Miten hellitte/annatte laheisyytta esiteineillenne? Mita tapoja lapsi hyvaksyy ja tuntuuko teista, etta lapsi saa tarpeeksi laheisyytta?

tarvitsin edelleen vanhempieni huomiota ja seuraa, mutta en varsinaisesti fyysistä kosketusta. Leikkimielinen painiminen olisi ollut ihan jees. Mutta taputtelut ois vaan ärsyttäny, eikä vilpittöminkään päähän silittäminen ois tuntunu enää kovin luontevalta. Ennen murrosikää lapsi itsenäistyy fyysisesti entistä enemmän, vaikka henkisen läheisyyden tarve jatkuukin vielä monta vuotta. Vanhempien aito läsnäolo korvaa fyysisen kontaktin tarpeen hyvin.

miten annatte hellyyttä esimiehillenne....:)

Kiitos alkuperäiselle aloittajalle tästä. Huomasin, että meillä on päinvastoin: esiteini kaipaa ja täyttää useamman kerran päivässä läheisyyden tarvettaan. Aina istuu telkkaria katsoessa ihan kyljessä kiinni, kaappaa syliinsä usein - mutta myös päin vastoin. Meillä aikuisilla on aina ollut syli auki - isovanhemmat mukaanlukien - ja lapset olleet fyysisesti lähellä.



Isompi teini 15-v. kaipaa hänkin pienen irtioton jälkeen taas halia silloin tällöin - ja saa sen myös. Mutta vain kotona. Hän ei enää mielellään lähde perheen voimin minnekään yleisille paikoille ulkomaailmaan - muistan itsekin tämän vaiheen omasta nuoruudestani.



Läheisyyden kokemista tunnemme voimakkaasti yhteisillä ruokahetkillä, jolloin jutellaan ja nauretaan paljon - silloin kun on sitä kullan arvoista rauhallista aikaa. Valitettavasti saisi tapahtua useamminkin.



Tsemppiä ap:lle ja kaikille muillekin teinivanhemmille.

Itse muistan, kuinka vastenmieliseltä tuntui tuossa iässä, kun mummolla oli tapa halailla ja lääppiä ja toisaalta miten kovasti kaipasin, että äiti olisi joskus halannut. Eipä ole kyllä edelleenkään tavat muuttuneet.



Käykää teinin kanssa yhdessä hierontakurssilla? Esimerkiksi intialainen päähieronta on tosi kiva ja siinä saa läheisyyttäkin. En nyt muista oliko teillä tyttö vai poika, mutta hiustenlaittohan on ainakin tyttöjen kanssa kiva.

Meillä tuo 3-vuotias on hyvinkin avoin osoittamaan hellyyttä ja haluaa usein vanhemman syliin tai antaa tälle suukon. Välillä vanhempi menee mukaan, välillä tönii pois, että älä nyt. Tuo on tosiaan totta, että minkäänlaista läheisyyttä ei voi hyväksyä, jos on vieraita läsnä, silloin pitää olla niin kovista.

muuten äiti ei jaksa, ja kyllä sen halin saa. Mutta rankkaa ton ikästen kanssa kyllä väliin on, mulla kolmas lapsi jo murkkuiässä, ja viimeks aamulla otettiin kympillä yhteen, kun ei ollut menossa ajoissa kouluun, vaan nukahti takaisin, kun oli yöllä istunut koneella ties mihin asti, ja sittenkään ole mikään kiire, ja meikkaamiseen menee aikaa loputtomiin. Grrh!

Meillä tuon 12-vuotiaan kanssa on vähän ongelmana, että hän selvästi kaipaisi paljon fyysistä läheisyyttä ja hellyyttä, mutta ei oikein osaa ottaa sitä vastaan. Tuli tämä aihe noista täistä mieleen, koska täikampaus on yksi niistä asioista, jonka yhteydessä poika hyväksyy lähellä olon ja siitä selvästi nauttii. Miehen kanssa pelaa myös mielellään jotain fyysistä peliä, esimerkiksi koripallo tuppaa menemään painimatsiksi. Hartioita tai jalkoja antaa myös hieroa, jos asiaa lähestyy oikein. Joskus harvoin voi myös elokuvaa tai telkkaria katsellessa tulla kylkeen nyhjäämään. Illalla hänen käydessään nukkumaan minä tai mieheni menemme usein istuskelemaan hetkeksi hänen sängynreunalleen ja juttelemaan samalla kun komennamme sammuttamaan valot. Silloin hän usein antaa myös silittää päätä. Halausyritykset ja vastaavat saavat aikaiseksi ristiriitaisen " älä lääpi" -reaktion, toisaalta on selvästi mielissään, toisaalta tosiaan kieltää koskemasta. Pojan psykologin mukaan pojalle pitäisi antaa mahdollisimman paljon hellyyttä niissä rajoissa, mitä hän hyväksyy, mutta jotenkin se koskeminen pitäisi vaan saada luontevasti ujutettua jotenkin muuta kautta kuin suorana hellittelynä ja meillä ei oikein mielikuvitus nyt riitä.

