Lue keskustelun säännöt.
Sukset ristiin asuntokaupoilla - neuvoja ?
28.09.2015 |
Ollaan miehen kanssa muuttamassa yhteen ja katseltu muutaman kuukauden ajan asuntoja. Nyt ollaan vihdoin sitten päästy jättämään ensimmäinen tarjouskin, joka oli kyllä törkeän alakanttiin - miehen päätös. Pakko oli myötäillä, koska muuten ei olisi jätetty sitäkään, kohde kuitenkin on itselle todella mieluinen. Luultavasti tämä "kauppa" siis kaatuu tähän. Ärsyttää sikälikin, koska asuntolaina meillä kuitenkin puoliksi - periaatteessa siis päätösvaltakin asioissa puoliksi. Toista ei kuitenkaan voi pakottaa asumaan kohteeseen, joka ei sitten hänelle ole niin mieluinen. Pitäisikö minun vaan "pitää pääni" ja taistella kohteesta loppuun saakka vai ? Toisaalta vaikka kohde saataisiinkin, niin jos miehen mielestä kohde on jo valmiiksi sellainen että asuisi siinä vain kun minä haluan ... Kuulostaa "tosi kivalta". Muistakin kohteista kun on tarjouksia mietitty - sellaisistakin jotka häntäkin enemmän miellyttää - niin summat ovat liikkuneet röyhkeän alhaalla. Eli käytännössä ei mitään saumaakaan niillä hinnoilla päästä kohteeseen kiinni. Onko miehellä jonkin sisäinen pelko asian suhteen ? Tarjotaan liian vähän ettei vaan tartte muuttaa yhteen (ainakaan vielä..) Olen vähän nyt ymmälläni, mitenkä tästä eteenpäin. Pitäisikö asiassa pitää nyt vähän taukoa ja antaa miehelle miettimisaikaa: onko hän oikeasti tosissaan jne jne. Neuvoja ?
Kommentit (51)
Aloittaja: niin ja siis lähes 5 vuotta oltu yhdessä (vaikkei asuttu).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
-30% on kyllä liikaa, siinä pitäisi olla jo käynyt todella paha hinnoitteluvirhe tai joku suuri vika talossa ja näihin liittyvien vikojen korjaamiseen perustuvien laskelmien pohjilta tehty alhainen tarjous.
Ei ole munkaan mielestä kivaa kaupankäyntiä tuo.
[quote author="Vierailija" time="28.09.2015 klo 09:57"]
Aloittaja: miten muuten saamme selvimme yhteiselon sujuvuuden kuin muuttamalla yhteen ?! Ja kun toinen ei halua vuokralle mennä... Olemme toki yhteydessä päivittäin, eli fyysinen yhteiselo tapahtuu vkoloppuisin ja lomilla.
[/quote]
Ehkä sille periaatteelliselle kannattaisi puhua vähän järkeä. Tai muutatte toisen asuntoon vaikka vuodeksi, toinen panee omansa vuokralle. Ei viikonloppujen ja lomien aikana ehdi nähdä, miten toinen oikeasti on ja elää. Sen ajan jaksaa helposti teeskennellä/skarpata. Ette tunne vielä toisianne.
Aloittaja: niin -30 % pois pyynnistä on minunkin mielestäni röyhkeä tarjous, varsinkin kun perusteena on rivien välistä luettavissa, että mies ei vain halua maksaa yhtään mitään - kunhan vaan ei siihen kohteeseen päädytä. Lisäksi miinuspuolena kasvojen menetys tuollaisen tarjouksen kanssa ... pienehköllä paikkakunnalla siis. Ei se järjen puhuminen tunnu auttavan, kokeiltu on monta kertaa. Kovin hän on silti vakuutellut, että ei pelota ja haluaa muuttaa yhteen jne jne.
[quote author="Vierailija" time="28.09.2015 klo 09:57"]Aloittaja: niin ja siis lähes 5 vuotta oltu yhdessä (vaikkei asuttu).
[/quote] 5 vuotta viikonloppusuhteessa!:o
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.09.2015 klo 09:57"]
Aloittaja: miten muuten saamme selvimme yhteiselon sujuvuuden kuin muuttamalla yhteen ?! Ja kun toinen ei halua vuokralle mennä... Olemme toki yhteydessä päivittäin, eli fyysinen yhteiselo tapahtuu vkoloppuisin ja lomilla.
[/quote]
Ette mitenkään, eli pointti onkin siinä että pitää löytää jokin muu keino kuin heti rynnätä ostamaan yhteinen asunto. Joko vuokralle, tai toisen asuntoon. Se nyt vaan on fakta, että arkea voi elää vain elämällä arkea, ja viikonlopun tapailu kertoo vain sen kuinka toinen käyttäytyy "viikonlopputapailusuhteessa". Sitä voi itse kukin ihan huomaamattaankin tsempata sen viikonlopun, tai vaikka viikon loman olla ihan erilainen kuin arkena.
