Nuorten työpaja kokemuksia

Siellä on agnostiikkoja keillä on mentaalisia auktoriteetti ongelmia.

Itseni auttoi pahimman yli kun sairastin vaikeaa masennusta ja psykoottista ruumiinkuvahäiriötä, en ollut koulukuntoinen, mutta työpaja piti arjessa kiinni ja löysin sieltä kiinnostavan ammatin ja valmistuin viime vuonna :) Suosittelen!

Elämäni parhaimpia päätöksiä olu hakeutua erääseen sellaiseen. Sai korjaavia kokemuksia ihmisyydestä ja itsetunto parani. Ei se hoitokontaktia korvaa, mutta muuten oli ihan äärettömän tärkeä osa elämää.

Rohkeasti vaan! Jos ei nappaa niin oletpa ainakin yrittänyt!

Riippuu pajasta. Joissakin on puolipakotettuja syrjäytyneitä, jotka valittavat kokoajan, tekemässä turhanpäiväisä näperryksiä jotta tilastot näyttäisivät nätimmiltä. Joissakin paikoissa taas on elämäänsä uudestaan tarttuneita, motivoituneita henkilöitä, etsimässä alaansa tai suorittamassa puuttuvia koulutuksen osia.

Itse olen tällä hetkellä ohjaajana eräässä nuorten työpajassa ja meillä porukka on hyvin heterogeenistä. Joku on tullut pajalle siksi, että peruskoulun jälkeinen koulutus on jäänyt uupumaan ja haluaa pähkäillä jatkovaihtoehtoja ja päästä samalla ns. normaaliin arkeen kiinni. Toisilla taas on taustalla mt-ongelmia, työllistymistä vaikeuttavia fyysisiä pitkäaikaissairauksia, pitkittynyttä työttömyyttä, yleistä motivaation puutetta tai muuta. Osa on pajajakson jälkeen päässyt töihin tai opiskelemaan aina yliopistotasolle saakka, joku saattaa erilaisten elämänhallinta- ja työllistymisvaikeuksien takia jäädä pajan ns. pitkäaikaisasiakkaaksi. Varsinkin ns. starttipajoille tuntuu olevan tyypillistä, että asiakaskuntaa on todella laidasta laitaan, kun taas "erikoistuneemmat" pajat - puutyöt, metallityöt, media ja ilmaisutaito, kokkaus - vetävät puoleensa juuri niistä asioista kiinnostuneita nuoria. Tsemppiä sinulle, toivottavasti pajakokemus on positiivinen!

En menisi, ellei oikeasti ole täysin suunta elämässä hukassa. Joissain näissä suhtaudutaan nuoriin yhtenä massana eikä erillisinä ajattelevina yksilöinä.