Lue keskustelun säännöt.
Uhma ja oikeanlainen komentaminen/rankaiseminen?
27.09.2015 |
Mun aina niin hyväkäytöksinen tyttö on alkanut uhmailemaan (nyt ikää 2,5v) :( Kertokaa nyt mikä on se oikea tapa toimia. Meillä on ollut jäähypenkki. Tyttö ei oikein vielä tajua sen ideaa ja että siinä on istuttava. Heti kun päästän irti, nousee ylös. Toisaalta jäähypenkki ihan uhkana on toiminut. Penkkiä ei kuitenkaan kuulemma kauheesti kasvatusexpertit suosittele, joten mikä rangaistus tilalle? Aina kun se ei vaan onnistu että sovitaan yhdessä säännöt ja sitten lapsi vaan noudattaa niitä. Nyt on esimerkiksi alkanut sellainen että kun kiellän jotain niin tyttö vain virnistää ja jatkaa. Tai pahimmillaan pärisyttää kieltään tai jopa läpsäisee minua. Näihin mulla on ollut ihan nollatoleranssi mutta mitä nyt kun tyttöön ei enää komentaminen tehoa? Heti kun annan nousta penkistä niin pärisee uudestaan. Ja sitten taas itkee ja huutaa kuin syötävä kun joutuu takaisin ja taas kun pääseep pois niin heti uudestaan.
Mikä se oikea keino siis on jos ei penkki? Nurkkaan? Jotain oikeuksia pois (karkkipäivää, telkkarihetkeä...)? huomiotta jättäminen (tää tuntuu musta tosi julmalta) vai mikä? Fyysinen rankaiseminen ei tulisi mieleenkään, ei edes mikään hellä tukasta veto. Se ei siis ole vaihtoehto. Millä te olette tästä selvinneet? Kerran laitoin omaan huoneeseen kun monta kertaa läpsi ja pärisi, mutta sieltähän tyttö tulee heti pois kun lasken kahvasta irti enkä haluaisi pitää ovea kiinni toiselta puolelta kun tyttö huutaa hädissään toisella puolella, tietenkään. Se nyt on jo traumatisoivaa :/
Kommentit (78)
[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 15:16"]Voi huoh. Mikä siis on oikea keino?! Ja voisiko joku viisas antaa esimerkin "tunteiden sanoittamisesta"?
[/quote]Tunteiden sanoittamista. Lapsi huutaa vaikka "mä tahdon rekka-auton! En haluu rekka-autoo! Tyhmä rekka-auto Anna rekka-auto!" Aikuinen voi kertoa lapselle, että "oletpa vihainen! Kylläpä sua kiukuttaa! Tulepa syliin niin halitaan, se auttaa kiukkuun." Vaikka näin. Eli nimetään lapsen kokemia tunteita joita lapsi ei vielä tunnista ja siksi käyttäytyy tunteensa vallassa päättömästi. Kun oppii tunnistamaan näin tunteitaan ja antamaan niille nimiä, lapsi voi raivoamisen sijaan kertoa: "Olen vihainen! Tunnen kiukkua!"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No en ala käräyttämään henkilöllisyyttäni. Mutta monissa suurienkin kuntien vasuissa eristäminen ja kiinnipitäminen on kielletty. Muistaakseni esim. Vantaalla. Googlaa vaikka se.
Tunteiden sanoittaminen: sinua kiukuttaa, kun äiti laittoi telkkarin kiinni. Äiti ymmärtää, että kiukuttaa. Piirretäänkö seuraavasti?
Tunteista on turha rankaista. Jos lapsi lyö, niin kiellät ja pistä lapsi lattialle.
Kukaan lapsi ei tietenkään opi kerrasta, kaikki nämä vaativat toistoa.
[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 10:33"]Lapsellani käytös alkoi huononemaan 10kk iässä. Nyt hän on 1v4kk ja käyttäytyy kuin pahinkin kakara.
Päivittäin hän lyö minua, erityisesti naamaan ja potkii ja heittelee kissoja tavaroilla. Jokainen vaipanvaihto ja vaatekappaleen riisuminen tai pukeminen aiheuttaa raivokohtauksen, jolloin lapsi kiemurtelee ja huutaa kuin riivattu.
Sukat ovat pahimmat. Lapsi inhoaa niitä yli kaiken ja koko ajan repii ne pois ja sitten on jalat ihan jääkylminä.
Syöttötuoliin ei ole suostunut istumaan kuukauteen ja aina jos erehdyn yrittämään, niin taas seuraa vaikka puolen tunnin raivokohtaus. On koko ajan lisääntyvä lista ruokia, mitä hän ei suostu syömään. Ja pelkästään niiden näkeminen aiheuttaa raivon.
