Lue keskustelun säännöt.
Miten pystyt jatkamaan älyttömän riidan jälkeen?
26.09.2015 |
Minusta tuntuu aina isomman riidan jälkeen, että en pysty jatkamaan, vaikka sovinto olisi tehty ja asia puitu läpi. Jotenkin jään vaan siihen kamalaan pahaan oloon, enkä osaa unohtaa. En vedä vanhoja asioita tai riitoja esille jälkikäteen, mutta sisimmässään tuntuu etten koskaan pääse niistä oikeesti yli ja nyt on semmoinen olo että kaikki, tämä koko avioliitto on ihan pilalla.
Miten te muut oikein toimitte riidan jälkeen? Tai mikä hemmetti mussa on vialla, etten osaa näitä asioita käsitellä itseni kanssa?
Kommentit (31)
Siinä on jonkinlainen raja. Itsellä ainakin kävi niin. Jaksoin riitoja aikani, jaksoin antaa anteeksi. Mutta sit vaan... en enää jaksanut. Oli ja on vieläkin semmoinen olo, että tuli rasitusmurtuma riitelystä. Menin rikki. Sitä ei sit enää korjattukaan. Mut siis, monta vuotta jaksoin ihmissuhteessa, jossa molemmat näytimme tunteemme tulisesti leimuamalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.09.2015 klo 20:00"]Siinä on jonkinlainen raja. Itsellä ainakin kävi niin. Jaksoin riitoja aikani, jaksoin antaa anteeksi. Mutta sit vaan... en enää jaksanut. Oli ja on vieläkin semmoinen olo, että tuli rasitusmurtuma riitelystä. Menin rikki. Sitä ei sit enää korjattukaan. Mut siis, monta vuotta jaksoin ihmissuhteessa, jossa molemmat näytimme tunteemme tulisesti leimuamalla.
[/quote]
Semmoinen rikkinäinen olo mullakin on nyt. Aina ei ole ollut.
Ap
Jaa-a.. Me ollaan oltu miehen kanssa jo iän kaiken yhdessä eikä olla koskaan vielä riidelty pahasti. Mulla on ainakin sellainen käsitys, että jos riitely on jatkuvaa, kovaäänistä, fyysistä tai toista halveksuvaa, niin suhde ei kyllä ole ihan terve. Toisiaan rakastavat ja kunnioittavat ihmiset osaavat kyllä riidelläkin asiallisesti ja asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla myös vähän sama ongelma kuin aplla. Johtuu siitä, että mieheni ei osaa ajatella ennen sanomista. Rakastan ja tahdon jatkaa edelleen, mutten ole unohtanut, enkä varmaan unohda koskaan asioita, joita hän minulle on sanonut.
[quote author="Vierailija" time="26.09.2015 klo 20:48"]Jaa-a.. Me ollaan oltu miehen kanssa jo iän kaiken yhdessä eikä olla koskaan vielä riidelty pahasti. Mulla on ainakin sellainen käsitys, että jos riitely on jatkuvaa, kovaäänistä, fyysistä tai toista halveksuvaa, niin suhde ei kyllä ole ihan terve. Toisiaan rakastavat ja kunnioittavat ihmiset osaavat kyllä riidelläkin asiallisesti ja asiasta.
[/quote]
Mä olen kyllä siinä mielessä eri mieltä, että väittäisin että mieheni kanssa kyllä rakastamme ja kunnioitamme toisiamme, vaikka riitelemmekin välillä.
Ja kyllä, eihän suhteessa kaikki olekaan kunnossa silloin, jos on jatkuvasti riitelyä, mutta eikö asialle pysty ja pidä pyrkiä tekemään jotain?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.09.2015 klo 21:01"]Mulla myös vähän sama ongelma kuin aplla. Johtuu siitä, että mieheni ei osaa ajatella ennen sanomista. Rakastan ja tahdon jatkaa edelleen, mutten ole unohtanut, enkä varmaan unohda koskaan asioita, joita hän minulle on sanonut.
