Uhma ja oikeanlainen komentaminen/rankaiseminen?
Mun aina niin hyväkäytöksinen tyttö on alkanut uhmailemaan (nyt ikää 2,5v) :( Kertokaa nyt mikä on se oikea tapa toimia. Meillä on ollut jäähypenkki. Tyttö ei oikein vielä tajua sen ideaa ja että siinä on istuttava. Heti kun päästän irti, nousee ylös. Toisaalta jäähypenkki ihan uhkana on toiminut. Penkkiä ei kuitenkaan kuulemma kauheesti kasvatusexpertit suosittele, joten mikä rangaistus tilalle? Aina kun se ei vaan onnistu että sovitaan yhdessä säännöt ja sitten lapsi vaan noudattaa niitä. Nyt on esimerkiksi alkanut sellainen että kun kiellän jotain niin tyttö vain virnistää ja jatkaa. Tai pahimmillaan pärisyttää kieltään tai jopa läpsäisee minua. Näihin mulla on ollut ihan nollatoleranssi mutta mitä nyt kun tyttöön ei enää komentaminen tehoa? Heti kun annan nousta penkistä niin pärisee uudestaan. Ja sitten taas itkee ja huutaa kuin syötävä kun joutuu takaisin ja taas kun pääseep pois niin heti uudestaan.
Mikä se oikea keino siis on jos ei penkki? Nurkkaan? Jotain oikeuksia pois (karkkipäivää, telkkarihetkeä...)? huomiotta jättäminen (tää tuntuu musta tosi julmalta) vai mikä? Fyysinen rankaiseminen ei tulisi mieleenkään, ei edes mikään hellä tukasta veto. Se ei siis ole vaihtoehto. Millä te olette tästä selvinneet? Kerran laitoin omaan huoneeseen kun monta kertaa läpsi ja pärisi, mutta sieltähän tyttö tulee heti pois kun lasken kahvasta irti enkä haluaisi pitää ovea kiinni toiselta puolelta kun tyttö huutaa hädissään toisella puolella, tietenkään. Se nyt on jo traumatisoivaa :/
Kommentit (78)
[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 14:04"]
Uhmaikäinen on taapero.
[/quote]
Pienellä taaperolla (melkein vielä vauva) ja isolla taaperolla (lähes leikki-ikäinen) on aika iso ero. Moni lapsi on sitä paitsi jo selkeästi leikki-ikäinen siinä vaiheessa, kun uhmaikä iskee.
4: Kyllä meilläkin oli tuossa iässä pientä uhmaa, ei tosin niin pahaa kuin teillä. Uhma silloin oli aika samanlaista kuin nyt ja meni parin kuukauden jälkeen ohi, sitten oli taas ihana enkeli ja nyt alkoi uudestaan. Tärkeintä on että itse jaksat. Missään nimessä ei saa ajaa itseään siihen pisteeseen että on niin väsynyt että alkaa heittelemään lasta seinille (en tietenkään sano että sinä tekisit niin mutta näitä on ollut). Laita siis jos vain mahdollista niin lasta hoitoon äläkä yhtään ajattele että ei sitä nyt voi laittaa kun ei osaa käyttäytyä. Tsemppiä! :)
5: Joo kyllä mä tiedän että on ihan tavallista ja kuuluu ikään. Ja yleensä onkin suurimman osan päivästä ihan hyväkäytöksinen kunnes sitten jossain vaiheessa napsahtaa. Tähän tietysti auttaa se että pitää lapsen aina kylläisenä ja hyvin nukkuneena, mutta kyllä ne yhet raivarit päivässä tulee silti. Just tota mä oon aatellutkin että on, että onko se ei edelleen ei. Välillä vaan itseltä meinaa kärsivällisyys loppua kun kokeilee sitä samaa asiaa 8:tta kertaa putkeen. Onko ok läpsästä äitiä? Tota kiinnipitämistä mä oon joskus harrastanut mutta silloin saa sellaiset raivarit ettei mitään järkeä. Vetää itseään kaarelle ja huutaa kuin kättä leikattais irti. Menee siis ihan hysteeriseksi ja sitä jatkuu just niin pitkään kun jaksan kiinni pitää. En ole siis sitä nyt enää vähään aikaan kokeillut. Ehkä pitäisi taas ensi kerralla kokeilla. :/ Jos ei auta niin jatkan sitten näillä.