Nyt hänelle on hankittu oma pieni pöytä ja kaksi tuolia keittiöön. Siinä hän suostuu syödä välillä. Yleensä ruoka ei kylläkään kelpaa, kun suurin osa lentää lattialle syljettynä tai komeassa kaaressa heitettynä.
Lapsi ei tottele ollenkaan ja mitään eristämis/jäähypenkkirangaistuksia on turha tuon ikäiselle edes harkita kun pelkästään se jos liikun puoli metriä suuntaan tai toiseen, on hänen mielestään hylätyksi tulemista.
On kyllä välillä helvetin kypsää yrittää ymmärtää noin pienen ihmisen suunnatonta raivoa koko maailmankaikkeutta kohtaan ja yrittää miettiä että "kyllä tää ohi menee", kun eihän uhmaiän olisi pitänyt edes vielä alkaa!
Neuvolasta olen saanut "koita kestää" tai "lastensuojeluilmoitus, jos et jaksa" -tyyppisiä ehdotuksia.
Mielestäni hänen käytöksensä ei ole normaalia ja en edes halua ajatella kuinka vaikeat ajat on edessä tulevaisuudessa.
[/quote]
Kyllä tuo kuuluu ihan asiaan. Monilla alkaa uhmaikä jo 1,5-vuotiaana ja jo sitä ennen omatahto kehittyy. Pitkää pinnaa vaan. Ei se lapsi ole tuhma tai tee tuota sinua ärsyttääkseen.
[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 11:03"]4: Kyllä meilläkin oli tuossa iässä pientä uhmaa, ei tosin niin pahaa kuin teillä. Uhma silloin oli aika samanlaista kuin nyt ja meni parin kuukauden jälkeen ohi, sitten oli taas ihana enkeli ja nyt alkoi uudestaan. Tärkeintä on että itse jaksat. Missään nimessä ei saa ajaa itseään siihen pisteeseen että on niin väsynyt että alkaa heittelemään lasta seinille (en tietenkään sano että sinä tekisit niin mutta näitä on ollut). Laita siis jos vain mahdollista niin lasta hoitoon äläkä yhtään ajattele että ei sitä nyt voi laittaa kun ei osaa käyttäytyä. Tsemppiä! :)
5: Joo kyllä mä tiedän että on ihan tavallista ja kuuluu ikään. Ja yleensä onkin suurimman osan päivästä ihan hyväkäytöksinen kunnes sitten jossain vaiheessa napsahtaa. Tähän tietysti auttaa se että pitää lapsen aina kylläisenä ja hyvin nukkuneena, mutta kyllä ne yhet raivarit päivässä tulee silti. Just tota mä oon aatellutkin että on, että onko se ei edelleen ei. Välillä vaan itseltä meinaa kärsivällisyys loppua kun kokeilee sitä samaa asiaa 8:tta kertaa putkeen. Onko ok läpsästä äitiä? Tota kiinnipitämistä mä oon joskus harrastanut mutta silloin saa sellaiset raivarit ettei mitään järkeä. Vetää itseään kaarelle ja huutaa kuin kättä leikattais irti. Menee siis ihan hysteeriseksi ja sitä jatkuu just niin pitkään kun jaksan kiinni pitää. En ole siis sitä nyt enää vähään aikaan kokeillut. Ehkä pitäisi taas ensi kerralla kokeilla. :/ Jos ei auta niin jatkan sitten näillä.
-ap
[/quote]
Ei kiinni tarvitsekaan pitää kamalan pitkään. Jos läpsäisee, ota käsistä kiinni, katso silmiin ja kiellä. Toista niin monta kertaa kuin on tarvis. Jotkut lapset on kovapäisempiä kuin toiset eikös välttämättä opi tuosta mitään moneen vuoteen. Meillä vielä 6-vuotiaankon kanssa käydään samaa taistoa. Hiljakseen vähenee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Karkkipäivä tuon ikäisellä? :O Anteeksi, en pysty vastaamaan itse kysymykseen, järkytyin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 10:33"]Lapsellani käytös alkoi huononemaan 10kk iässä. Nyt hän on 1v4kk ja käyttäytyy kuin pahinkin kakara.
Päivittäin hän lyö minua, erityisesti naamaan ja potkii ja heittelee kissoja tavaroilla. Jokainen vaipanvaihto ja vaatekappaleen riisuminen tai pukeminen aiheuttaa raivokohtauksen, jolloin lapsi kiemurtelee ja huutaa kuin riivattu.