[/quote]
Pyytääkö hän anteeksi jälkikäteen?
[quote author="Vierailija" time="26.09.2015 klo 20:48"]
Jaa-a.. Me ollaan oltu miehen kanssa jo iän kaiken yhdessä eikä olla koskaan vielä riidelty pahasti. Mulla on ainakin sellainen käsitys, että jos riitely on jatkuvaa, kovaäänistä, fyysistä tai toista halveksuvaa, niin suhde ei kyllä ole ihan terve. Toisiaan rakastavat ja kunnioittavat ihmiset osaavat kyllä riidelläkin asiallisesti ja asiasta.
[/quote]
Riippuu myös kummankin temperamentista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.09.2015 klo 21:13"][quote author="Vierailija" time="26.09.2015 klo 20:48"]
Jaa-a.. Me ollaan oltu miehen kanssa jo iän kaiken yhdessä eikä olla koskaan vielä riidelty pahasti. Mulla on ainakin sellainen käsitys, että jos riitely on jatkuvaa, kovaäänistä, fyysistä tai toista halveksuvaa, niin suhde ei kyllä ole ihan terve. Toisiaan rakastavat ja kunnioittavat ihmiset osaavat kyllä riidelläkin asiallisesti ja asiasta.
[/quote]
Riippuu myös kummankin temperamentista.
[/quote]
Niinpä. Se mikä toiselle on vielä asiallista, voi toiselle olla jo pitälle yli rajan.
Mutta hyvähän se on että löytyy niinkin ihmisiä, jotka ovat niin täydellisiä,että osaavat jopa riidellä oikein. Asiallisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.09.2015 klo 21:10"][quote author="Vierailija" time="26.09.2015 klo 21:01"]Mulla myös vähän sama ongelma kuin aplla. Johtuu siitä, että mieheni ei osaa ajatella ennen sanomista. Rakastan ja tahdon jatkaa edelleen, mutten ole unohtanut, enkä varmaan unohda koskaan asioita, joita hän minulle on sanonut.
[/quote]
Pyytääkö hän anteeksi jälkikäteen?
[/quote]
pyytää. Ja tarkoittaa sitä. Kyseessä tosiaan on vain ajattelemattomat möläytykset.
Yleensä pääsen yli, jos ei ole menty liian henkilökohtaisuuksiin ja venytetä riitaa kuukausien pituisiksi.
Kun toinen osapuoli vatvoo pientä asiaa kuukausia ja on itse tehnyt ja sanonut pahempia juttuja, niin annan jonkun kerran anteeksi... mutta lopulta kuoppaan koko suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.09.2015 klo 21:20"][quote author="Vierailija" time="26.09.2015 klo 21:10"][quote author="Vierailija" time="26.09.2015 klo 21:01"]Mulla myös vähän sama ongelma kuin aplla. Johtuu siitä, että mieheni ei osaa ajatella ennen sanomista. Rakastan ja tahdon jatkaa edelleen, mutten ole unohtanut, enkä varmaan unohda koskaan asioita, joita hän minulle on sanonut.
[/quote]
Pyytääkö hän anteeksi jälkikäteen?
[/quote]
pyytää. Ja tarkoittaa sitä. Kyseessä tosiaan on vain ajattelemattomat möläytykset.
[/quote]
No pystytkö sä ajattelemaan että hän ihan oikeasti ei tarkoita sitä? Mullakin on toisinaan se vika, että sorrun asiattomuuksiin mitä en todellakaan tarkoita, en tiedä miten saisin puolison uskomattoman että olen oikeesti pahoillani enkä todellakaan tarkoita mitä sanon. Onneksi olen kyllä vähän oppinut suodattamaan, mutta en tiedä mikä siinä on, samat vaan tulee ulos ennen kuin ehdin ajatella, kai se vaan on joku "hyökkäys on paras puolustus" -tyyppinen reaktio.
[quote author="Vierailija" time="26.09.2015 klo 21:20"]Yleensä pääsen yli, jos ei ole menty liian henkilökohtaisuuksiin ja venytetä riitaa kuukausien pituisiksi.