että löhöilette koko perhe yhdessä sohvalla ja katsotte yhdessä jonkun hyvän leffan. Parempi tietty jos sattuis olemaan olkkarissa vuodesohva, mutta kai tavallisellakin, siihen jos saisi vielä rahit niin vois vähän löhöillä. Peittoja ja tyynyjä mukaan kans. Tai voisko levittää patjat lattialle missä löhöillä leffan ajan?



Tärkeä ja mielenkiintoinen aihe, tähän hätään en keksi muuta idea...

Esiteini usein vain valitsee maata lattialla mieluummin, mutta silloinkin kyllä usein pikkuhiljaa hinautuu siihen ihan jalkoihin. Ja joskus tosiaan sohvallekin ja kylkeen kiinni, jos pienempi ei kauheasti pompi isän ja äidin sylien väliä vaan pysyy paikallaan, jolloin vanhempi voi rauhassa salavihkaa hivuttautua siihen ihan viereen. Noita peittoja ja tyynyjä voisi tosiaan ottaa mukaan ja kokeilla sitäkin, jos kaikki siirtyisimme lattialle. Kiitos ajatuksesta!

RisaMaya:

että löhöilette koko perhe yhdessä sohvalla ja katsotte yhdessä jonkun hyvän leffan. Parempi tietty jos sattuis olemaan olkkarissa vuodesohva, mutta kai tavallisellakin, siihen jos saisi vielä rahit niin vois vähän löhöillä. Peittoja ja tyynyjä mukaan kans. Tai voisko levittää patjat lattialle missä löhöillä leffan ajan?

Tärkeä ja mielenkiintoinen aihe, tähän hätään en keksi muuta idea...

Sellaisia juttuja, mistä aikuisetkin innostuu, ettei oo liian lapsellista. Mikä se leikki on missä on se matto, jossa on niitä väripalluroita ja sitten pitää aina laittaa komentojen mukaan jalka siniselle, sitten käsi punaiselle, toinen jalka keltaiselle täplälle, jne. Lopulta kaikki pelaajat ovat siinä ihme asennoissa sikin sokin. Ja kontaktia ei voi välttää.



Tää peli tuli mieleen. Sitten muistan lapsena kun kerhossa oltiin solmua. Se oli jännää, kun pääsi ihastusten kanssa ihan liki. Eli kerholaiset oltiin piirissä käsi kädessä ja sitten se piiri meni solmuun ja yhden tehtävä oli avata solmu.



Eiköhän näitä pelejä tai leikkejä löydy.

teltassa ainakin joutuu nukkumaan lähekkäin.

Talven tullessa voisi tehdä niin, että lainailee kavereilta lapsillekin kunnon talvimakuupussit ja lähtee jonain kauniina, kirkkaana ja kylmänä viikonloppuna hiihtoretekelle. Ottaa laavun mukaan tai suuntaa valmiille laavulle ja nukutaan nuotion ääressä. Teimme tuollaisia (melkoisen romanttisia) reissuja miehen kanssa useinkin ennen lapsia ja pari kertaa myöhemminkin heidän ollessa hoidossa, mutta nehän voisivat olla todella mukavia myös koko perheen kanssa.

Muistelen jostakin, että tämä vanhempi lapsenne ei ole teidän biologinen lapsenne? Onko hän adoptoitu vai sijaislapsi (onko pitkä sijoitus?). Onko hän tuttunne tai sukulaisenne vai ihan ns. tuntemattomasta perheestä? Minkä ikäisenä hän tuli perheeseenne?



