Positiivisten kokemusten pinkka! Meillä mies on niiin liikuttava. : )
Heippa!
Ajattelin, että kun (alku)raskaus on monesti stressaavaa monine huolenaiheineen ja jopa ikävine kokemuksineen jotka säikäyttelevät pahasti, niin vaihteeksi voisin yrittää olla positiivisella fiiliksellä ja miettiä mitä ihanaa/hauskaa on raskauteen liittyen tapahtunut. Siis sen lisäksi, että se plussa on tullut ruutuun! : )
Itsellä masu alkaa pikkuhiljaa kasvaa ja pieniä muksauksia tuntuu nyt päivittäin, mikä on mielettömän ihanaa. Viikonloppuna sydän kuitenkin suli mieheni vuoksi. :)
Oltiin ostamassa mulle äitiysvaatteita, ja KappAhlissa housuja katsellessani mies ' eksyi' katselemaan lastenvaatteita. Oltiin juuri autossa sovittu, että vielä ei osteta vauvalle mitään... no, sieltä se mies sitten tuli hymy huulillaan löydettyään suloisen asun joka oli omiaan juuri sille sukupuolelle, joka vauvelimme (oletettavasti) on ja kysyi, että ostetaanko tää. Löysi vielä asuun täysin sopivat sukatkin, joten paketti oli valmis. Olisi ollut ihan sama, millaisen vaatteen olisi sieltä löytänyt, mutta oli mies -tuleva isä- niin onnellisen näköinen valitessaan vaatetta lapselleen, että se olisi ostettu joka tapauksessa. Taas eilenkin mies sen asun tuolta kaapista kaivoi ja ihasteli sitä. Aivan ihanaa ja saa kyllä hymyn kasvoilleni, eipä tuo mies mikään hirveä fiilistelijä normaalina arkena ole...
Mites muilla, kivoja kokemuksia näin sadepäivän piristykseksi???
syyssäde rv 20+3
Kommentit (2)
kiva kuulla että raskaudessasi ei ole ollut mitään negatiivista! Itse pelkäsin keskenmenoa lähes masennukseen asti ensimmäiset kuukaudet, ja sitten kun siitä pääsin, alkoivat sydämen tykytyksiä aiheuttaneet vuodot jotka lienevät siis alhaalla olleesta istukasta peräisin.
Kirjoitit minulle kerran odotuspuolella noista vauvan liikkeistä, kun istukka on edessä. Olit oikeassa; itsekin aloin tuntua vauvan liikkeitä paremmin ja päivittäin n. rv 20-21 paikkeilla. Ei ne vieläkään kauhean vahvoja ole, mutta olen oppinut jo tunnistamaan ne tosi hyvin.
Hyvää loppuraskautta sinulle, kohtahan h-hetki taitaa jo olla käsillä!
syyssäde rv 21+4
kokemuksia... siis koen, että mies on ollut niin ihana ja tukenut mua koko raskauden ajan. Enemmän koin turhautumista hoitojen aikana. Ja ehkä ihan alussa, kun miehelle raskaus olin vielä niin näkymätöntä, olisin kaivannut enemmän innostusta. Mutta nyt etenkin raskauden lähetessä loppua mies on ollut niin ihana, etten kyllä tiedä, miten voisin olla ilman!
Eilen viimeksi hormonit mylläs meikäläisellä niin rajusti, että itkusta ei meinannut tulla loppua, vaikka oltiin sukuloimassa. Mies jaksoi sitkeesti olla vierellä ja silitellä ja hokea, että kaikki on hyvin, vaikka minä olin niin varma et kaikki pitää ihan hulluna. Aamulla hieroi hartiat ja kädet, kun käsissä ei ole veri kiertänyt moneen viikkoon kunnolla. Vieläkään huomio ei kohdistu niin voimakkaasti vauvaan, mutta minusta kantaa huolta sitten siitäkin edestä. Vauva saa sitten huomionsa, kun tulee ulos - näin olen ymmärtänyt.
Nämä kokemukset on nyt tosiaan loppuraskaudesta, mutta itse ainakin olen kokenut tarvitsevani sitä huomiota enemmän just nyt, kun olo muuten alkaa olla aika tukala. Alkuraskaudessa mua ainakin kannatteli ihan vaan ajatus kohdussa kasvavasta, fyysinen olokin oli ihan kohtuullisen hyvä tuonne rv 30 asti.
-Osse rv 35+5