Elämäntaparemontit tyssää siihen, että mielessä pyörii nonstoppina

kaikki ruokaan, syömiseen ja ulkonäköön liittyvät asiat. Siis ihan oikeasti häiritsevällä tavalla, vievät ihan hirveästi ajatuksia ja oikein mihinkään muuhun ei pysty keskittymään kuin pieniksi hetkiksi kerrallaan, kun ruoka, syöminen, ulkonäkö pyörivät mielessä, pakonomaisesti.

Ja pakonomaisella tarkoitan nimenomaan sellaista pakonomaisuutta, jota ei pääse pakoon "tekemällä jotain muuta kivaa". Lähdin sitten lenkille, tein käsitöitä, tapaan ystäviäni, ajattelen vähän väliä syömistä.
Jopa nukkuessa näen unia liittyen syömiseen, ulkonäköön, jne.

JA EI, MULLA EI OLE NÄLKÄ. SYÖN TERVEELLISESTI RAVITSEMUSTERAPEUTIN OHJEILLA, JA FYYSISESTI OLO ON HYVÄ.

Tämä psyykkinen puoli on se joka takkuaa. Elämä tuntuu raskaalta, kun mielessä pyörii vain yksi asia koko ajan.

Toisaalta elämäntaparemontin lopettaminenkaan ei oikein ole hyvä valinta, koska tällöin mieli kyllä paranee, en enää mieti syömistä ja ulkonäköä, MUTTA paino nousee. Oli tuossa 2 vuoden elämäntaparemonttitauko, jolloin ajattelin keskittyväni muihin projekteihin, ja syöväni intuitiivisesti ja rennosti (mutten tällöinkään mättänyt hallitsemattomasti vain herkkuja naamaani) ja tämän 2 vuoden kokeilun aikana lihoin 10 kg! 🤦🏼‍♀️

Välillä tuntuu että mulla on vain 2 vaihtoehtoa, josta kummatkin huonoja.

Eli joko lihon, ja menetän fyysisen terveyden, mutta psyykkisesti voin hyvin enkä ole koko ajan ahdistunut

TAI

Olen fyysisesti terve ja hyväkuntoinen, mutta psyykkisesti ahdistunut ja jumiutunut addiktin lailla miettimään jatkuvasti ruokaa, ulkonäköäni ja syömistä.

Että valitsenpa näistä sitten... 🤦🏼‍♀️

Os. kunhan puran tänne mieltäni. Tiedän, ettei ulkopuolinen asiaan perehtymätön voi tässä auttaa. En kaipaa siis oikeastaan edes kommentteja tähän. Mutta kiitos jos luit.