Lue keskustelun säännöt.
Sukset ristiin asuntokaupoilla - neuvoja ?
28.09.2015 |
Ollaan miehen kanssa muuttamassa yhteen ja katseltu muutaman kuukauden ajan asuntoja. Nyt ollaan vihdoin sitten päästy jättämään ensimmäinen tarjouskin, joka oli kyllä törkeän alakanttiin - miehen päätös. Pakko oli myötäillä, koska muuten ei olisi jätetty sitäkään, kohde kuitenkin on itselle todella mieluinen. Luultavasti tämä "kauppa" siis kaatuu tähän. Ärsyttää sikälikin, koska asuntolaina meillä kuitenkin puoliksi - periaatteessa siis päätösvaltakin asioissa puoliksi. Toista ei kuitenkaan voi pakottaa asumaan kohteeseen, joka ei sitten hänelle ole niin mieluinen. Pitäisikö minun vaan "pitää pääni" ja taistella kohteesta loppuun saakka vai ? Toisaalta vaikka kohde saataisiinkin, niin jos miehen mielestä kohde on jo valmiiksi sellainen että asuisi siinä vain kun minä haluan ... Kuulostaa "tosi kivalta". Muistakin kohteista kun on tarjouksia mietitty - sellaisistakin jotka häntäkin enemmän miellyttää - niin summat ovat liikkuneet röyhkeän alhaalla. Eli käytännössä ei mitään saumaakaan niillä hinnoilla päästä kohteeseen kiinni. Onko miehellä jonkin sisäinen pelko asian suhteen ? Tarjotaan liian vähän ettei vaan tartte muuttaa yhteen (ainakaan vielä..) Olen vähän nyt ymmälläni, mitenkä tästä eteenpäin. Pitäisikö asiassa pitää nyt vähän taukoa ja antaa miehelle miettimisaikaa: onko hän oikeasti tosissaan jne jne. Neuvoja ?
Kommentit (51)
Mies ei halua ostaa asuntoa. Vilkaiseppa hänen selaushistoriaansa, jos olisi suomi24 asuntojen hinnat palstan tuhnuja, jotka odottaa asuntojen hintaromahdusta, osa on odottanut jo vuodesta 1997 asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.09.2015 klo 12:23"][quote author="Vierailija" time="28.09.2015 klo 10:09"][quote author="Vierailija" time="28.09.2015 klo 09:57"]Aloittaja: niin ja siis lähes 5 vuotta oltu yhdessä (vaikkei asuttu).
[/quote] 5 vuotta viikonloppusuhteessa!:o
[/quote]
En ole ap, mutta itsekkin olen ollut reilu 4 vuotta ns. viikonloppusuhteessa. Lähdettiin aikoinaan silloisen poikaystävän nykyään aviomiehen kanssa eri kaupunkeihin opiskelemaan, välimatkaa n. 200km. Molemmilla oli omat koulutushaaveet, joita ei voinut totetuttaa samassa kaupungissa. Onhan se hurjaa laittaa vuosia tuollaiseen, mutta ei ole kaduttanut.
[/quote] Nuorena opiskelijana eri juttu. Ap ja mies ovat aikuisia, kumpikin omistusasunnossaan eläviä ja silti vknloppusuhteessa pelleilevät.
[quote author="Vierailija" time="28.09.2015 klo 09:34"]
Vähän vaikea sanoa näin ulkopuolisena. Meillä nimittäin on käynyt molempien asuntojen kanssa (ostettu siis kaksi yhdessä) niin, että puoliso on halunnut jonkun tietyn asunnon (asuntokuume) ja olisi ollut valmis maksamaan pyyntihinnan. Minä taas sitten halusin neuvotella. Molemmilla kerroilla tinkiminen ja tarjoaminen on kannattanut, ensin taidettiin "säästää" noin neljä tonnia ja tässä toisessa viisi. Eli nyt kannattaa laittaa jäitä hattuun ja miettiä, että mistä teillä on oikeasti kyse. Asuntojen hinnoissa puhutaan kuitenkin tuhansista euroista ja niitä ei kannata jaella ihan miten sattuu. Jos se asunto maksaa 100 000 euroa, niin muutama tonni tuntuu pikkurahalta. Mutta kuinka pitkään joudut käymään töissä saadaksesi tuon rahan tilille?
[/quote]
Joo, tuollainen vajaa viisitonnia on sellainen normaali neuvotteluvara, mutta minulle jäi vähän sellainen kuva että ap:n mies on tarjonnut kymmeniä tuhansia alle pyynnin, silloin myyjä ei vastaa tarjoukseen mitään, välittäjä ei ehkä edes näytä sitä myyjälle, koka ei kehtaa vaivata tyhjänpäiväisillä asioilla.