-ap
[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 14:02"][quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 13:59"]
Uhmailu vähenee kun saa itse päättää pienissä asioissa joissa voi. Kuten se paidan väri. Jos tuollainen uhmaus on jatkuvaa, sinusta saa varmaankin irti tosi messevät reaktiot kun viitsii jatkaa. Take a chill pill.
[/quote]
Mitä itse teet, jos uhmaikäinen käyttäytyy huonosti, eikä sylillä ja juttelulla palkitseminen poista sitä huonoa käytöstä?
[/quote]Jos käytös on ihan selvää reaktion hakemista, käyttäisin huomiotta jättämistä. Ignooraa siihen saakka kun oma-aloitteisesti lopettaa, välittömästi tälläin annat paljon intensiivistä huomiota, alat leikkiä lapsen kanssa, kehuskelet, halailet, olet ylitsevuotavan kiinnostunut. Taas jos tahallaan alkaa sua ärsyttää: kylmä olkapää ja ihan sama-asenne. Jos on vaarallista puuhaa niin toki keskeytetään se, mutta ilman suurempia reaktioita.
[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 13:56"]
[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 13:49"]
Mitä sun mielestä 2-vuotias oppii siitä, että hänelle tuotetaan kipua?
[/quote]
Se oppii sen, että huonosta käytöksestä rangaistaan. Rangaistus = ikävältä tuntuva kokemus
[/quote]
Tuo on niin vanhanaikainen näkemys asiasta. Nykyään ei enää (Suomessa) eläimiäkään kouluteta rankaisemalla. vaan positiivisella vahvistamisella, mutta ihmisiä vain pitäisi saada lyödä. Neurologiselta kannalta asia on kuitenkin niin, että väkivalta ei saa ihmistä (tai eläintä) oppimaan, vaan se oikeastaan taannuttaa. Päiväkodissa työskentelevä kertoi myös tässä ketjussa omia kokemuksiaan väkivallalla kasvatetuista lapsista.
[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 14:07"][quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 14:04"]
Uhmaikäinen on taapero.
[/quote]
Pienellä taaperolla (melkein vielä vauva) ja isolla taaperolla (lähes leikki-ikäinen) on aika iso ero. Moni lapsi on sitä paitsi jo selkeästi leikki-ikäinen siinä vaiheessa, kun uhmaikä iskee.
[/quote]Vaikka tulisi myöhään niin silti: 2,5-3v lapsi on vielä PIENI eikä esim. vielä käsitä ajan käsitettä kunnolla.
[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 14:03"]
[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 13:56"][quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 13:49"] Mitä sun mielestä 2-vuotias oppii siitä, että hänelle tuotetaan kipua? [/quote] Se oppii sen, että huonosta käytöksestä rangaistaan. Rangaistus = ikävältä tuntuva kokemus [/quote]Tiedätkö mitä minä päiväkodin tätinä olen oppinut siitä mitä lyöty tai satutettu lapsi oppii? Että satuttamalla saa ylilyöntiaseman kaveriin. Nämä satuttamalla kasvatetut tekevät oppimaansa päiväkodissa. Kaverin leikki on väärä: vedän tukasta. Tahdon kaverin lapion: lyön avarilla poskelle niin se irrottaa lapiosta.
[/quote]
Useimmat lapset muksivat toisiaan pieninä ihan riippumatta siitä, miten heitä on kuritettu (ruumiillisesti vai ei-ruumiillisesti). Se on "sisäsyntyistä" ja johtuu ihan vaan siitä, että lapsi itsekseen havaitsee lyömisen tuntuvan ikävältä.
Jos logiikkasi pitäisi paikkaansa, niin muksimisen olisi pitänyt vähentyä samassa tahdissa kuin ruumiillinen kuritus on vähentynyt. Tällaista kehitystä ei kuitenkaan ole ollut havaittavissa.