Sukat ovat pahimmat. Lapsi inhoaa niitä yli kaiken ja koko ajan repii ne pois ja sitten on jalat ihan jääkylminä.
Syöttötuoliin ei ole suostunut istumaan kuukauteen ja aina jos erehdyn yrittämään, niin taas seuraa vaikka puolen tunnin raivokohtaus. On koko ajan lisääntyvä lista ruokia, mitä hän ei suostu syömään. Ja pelkästään niiden näkeminen aiheuttaa raivon.
Nyt hänelle on hankittu oma pieni pöytä ja kaksi tuolia keittiöön. Siinä hän suostuu syödä välillä. Yleensä ruoka ei kylläkään kelpaa, kun suurin osa lentää lattialle syljettynä tai komeassa kaaressa heitettynä.
Lapsi ei tottele ollenkaan ja mitään eristämis/jäähypenkkirangaistuksia on turha tuon ikäiselle edes harkita kun pelkästään se jos liikun puoli metriä suuntaan tai toiseen, on hänen mielestään hylätyksi tulemista.
On kyllä välillä helvetin kypsää yrittää ymmärtää noin pienen ihmisen suunnatonta raivoa koko maailmankaikkeutta kohtaan ja yrittää miettiä että "kyllä tää ohi menee", kun eihän uhmaiän olisi pitänyt edes vielä alkaa!
Neuvolasta olen saanut "koita kestää" tai "lastensuojeluilmoitus, jos et jaksa" -tyyppisiä ehdotuksia.
Mielestäni hänen käytöksensä ei ole normaalia ja en edes halua ajatella kuinka vaikeat ajat on edessä tulevaisuudessa.
[/quote]
Sulla ei taida ihan kaikki muumit olla samassa laaksossa. Miten kuvittelet pärjääväsi sen lapsen kanssa kun hänestä tulee ihan oma itsellinen ihminen, joka osaa puhua ja omaa mielipiteet?
[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 13:09"]Karkkipäivä tuon ikäisellä? :O Anteeksi, en pysty vastaamaan itse kysymykseen, järkytyin.
[/quote]
Joo, näillä on hukassa joku muukin kuin kurinpito!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 13:11"]Googleta aistiyliherkkyys.
[/quote]
Googleta ennemmin vanhemmuus, miten olla vanhempi, mitä vanhemmuuteen kuuluu! Sulla on jotain ihan muuta hukassa, kuin kurinpito!
Ei uhmaajaa tarvitse rankaista lainkaan! Uhma ei ole ilkeyttä, pahuutta eikä tuhmuutta vaan tärkeä kehitysvaihe, jossa lapsi yrittää itsenäistyä ja irtaantua turvallisesti harjoittelemalla omaa tahtoa ja oman tilan ottamista turvallisten aikuisten avulla. Uhmaaja tarvitsee aikuisen sanoittamaan tunteita, pysymään tärkeissä rajoissa reiluna mutta järkähtämättömänä ja lohduttamaan kun lapsen oma itsehillintä järkkyy tunneryöppyjen voimasta. Ei rangaistuksia. Syliä, juttelua, välillä ehkä myös harhautusta ja leikiksi laittamista, yllätyksellisiä hilpeitä reaktioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olennaista on, että vanhempi ei menetä hermojaan. Se, että vanhempi korottaa ääntänsä, on voitto sille uhmaikäiselle. Samalla lapsen epävarmuus lisäntyy, koska vanhemmanhan tulisi olla se looginen , turvallinen ihminen.
Älä koskaan anna hetkellisestikään periksi, se kostautuu aina. Säilytä valitsemasi linja johdonmukaisesti. Lapsi uhmaa,koska lapsen tulee uhmata, se on osa kehitystä ja ensimmäinen vaihe vanhemmasta irtaumisen matkalla.
Noin pienellä ei jäähypenkki toimi, paras lienee kiinnipitäminen. Pikkulapsen huomiota voi myös yrittää kiinnittää johonkin muuhun, sekin toimii toisinaan.
Jos vanhempaa oikein kovasti ottaa päähän, kannattaa itse mennä jäähylle hetkeksi viilentelemään omia tunteitaan ja vetämään happea. Sen jälkeen jaksaa paremmin taas suhtautua aikuismaisesti.
Kiellä ja pidät tarvittaessa kiinni niin kauan, että rauhoittuu. Rangaistukset ovat aika turhia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Peiliin katsominen ihan noin ekana. Sitten kannattaa tutustua tunteiden sanoittamiseen, toimii. Ja sitten päästä irti siitä ajatuksesta että kiukuttelusta (päristelystä jne) pitäisi rankaista. Kai kiukuttelet itsekin välillä, laittaako miehesi sut jäähylle?