Ps: mies vaikuttaa tosi jäärältä, jos ei suostu edes harkitsemaan vuokra-asuntoa ja tuo asunnon ostokin on noin hankalaa. Mitä luulet, kuinka joustava hän on sitten kun asutte yhdessä ja teidät sitoo iso asuntolaina ja mahdollisesti lapsikin?!
Aloittaja: sitä tässä olenkin alkanut pohtimaan, että miten jatkossa tuo jahkailu ja jääräpäisyys muissakin asioissa ... jaksanko sellaista ? Toki saa ja pitää miettiä ennen päätöksentekoa, mutta joku roti siinäkin!!! Itse olen miettinyt, että josko tässä pitäisi taukoa koko asiassa, antaa tilanteen tasaantua, molemmat voisivat pohtia mitä oikeasti halutaan; elämässä, tulevaisuudessa, asuntoasioissa ...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.09.2015 klo 09:57"]Aloittaja: miten muuten saamme selvimme yhteiselon sujuvuuden kuin muuttamalla yhteen ?! Ja kun toinen ei halua vuokralle mennä... Olemme toki yhteydessä päivittäin, eli fyysinen yhteiselo tapahtuu vkoloppuisin ja lomilla.
[/quote]
Muutatte jommankumman nykyiseen asuntoon?
-30% ei ole tällä hetkellä huono aloitustarjous, riippuen tietenkin kohteen hinnoittelusta. Jos myyjät eivät tee vasta tarjousta, niin eivät sitten ole tosissaan myymässä, ja turha olisikaan jatkaa neuvotteluja, jos yksi kriteeri on saada ostaa mieluisalla hinnalla.
...aikoinaan saimme ensimmäisen unelmarivarimme siten, että parhaan tarjouksen jättänyt pariskunta halusi samaa asuntoa liian paljon. Pankki vaan oli toista mieltä heidän lainanhoitokyvystään ja ei antanut tarjoukseen lainaa niin paljoa, että tarjous olisi realisoitunut. Niinpä meidän varmalle pohjalle rakennettu toiseksi paras tarjous hyväksyttiin, vaikka olimme tuskailleet sen ainoan ja oikean menettämistä.
Parhaan tarjouksen pariskunnan nainen otti menetyksen niin raskaasti että pisti lusikat jakoon, tiesi kertoa asunnon meille myynyt taho...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.09.2015 klo 10:17"]
Aloittaja: sitä tässä olenkin alkanut pohtimaan, että miten jatkossa tuo jahkailu ja jääräpäisyys muissakin asioissa ... jaksanko sellaista ? Toki saa ja pitää miettiä ennen päätöksentekoa, mutta joku roti siinäkin!!! Itse olen miettinyt, että josko tässä pitäisi taukoa koko asiassa, antaa tilanteen tasaantua, molemmat voisivat pohtia mitä oikeasti halutaan; elämässä, tulevaisuudessa, asuntoasioissa ...
[/quote]
No nyt lopetat sitten samantien!
Parisuhteessa tulee AINA vaikeita tilanteita ja parisuhteen jatko ratkaistaan juuri siinä että miten näitä tilanteita ratkaistaan ja miten niistä päästään yli.
Sä heität hanskat tiskiin heti ekassa pienessä töyssyssä? C'moon nainen, ootko oikeasti tuollainen luovuttaja vai etkö oikeasti rakasta miestäsi?
Kolmekymmentä pinnaa alle pyynnin on ihan hyvä avaus tänä päivänä. Koskaan ei tiedä minkälaisessa pakkoraossa myyjä on jos ei kokeile kepillä jäätä. Ja asunnot ei tästä maasta lopu, jos et yhtä saa niin nurkan takana odottaa seuraava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meilläkin vaimo melkein suuttui kun tarjosin melkein 10000 pyyntiä vähemmän vaikka itse oli valmis maksamaan täyden summan. Ja oli varma että se talo meni sit siinä. No tarjous hyväksyttiin samantien ja säästettiin ihan mukavasti rahaa. Aina kannattaa tarjota. Jos ei miellytä niin myyjällä ei oo tarve päästä asunnosta eroon jos halua alkaa neuvottelemaan.