Jos verrataan vaikka jäähyihin, niin eivät lapset myöskään pakota toisiaan penkille istumaan vaikka vanhemmat ja muut aikuiset heitä jäähyttävätkin.
[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 14:02"]
[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 13:59"]
Uhmailu vähenee kun saa itse päättää pienissä asioissa joissa voi. Kuten se paidan väri. Jos tuollainen uhmaus on jatkuvaa, sinusta saa varmaankin irti tosi messevät reaktiot kun viitsii jatkaa. Take a chill pill.
[/quote]
Mitä itse teet, jos uhmaikäinen käyttäytyy huonosti, eikä sylillä ja juttelulla palkitseminen poista sitä huonoa käytöstä?
[/quote]
En ole tuo, jolta kysyit, mutta mun mielestä aikuisen pitää ottaa huomioon myös se, että pieneltä lapselta ei voi olettaa sellaista olemista, että siinä ei ole "huonoa käytöstä" mukana. Jos huono käytös on vaarallista, lapsi pitää ottaa pois tekemästä pahaa, jos se on vain ärsyttävää, käytös on parempi jättää huomiotta.
[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 14:12"][quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 14:03"]
[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 13:56"][quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 13:49"] Mitä sun mielestä 2-vuotias oppii siitä, että hänelle tuotetaan kipua? [/quote] Se oppii sen, että huonosta käytöksestä rangaistaan. Rangaistus = ikävältä tuntuva kokemus [/quote]Tiedätkö mitä minä päiväkodin tätinä olen oppinut siitä mitä lyöty tai satutettu lapsi oppii? Että satuttamalla saa ylilyöntiaseman kaveriin. Nämä satuttamalla kasvatetut tekevät oppimaansa päiväkodissa. Kaverin leikki on väärä: vedän tukasta. Tahdon kaverin lapion: lyön avarilla poskelle niin se irrottaa lapiosta.
[/quote]
Useimmat lapset muksivat toisiaan pieninä ihan riippumatta siitä, miten heitä on kuritettu (ruumiillisesti vai ei-ruumiillisesti). Se on "sisäsyntyistä" ja johtuu ihan vaan siitä, että lapsi itsekseen havaitsee lyömisen tuntuvan ikävältä.
Jos logiikkasi pitäisi paikkaansa, niin muksimisen olisi pitänyt vähentyä samassa tahdissa kuin ruumiillinen kuritus on vähentynyt. Tällaista kehitystä ei kuitenkaan ole ollut havaittavissa.
Jos verrataan vaikka jäähyihin, niin eivät lapset myöskään pakota toisiaan penkille istumaan vaikka vanhemmat ja muut aikuiset heitä jäähyttävätkin.
[/quote]
Tämä ei mitenkään puolla fyysisiä rangaistuksia.
[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 14:10"]
Tuo on niin vanhanaikainen näkemys asiasta. Nykyään ei enää (Suomessa) eläimiäkään kouluteta rankaisemalla. vaan positiivisella vahvistamisella, mutta ihmisiä vain pitäisi saada lyödä. Neurologiselta kannalta asia on kuitenkin niin, että väkivalta ei saa ihmistä (tai eläintä) oppimaan, vaan se oikeastaan taannuttaa. Päiväkodissa työskentelevä kertoi myös tässä ketjussa omia kokemuksiaan väkivallalla kasvatetuista lapsista.
[/quote]
Onko Suomessa sitten rangaistusten käyttö ihmisillä poistettu? Tuota en tiennytkään.
Mitä eläimiin tulee, niin jostain syystä esim. ratsupiiskoja käytetään laajasti. Mutta se ehkä onkin positiivisen vahvistamisen väline eikä rangaistusväline?
Olet käsittänyt kasvattamisen väärin. Idea on kasvattaa lapsi niin että pärjää maailmassa ja itsenäistyy.
Nyt olet kasvattajana jämähtänyt tuohon arvovaltajuttuun. Lapsesi nauraa ja kiusoittelee sinulle ja nauraa entistä enemmän kun poljet jalkaasi ja "miksi minua ei kunnioiteta" hah.