Kun toinen osapuoli vatvoo pientä asiaa kuukausia ja on itse tehnyt ja sanonut pahempia juttuja, niin annan jonkun kerran anteeksi... mutta lopulta kuoppaan koko suhteen.
[/quote]
Mä ehkä jollain lailla olen semmoinen vatvoja ja yksikseen kun miettii, niin pienetkin asiat muuttuu järjettömän isoiks. Ehkä osin siks en aina pääse asioissa eteenpäin.
Ap
20 vuotta aviossa ja asiat on aina puhuttu heti halki, poikki ja pinoon, joten riidellessä ei tule mitään uutta julki. Korkeintaan kumpikin huutaa kuula punaisena epäkypsästi, pyydetään anteeksi, sovitaan erimielisyys ja nukutaan. Tämä nukkuminen on muuten tärkeää, aina on univelkaa. Silloin on äreä mieli ja terävä kieli.
[quote author="Vierailija" time="26.09.2015 klo 20:00"]
Siinä on jonkinlainen raja. Itsellä ainakin kävi niin. Jaksoin riitoja aikani, jaksoin antaa anteeksi. Mutta sit vaan... en enää jaksanut. Oli ja on vieläkin semmoinen olo, että tuli rasitusmurtuma riitelystä. Menin rikki. Sitä ei sit enää korjattukaan. Mut siis, monta vuotta jaksoin ihmissuhteessa, jossa molemmat näytimme tunteemme tulisesti leimuamalla.
[/quote]Tilanne oli ilmeisesti aina se, että sä olet se joka antaa anteeksi kun toinen tarpeeksi sovittelee ja anelee.
[quote author="Vierailija" time="26.09.2015 klo 21:32"]20 vuotta aviossa ja asiat on aina puhuttu heti halki, poikki ja pinoon, joten riidellessä ei tule mitään uutta julki. Korkeintaan kumpikin huutaa kuula punaisena epäkypsästi, pyydetään anteeksi, sovitaan erimielisyys ja nukutaan. Tämä nukkuminen on muuten tärkeää, aina on univelkaa. Silloin on äreä mieli ja terävä kieli.
[/quote]
Oppiapa tämä!
[quote author="Vierailija" time="26.09.2015 klo 21:23"][quote author="Vierailija" time="26.09.2015 klo 21:20"][quote author="Vierailija" time="26.09.2015 klo 21:10"][quote author="Vierailija" time="26.09.2015 klo 21:01"]Mulla myös vähän sama ongelma kuin aplla. Johtuu siitä, että mieheni ei osaa ajatella ennen sanomista. Rakastan ja tahdon jatkaa edelleen, mutten ole unohtanut, enkä varmaan unohda koskaan asioita, joita hän minulle on sanonut.
[/quote]
Pyytääkö hän anteeksi jälkikäteen?
[/quote]
pyytää. Ja tarkoittaa sitä. Kyseessä tosiaan on vain ajattelemattomat möläytykset.
[/quote]
No pystytkö sä ajattelemaan että hän ihan oikeasti ei tarkoita sitä? Mullakin on toisinaan se vika, että sorrun asiattomuuksiin mitä en todellakaan tarkoita, en tiedä miten saisin puolison uskomattoman että olen oikeesti pahoillani enkä todellakaan tarkoita mitä sanon. Onneksi olen kyllä vähän oppinut suodattamaan, mutta en tiedä mikä siinä on, samat vaan tulee ulos ennen kuin ehdin ajatella, kai se vaan on joku "hyökkäys on paras puolustus" -tyyppinen reaktio.
[/quote]
kyllä mä yritän aina ajatella niin, mutten kuitenkaan saa niitä päästä pois. Jollain tapaa siihen "tottuu"
Kyllä se aikansa ottaa, että olo tasaantuu pahemman riidan jälkeen, vaikka olisi sovittukin ja pyydetty anteeksi ja annettu anteeksi.