Vastaile jos haluat, ymmärrän kuitenkin oikein hyvin ellet halua asiasta täällä kertoa enempää. Olen vain tänään miettinyt näitä asioita paljon koska tuttavaperheessämme useita sijais/adoptiolapsia....

Siinä tiimellyksessä lapsikin voisi ottaa läheisyyttä vastaan ihan huomaamatta. Yhdessä samaan pulkkaan tai vielä jännempää jos lasketaan tyhjällä jätesäkillä....

On lähipiirimme lapsi eikä siis huostaanotettu vaan asuu meillä äidin ehdotuksesta ja omasta halustaan. On asunut meillä nyt noin vuoden ja sitä ennenkin vietti meillä paljon aikaa.

Ja pulkkamäkinkin on hyvä ehdotus. Hänen kanssaan tosiaan varmasti parhaiten toimivat joko hyvin vaivihkaiset tai sitten hyvin toiminnalliset läheisyyden muodot. Niin että koko juttu on ikäänkuin vahinko ja hänen ei tarvitse myöntää edes itselleen haluavansa läheisyyttä.

RisaMaya:

Muistelen jostakin, että tämä vanhempi lapsenne ei ole teidän biologinen lapsenne? Onko hän adoptoitu vai sijaislapsi (onko pitkä sijoitus?). Onko hän tuttunne tai sukulaisenne vai ihan ns. tuntemattomasta perheestä? Minkä ikäisenä hän tuli perheeseenne?

Vastaile jos haluat, ymmärrän kuitenkin oikein hyvin ellet halua asiasta täällä kertoa enempää. Olen vain tänään miettinyt näitä asioita paljon koska tuttavaperheessämme useita sijais/adoptiolapsia....

Pelleilyn ja hulluttelun kautta pääsee halailemaan. Leikillään joskus myös nappaan mukaan raivoisaan tangoon. Pikkusen voi pystyä tukasta rapsuttelemaan. Silittelyn ottaa vastaan jos vaikka kehuu " onpas sun tukka nätisti" .



Tosiaan kovin paljon ei saa koskea nuoreen.



Itse voin joskus mennä leikillään murkun syliin istumaan tai jotain tämmöstä vastaavaa mihin liittyy aina huumoria.

Lomalla esim. aurinkovoiteen laitto selkään on ok (jos isä laittaa) ja joskus harvoin jalkahieronta. Hiuksien silittäminen ja päänahan raaputtaminen on aika ok ja joskus pienet suukotkin poskelle, jos ei kavereita lähellä (kyseessä poika).

Yksi psykiatri kerran piti luentoa 12-14 -vuotiaiden tyttöjen ongelmista ja erikoinen piirre oli, että tytöt toivoivat isän ottavan syliin. Mielenkiintoista. Kuinka moni 14-vuotias suostuu enää tulemaan syliin?



Tuollaisten varhaisteinien kanssa on vaikeaa, koska tarvisivat hellyyttä, mutta samaan aikaan ei saa " lääppiä" .

Nonesti olen surullisena mennyt halaamaan ja silloin ei koskaan työnnä pois. Oliskohan sitten kyse siitä. että kun on todella tunteet pelissä oma teinimäisyys jää häneltä taka-alalle. On todella ihmisenä paljon vahvempi kuin minä eikä useinkaan murehdi turhia ja erittäin hyvä keskustelemaan niin kauan kun en ala neuvomaan ja valittamaan omiani. Tarviiko sen läheisyyden olla kovin fyysistä jos teini ei sitä halua.

Eli vaikkei teini ota vastaan hellyyttä, moni sitä kaipaa ihan aikuisuuteen saakka. 16-17-vuotiaskin toivoo vanhemmiltaan hellyyden osoituksia, vaikkei sitä tietenkään ääneen sano.



Lapsen ei kuulu olla aikuisen tukijana vaan toisinpäin. Vaikka tuskin nyt sitä kirjoituksessasi 26 tarkoititkaan, mutta kunhan pohdiskelin aihepiiriä.



Tsemppiä teinien vanhemmille, monesti vauvaaikaan panostetaan ja siitä keskustellaan aktiivisesti ja lasten kasvaessa keskitytään työelämään, ystäväpiiriin ja parisuhteeseen... Pienet lapset-pienet ongelmat, isot lapset-isot ongelmat...