisi kokea tilanteen ahdistavana. Kaikki perustarpeet saadaan kuitenkin tyydytettyä. Lapsilla on ilmaiset/edulliset harrastukset, se tietysti heitä joskus kaivelee mutta raamit on nyt nämä ja näillä on mentävä.

Toisinaan on yksinäistä, mutta siihenkin tavallaan tottuu. En sano, etteikö joskus surettaisi. Mutta onneksi ei ole kovin usein aikaa sellaiselle.

Käytännön asioita:

Pidä kunnon kotivaraa. Jos olette lasten kanssa kaikki sairaana, et ehkä pääse moneen viikkoon kauppaan. Sama käsikauppalääkkeiden, vaippojen ymv. suhteen.

Etsi harrastuksia, joihin voi ottaa lapset mukaan. Kotona tulee seinähulluksi, mutta yksin ei pääse mihinkään.

Varaudu IHAN kaikkeen. Äkkilähtöihin (päivystys, tulipalo, kauppameneekohtakiinnieikäolemaitoa), katastrofeihin (auto jättää keskelle ei mitään, joudut palkattomalle kahdeksi viikoksi, vaunuista hajoaa rengas, lapsi hukkaa ne kaikki kahdeksan mukana ollutta tuttia, sähköt menee) ja kärsimykseen (hoidat ripuloivaa taaperoa samalla kun itse oksennat, lapsi huutaa yötä päivää, väsymys ärsytys suru kiukku). Ne tapahtuu siis silti, mutta ne on helpompi kestää kun niihin on varautunut.

Viiden vuoden päästä voit viedä roskat yksin, muista sitten nauttia siitä!