Aloittaja: on näitä töyssyjä tässä kyllä matkan varrella tullut, että ei olla ekaa kertaa pappia kyydissä. Ollaan kyllä keskusteltu aina rakentavasti ja pyritty perustelemaan mielipiteet jne. Mutta jotenkin tässä asuntoasiassa tökkii nyt ja pahasti - enkä tarkoita vain tuota yhtä kohdetta. Kun tuntuu, ettei miehelle kelpaa mikään vaihtoehto, mitä ollaan käyty katsomassa. Ollaan kuitenkin katsastettu kymmeniä kohteita. Toki asuntoja tulee aina myyntiin ja tiettyihin ei saisi takertua.. Mutta jos mies empii yhteenmuuttoa tällä tavalla, että tarjotaan niin alhaisia hintoja, ettei varmaan toteudu = ei tarvi muuttaa yhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkäpä nyt odotat minkälaisen vastakaiun tarjouksenne saa, miehesi voi olla oikeassa hintatason suhteen. Ei niitä asuntoja prosenteilla osteta.
jos asunto oli törkeän ylihinnoiteltu, niin mies toimi oikein.
oma mieheni on kiinteistönvälittäjä ja arvioi usein myutävien kämppien oikean arvon varmaan juuri -30% kiin pyyntihinta. yhtä tonttia käytiin jatsomassa, siitä pyydetään 70 000 euroa. hän tutki hintatilastoja ja rakennusoikeuksia ja kun vielä pitöisi pati taloa siutä purkaa, totesi, että se tontti pitäisi saada ilmaiseksi, jotta hinta olisi oikea. ja että sen myyjä on luultavasti niin urpo, että ei tajua pyytävänsä naurettavaa ylihintaa eikä tule saamaan sitä myytyä vaikka koko elämänsä yrittäisi.
asuntojen hintapyynnöt eivät ole oikeita toteutuneita hintoja vaan luettelo myymättömistä epärealistisesti hinnoitelluista asunnoista. nykyään kauppa käy niin huonosti, että välitysliilkeet ottavat ne listoille vaikka tietävät myyjän hintatoiveen olevan naurettava. ajattelevat että totuus ajanmittaan valkenee myyjällekin ja hän tajuaa tiputtaa hintaa, jos kämpästä pyytää 400 000 ja kaikki saadut tarjoukset ovat vajaa 300 000.
Jospa mies vaan on saita? Onko hänellä tapana esim. tinkiä väärissä paikoissa tms.? Mun mies tinkii lähes missä vaan, nolottaa aina välillä...
Pahoittelen, mutta en ennusta kovin pitkää tulevaisuutta suhteellenne. Yhteenmuutto on varsinkin tuollaisesta viikonloppusuhteesta valtava shokki, suhde muuttuu täysin kun toisen naamaa joutuukin yhtäkkiä katselemaan 24/7. Ja jos nyt on jo ongelmia, niin ne ongelmat ei asuntolainan kanssa muutu yhtään pienemmiksi.
Tuokaan ei lupaa hyvää, ettei mies periaatteiden vuoksi suostu asumaan edes hetkeä vuokrakämpässä. Hienoa joustavuutta!
[quote author="Vierailija" time="28.09.2015 klo 09:43"]
[quote author="Vierailija" time="28.09.2015 klo 09:40"]
Nyt sattuu olemaan ostajan markkinat, jopa siellä Porvoossakin.
[/quote]Mutta ei sentään niin ostajan markkinat että törkeän alhaiset tarjoukset pitäisi hyväksyä. Meille ja muutamille tutuillemme on tehty naurettavia tarjouksia joita emme ole hyväksyneet ja kas kummaa kun saimme kun saimmekin kaikki asuntomme myytyä kelpo hinnalla.
[/quote]
Onnenonkijat on ensimmäisenä liikkeellä ja tarjoavat törkeän matalia hintoja. Jotkut niihinkin tarttuvat.
Ainahan voi tosiaan tarjota, mutta en mä ihan millään pöljillä tarjouksilla kuluttaisi omaa tai välittäjien aikaa. Eli kyllähän tuolla taustalla voi olla nyt jotain sellaista, ettei mies oikeasti halua muuttaa.
Ymmärrän kyllä myös sen, että on ihmisiä jotka ihan oikeasti tarvitsevat aikaa ja miettivät siirtojaan rauhassa. Minullakin on sellainen mies kotona, mitään ei tehdä harkitsematta tai hetken mielijohteesta. Tai osteta päättömästi tavaraa tai saati tarjota asunnosta pyyntihintaa. Välillä menee todellakin hermot, mutta kun se nyt vaan sattuu olemaan lähes aina oikeassa niin sitä on itsekin oppinut välillä malttamaan mielensä ja harkitsemaan.
Asuntokaupoilla puhutaan todella suurista summista ja äkkiä sitä tulee monta vuotta lisää maksettavaa jos tarjotaan mitä sattuu. Tai pahimmillaan ei saa omiaan enää pois.
Aloittaja: miten muuten saamme selvimme yhteiselon sujuvuuden kuin muuttamalla yhteen ?! Ja kun toinen ei halua vuokralle mennä... Olemme toki yhteydessä päivittäin, eli fyysinen yhteiselo tapahtuu vkoloppuisin ja lomilla.