[quote author="Vierailija" time="28.09.2015 klo 10:37"]
jos asunto oli törkeän ylihinnoiteltu, niin mies toimi oikein. oma mieheni on kiinteistönvälittäjä ja arvioi usein myutävien kämppien oikean arvon varmaan juuri -30% kiin pyyntihinta. yhtä tonttia käytiin jatsomassa, siitä pyydetään 70 000 euroa. hän tutki hintatilastoja ja rakennusoikeuksia ja kun vielä pitöisi pati taloa siutä purkaa, totesi, että se tontti pitäisi saada ilmaiseksi, jotta hinta olisi oikea. ja että sen myyjä on luultavasti niin urpo, että ei tajua pyytävänsä naurettavaa ylihintaa eikä tule saamaan sitä myytyä vaikka koko elämänsä yrittäisi. asuntojen hintapyynnöt eivät ole oikeita toteutuneita hintoja vaan luettelo myymättömistä epärealistisesti hinnoitelluista asunnoista. nykyään kauppa käy niin huonosti, että välitysliilkeet ottavat ne listoille vaikka tietävät myyjän hintatoiveen olevan naurettava. ajattelevat että totuus ajanmittaan valkenee myyjällekin ja hän tajuaa tiputtaa hintaa, jos kämpästä pyytää 400 000 ja kaikki saadut tarjoukset ovat vajaa 300 000.
[/quote]
Törkeästi ylihintaisesta on turha tarjota yhtään mitään. Jos myyjällä on väärä näkemys hinnasta, niin kauppaa ei synny.
[quote author="Vierailija" time="28.09.2015 klo 10:17"]
[quote author="Vierailija" time="28.09.2015 klo 09:57"]Aloittaja: miten muuten saamme selvimme yhteiselon sujuvuuden kuin muuttamalla yhteen ?! Ja kun toinen ei halua vuokralle mennä... Olemme toki yhteydessä päivittäin, eli fyysinen yhteiselo tapahtuu vkoloppuisin ja lomilla. [/quote] Muutatte jommankumman nykyiseen asuntoon? -30% ei ole tällä hetkellä huono aloitustarjous, riippuen tietenkin kohteen hinnoittelusta. Jos myyjät eivät tee vasta tarjousta, niin eivät sitten ole tosissaan myymässä, ja turha olisikaan jatkaa neuvotteluja, jos yksi kriteeri on saada ostaa mieluisalla hinnalla.
[/quote]
Jos ostaja heittää asiallisesti hinnoiteltuun pyyntiin -30% tarjouksen, niin ostaja ei silloin ole myöskään tosissaan ostamassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tarjouksia tekemällä menetä kasvojaan, ja ei ole lainkaan tyhmää kokeilla kepillä jäätä tarjoamalla röyhkeästi. Voi saada parhaimmillaan vastatarjouksen myyjän puolelta. Tosiasia on, että monen asunnon hinnassa on ilmaa tunnearvon ym. seikkojen takia, ja miehesi yrittää vaan ottaa kaikki löysät pois niistä pyyntihinnoista. Sinä sen sijaan yrität liehitellä miestä törkeään tuhlaamiseen ja rahan haaskuuseen, mikä tosin on hyvin naistyypillinen käyttäytymismalli.
Mies ei halua muuttaa yhteen, mutta on siihen valmis, jos saa yhteisen asunnon niin halvalla että eron yhteydessä sen myynnistää jää selvästi voitolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan pellejä nuo jotka jättää tarjouksen törkeästi alakanttiin. Kysy siltä että hyväksyisikö hän itse tuollaisen tarjouksen jos olisi kyse hänen asunnosta. Teille ei taida yhteistä asuntoa sitten löytyä ja jos vaikka vuokralle menisitte ja katsoisitte toimiiko teidän liitto ollenkaan.
Jos asunto maksaa 300 000 niin silloin on tarjottu 210 000 niin ei tässä muutamista tonnista ole kyse. Aina vedetään se oma tilanne mukaan ja niin kaukana tästä tilanteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittaja: monenlaisia mielenkiintoisia seikkoja olette heitelleet :). Myyjältähän tuli sellainen vastaus, että eivät edes neuvottele tuolla hinnalla. Minkä siis ymmärrän kyllä täysin. Tosin mitä nyt olen keskustellut kyseisestä kohteesta muiden kanssa, joilla enemmän kokemusta ja tietoa asuntokaupoista, ovat sanoneet, että kohteessa on ylihintaa. Toisaalta siis ymmärrän mieheni kannan asiaan eli otetaan hinnasta ensin löysät pois, joo sinänsä ihan ok tapa lähestyä, koskaan ei voi tietää, ja nyt on ostajan markkinat. Mutta se tavallaan vaikeuttaa tätä jatkoa, että mites tästä nyt sitten eteenpäin ... Itse olisin valmis maksamaan lähes pyyntihinnan eli juurikin ne pienet ilmat siitä pois (muutama tonni), mutta katsotaan nyt miten tässä käy.
[quote author="Vierailija" time="28.09.2015 klo 10:09"][quote author="Vierailija" time="28.09.2015 klo 09:57"]Aloittaja: niin ja siis lähes 5 vuotta oltu yhdessä (vaikkei asuttu).
[/quote] 5 vuotta viikonloppusuhteessa!:o
[/quote]
En ole ap, mutta itsekkin olen ollut reilu 4 vuotta ns. viikonloppusuhteessa. Lähdettiin aikoinaan silloisen poikaystävän nykyään aviomiehen kanssa eri kaupunkeihin opiskelemaan, välimatkaa n. 200km. Molemmilla oli omat koulutushaaveet, joita ei voinut totetuttaa samassa kaupungissa. Onhan se hurjaa laittaa vuosia tuollaiseen, mutta ei ole kaduttanut.