Lapsesi yrittääkin kasvattaa sinua. Saa nähdä onnistuuko.
[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 14:12"][quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 14:03"]
[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 13:56"][quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 13:49"] Mitä sun mielestä 2-vuotias oppii siitä, että hänelle tuotetaan kipua? [/quote] Se oppii sen, että huonosta käytöksestä rangaistaan. Rangaistus = ikävältä tuntuva kokemus [/quote]Tiedätkö mitä minä päiväkodin tätinä olen oppinut siitä mitä lyöty tai satutettu lapsi oppii? Että satuttamalla saa ylilyöntiaseman kaveriin. Nämä satuttamalla kasvatetut tekevät oppimaansa päiväkodissa. Kaverin leikki on väärä: vedän tukasta. Tahdon kaverin lapion: lyön avarilla poskelle niin se irrottaa lapiosta.
[/quote]
Useimmat lapset muksivat toisiaan pieninä ihan riippumatta siitä, miten heitä on kuritettu (ruumiillisesti vai ei-ruumiillisesti). Se on "sisäsyntyistä" ja johtuu ihan vaan siitä, että lapsi itsekseen havaitsee lyömisen tuntuvan ikävältä.
Jos logiikkasi pitäisi paikkaansa, niin muksimisen olisi pitänyt vähentyä samassa tahdissa kuin ruumiillinen kuritus on vähentynyt. Tällaista kehitystä ei kuitenkaan ole ollut havaittavissa.
Jos verrataan vaikka jäähyihin, niin eivät lapset myöskään pakota toisiaan penkille istumaan vaikka vanhemmat ja muut aikuiset heitä jäähyttävätkin.
[/quote]Kyllä sen eron huomaa. Se lyönti ei silloin ole kiukun puuskassa vaan tyynen rauhallisesti ja tarkoitushakuisesti annettu. Näyttää aika sosiopaattiselta.
[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 14:17"]
[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 14:12"][quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 14:03"] [quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 13:56"][quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 13:49"] Mitä sun mielestä 2-vuotias oppii siitä, että hänelle tuotetaan kipua? [/quote] Se oppii sen, että huonosta käytöksestä rangaistaan. Rangaistus = ikävältä tuntuva kokemus [/quote]Tiedätkö mitä minä päiväkodin tätinä olen oppinut siitä mitä lyöty tai satutettu lapsi oppii? Että satuttamalla saa ylilyöntiaseman kaveriin. Nämä satuttamalla kasvatetut tekevät oppimaansa päiväkodissa. Kaverin leikki on väärä: vedän tukasta. Tahdon kaverin lapion: lyön avarilla poskelle niin se irrottaa lapiosta. [/quote] Useimmat lapset muksivat toisiaan pieninä ihan riippumatta siitä, miten heitä on kuritettu (ruumiillisesti vai ei-ruumiillisesti). Se on "sisäsyntyistä" ja johtuu ihan vaan siitä, että lapsi itsekseen havaitsee lyömisen tuntuvan ikävältä. Jos logiikkasi pitäisi paikkaansa, niin muksimisen olisi pitänyt vähentyä samassa tahdissa kuin ruumiillinen kuritus on vähentynyt. Tällaista kehitystä ei kuitenkaan ole ollut havaittavissa. Jos verrataan vaikka jäähyihin, niin eivät lapset myöskään pakota toisiaan penkille istumaan vaikka vanhemmat ja muut aikuiset heitä jäähyttävätkin. [/quote] Tämä ei mitenkään puolla fyysisiä rangaistuksia.
[/quote]
No ei sen ollut tarkoituskaan olla perustelu niiden puolesta. Fyysisten rangaistusten (kuten vaikka väkisin kiinnipitelyn tai tukistuksen) puolesta puhuu se, että moni lapsi monessa tilanteessa tajuaa ne ja reagoi niihin paremmin kuin ei-fyysisiin rangaistuksiin (esim. lelun takavarikointi). Siksi on harmi, että ne on osittain kielletty.