[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 13:20"]
Ei uhmaajaa tarvitse rankaista lainkaan! Uhma ei ole ilkeyttä, pahuutta eikä tuhmuutta vaan tärkeä kehitysvaihe, jossa lapsi yrittää itsenäistyä ja irtaantua turvallisesti harjoittelemalla omaa tahtoa ja oman tilan ottamista turvallisten aikuisten avulla. Uhmaaja tarvitsee aikuisen sanoittamaan tunteita, pysymään tärkeissä rajoissa reiluna mutta järkähtämättömänä ja lohduttamaan kun lapsen oma itsehillintä järkkyy tunneryöppyjen voimasta. Ei rangaistuksia. Syliä, juttelua, välillä ehkä myös harhautusta ja leikiksi laittamista, yllätyksellisiä hilpeitä reaktioita.
[/quote]
Lapsen pitää antaa toimia oman mielensä mukaan, koska hänellä on uhmaikä. Uhma tulee hyväksyä, koska muuten lapsi ei saa toimia luontonsa edellyttämällä tavalla ja traumaantuu. Ei vahingossakaan rangaistuksia, koska ne voivat estää lapsen vapaan tahdon ilmaisut!
[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 13:29"]
Peiliin katsominen ihan noin ekana. Sitten kannattaa tutustua tunteiden sanoittamiseen, toimii. Ja sitten päästä irti siitä ajatuksesta että kiukuttelusta (päristelystä jne) pitäisi rankaista. Kai kiukuttelet itsekin välillä, laittaako miehesi sut jäähylle?
[/quote]
Ainakin jos ajan ylinopeutta, voin saada sakot. Mikä onkin vallan kamalaa ja täysin ei-rakentavaa. Olisi paljon parempi, jos poliisisetä sakkolapun antamisen sijaan vain sanoittaisi tunteitani ja sylittelisi minua.
[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 13:32"][quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 13:29"]
Peiliin katsominen ihan noin ekana. Sitten kannattaa tutustua tunteiden sanoittamiseen, toimii. Ja sitten päästä irti siitä ajatuksesta että kiukuttelusta (päristelystä jne) pitäisi rankaista. Kai kiukuttelet itsekin välillä, laittaako miehesi sut jäähylle?
[/quote]
Ainakin jos ajan ylinopeutta, voin saada sakot. Mikä onkin vallan kamalaa ja täysin ei-rakentavaa. Olisi paljon parempi, jos poliisisetä sakkolapun antamisen sijaan vain sanoittaisi tunteitani ja sylittelisi minua.
[/quote]
Mutta kiukuttelusta sinuakaan ei siis rankaista?
[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 13:29"]
Peiliin katsominen ihan noin ekana. Sitten kannattaa tutustua tunteiden sanoittamiseen, toimii. Ja sitten päästä irti siitä ajatuksesta että kiukuttelusta (päristelystä jne) pitäisi rankaista. Kai kiukuttelet itsekin välillä, laittaako miehesi sut jäähylle?
[/quote]
Samaa mieltä. Lapsi tekee tuota, koska saa sulta reaktion.
Mitään tulevaisuuteen sijoittuvia rangaistuksia lapsi ei todellakaan tuossa iässä tajua.
[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 13:25"]
Olennaista on, että vanhempi ei menetä hermojaan. Se, että vanhempi korottaa ääntänsä, on voitto sille uhmaikäiselle. Samalla lapsen epävarmuus lisäntyy, koska vanhemmanhan tulisi olla se looginen , turvallinen ihminen.
[/quote]
Aika hauras on nykylasten mielenterveys, jos jo äänen korottaminen tai suuttuminen sitä uhkaa. Ennen vanhaan kyettiin kasvamaan ihmisiksi, vaikka tuli risusta (tai ehkäpä juuri sen vuoksi, silloin teoilla oli vielä seurauksia), mutta se olikin ehkä sitä aikaa, kun miehet olivat rautaa ja laivat puuta...
[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 15:18"]
Kyllä minun kunnassani on kiinnipitäminen ja jäähypenkki ja muu eristäminen kielletty ihan kunnan omassa vasussa. Jos esim joutuu kuitenkin käyttämään vaikka holding metodia, siitä on tehtävä monisivuinen raportti jonka jälkeen arvioidaan oliko kiinnipitämiseen todellista syytä. Jos asian olisi voinut hoitaa toisin, tulee vähintään nuhtelu/keskustelu esimiehen kanssa.
[/quote]
No annapa linkki siihen vasuun. Aika äärimmäiseltä touhulta kuulostaa.