[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 14:17"]
[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 14:10"]
Tuo on niin vanhanaikainen näkemys asiasta. Nykyään ei enää (Suomessa) eläimiäkään kouluteta rankaisemalla. vaan positiivisella vahvistamisella, mutta ihmisiä vain pitäisi saada lyödä. Neurologiselta kannalta asia on kuitenkin niin, että väkivalta ei saa ihmistä (tai eläintä) oppimaan, vaan se oikeastaan taannuttaa. Päiväkodissa työskentelevä kertoi myös tässä ketjussa omia kokemuksiaan väkivallalla kasvatetuista lapsista.
[/quote]
Onko Suomessa sitten rangaistusten käyttö ihmisillä poistettu? Tuota en tiennytkään.
Mitä eläimiin tulee, niin jostain syystä esim. ratsupiiskoja käytetään laajasti. Mutta se ehkä onkin positiivisen vahvistamisen väline eikä rangaistusväline?
[/quote]
Suomessa rankaistaan aikuisia ihmisiä, jotka ovat syyntakeisia, ei pieniä lapsia. En nyt muista, koska ruumiilliset rangaistukset ovat Suomessa poistuneet, voi olla, että raippoja on annettu vielä 1900-luvun puolella.
Ratsupiiskaa, eli raippaa, kuten sitä hevospiireissä kutsutaan, ei käytetä ensisijaisesti hevosen rankaisemiseen, vaan merkinantovälineenä hevoselle.
[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 14:21"]
[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 14:17"]
[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 14:12"][quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 14:03"] [quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 13:56"][quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 13:49"] Mitä sun mielestä 2-vuotias oppii siitä, että hänelle tuotetaan kipua? [/quote] Se oppii sen, että huonosta käytöksestä rangaistaan. Rangaistus = ikävältä tuntuva kokemus [/quote]Tiedätkö mitä minä päiväkodin tätinä olen oppinut siitä mitä lyöty tai satutettu lapsi oppii? Että satuttamalla saa ylilyöntiaseman kaveriin. Nämä satuttamalla kasvatetut tekevät oppimaansa päiväkodissa. Kaverin leikki on väärä: vedän tukasta. Tahdon kaverin lapion: lyön avarilla poskelle niin se irrottaa lapiosta. [/quote] Useimmat lapset muksivat toisiaan pieninä ihan riippumatta siitä, miten heitä on kuritettu (ruumiillisesti vai ei-ruumiillisesti). Se on "sisäsyntyistä" ja johtuu ihan vaan siitä, että lapsi itsekseen havaitsee lyömisen tuntuvan ikävältä. Jos logiikkasi pitäisi paikkaansa, niin muksimisen olisi pitänyt vähentyä samassa tahdissa kuin ruumiillinen kuritus on vähentynyt. Tällaista kehitystä ei kuitenkaan ole ollut havaittavissa. Jos verrataan vaikka jäähyihin, niin eivät lapset myöskään pakota toisiaan penkille istumaan vaikka vanhemmat ja muut aikuiset heitä jäähyttävätkin. [/quote] Tämä ei mitenkään puolla fyysisiä rangaistuksia.
[/quote]
No ei sen ollut tarkoituskaan olla perustelu niiden puolesta. Fyysisten rangaistusten (kuten vaikka väkisin kiinnipitelyn tai tukistuksen) puolesta puhuu se, että moni lapsi monessa tilanteessa tajuaa ne ja reagoi niihin paremmin kuin ei-fyysisiin rangaistuksiin (esim. lelun takavarikointi). Siksi on harmi, että ne on osittain kielletty.
[/quote]
Ei lasta kasvateta rankaisemalla fyysisesti tai muutenkaan (lelun takavarikointi). Tai kasvatetaan silloin, jos ei muuten osata.
[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 14:19"]
Olet käsittänyt kasvattamisen väärin. Idea on kasvattaa lapsi niin että pärjää maailmassa ja itsenäistyy.
Nyt olet kasvattajana jämähtänyt tuohon arvovaltajuttuun. Lapsesi nauraa ja kiusoittelee sinulle ja nauraa entistä enemmän kun poljet jalkaasi ja "miksi minua ei kunnioiteta" hah.
Lapsesi yrittääkin kasvattaa sinua. Saa nähdä onnistuuko.
[/quote]
Ei se arvovaltajuttu tietenkään ole yhtä kuin kasvatus, vaan vain osa sitä.
Kaikkein heikoin arvovalta on vapaan kasvatuksen vanhemmilla, koska heillä lapsi on oppinut, että kunhan vain jättää sen jalan polkemisen huomiotta niin voi tehdä mitä tykkää (koska siitä ei kumminkaan seuraa mitään tuntuvaa). Näissä perheissä on myös yleistä se, että lapsi on perheen pomo eli "kasvattaa" vanhempiaan.
[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 14:27"]
[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 14:19"]
Olet käsittänyt kasvattamisen väärin. Idea on kasvattaa lapsi niin että pärjää maailmassa ja itsenäistyy.
Nyt olet kasvattajana jämähtänyt tuohon arvovaltajuttuun. Lapsesi nauraa ja kiusoittelee sinulle ja nauraa entistä enemmän kun poljet jalkaasi ja "miksi minua ei kunnioiteta" hah.
Lapsesi yrittääkin kasvattaa sinua. Saa nähdä onnistuuko.
[/quote]
Ei se arvovaltajuttu tietenkään ole yhtä kuin kasvatus, vaan vain osa sitä.
Kaikkein heikoin arvovalta on vapaan kasvatuksen vanhemmilla, koska heillä lapsi on oppinut, että kunhan vain jättää sen jalan polkemisen huomiotta niin voi tehdä mitä tykkää (koska siitä ei kumminkaan seuraa mitään tuntuvaa). Näissä perheissä on myös yleistä se, että lapsi on perheen pomo eli "kasvattaa" vanhempiaan.
[/quote]
Mitä se jalan polkeminen oikein on?
[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 14:22"]
Suomessa rankaistaan aikuisia ihmisiä, jotka ovat syyntakeisia, ei pieniä lapsia. En nyt muista, koska ruumiilliset rangaistukset ovat Suomessa poistuneet, voi olla, että raippoja on annettu vielä 1900-luvun puolella.
Ratsupiiskaa, eli raippaa, kuten sitä hevospiireissä kutsutaan, ei käytetä ensisijaisesti hevosen rankaisemiseen, vaan merkinantovälineenä hevoselle.
[/quote]
Myös lapsi on syyntakeinen, siinä määrin kuin kehitysaste sen määrittää. Ihmisen syyntakeisuus ei ole binäärinen arvo (eli sitä joko on tai ei), vaan jatkuva jana.
Vastasyntynyt ei ole lainkaan syyntakeinen ja terve aikuinen taas on kokonaan syyntakeinen. Lapset (myös taaperot) ovat eri asteilla siinä puolivälissä. Tästä syystä on perusteltua, että myös pieni lapsi laitetaan vanhempien/hoitajien taholta vastaamaan teoistaan siinä määrin kuin se on ikätaso huomioiden perusteltua/kohtuullista.
Mitä ratsupiiskaan tulee, niin aika kovaapa niillä lyödään ollakseen pelkkä merkinantoväline.
[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 13:58"][quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 13:51"]
Olet aikuinen. Tiedät mitä tahdot, kuka olet, että teit väärin. Lapsi on lapsi. Hän ei ole ihan varma edes siitä onko hän taatusti olemassa samanlaisena myös silloin kun äiti ei ole paikalla. Hänen identiteettinsä ja oma tahtonsa on kehittymässä. Hän ei vielä ymmärrä oikeaa ja väärää eikä hän osaa ajatella maailmaa välittömän kokemuspiirin ulkopuolella. Tosissasiko vertaat itseäsi taaperoon?
[/quote]
Nyt kuvaat vauvan tai pienen taaperon ominaispiirteitä, et uhmaikäisen.
[/quote]Uhmaikäinen on taapero.