Miniän ihmettelyä

Ei. Meillä menee ihan päinvastoin, tuntuu et mun lapset ovat anopille rakkaampia kuin äidilleni, ja veljieni lapset äidilleni tärkeämpiä kuin mun.

Meillä sama, anopin tyttären lapset ovat läheisempiä ja anoppi hoitaa heitä paljon enemmän. Hän on minulle sanonutkin, että hänestä äidin kuuluu auttaa ensisijassa tytärtään lastenhoidossa. Samaan hengenvetoon voivotteli, miten kurja minun tilanteeni on, kun äitini on pitkäaikaissairas ja laitoksessa. Minusta kyllä aika epäreilu suhtautuminen - miksei pojan lapset ole yhtä tärkeitä?Jos joskus pääsen mummoksi aion ehdottomasti suhtautua tasapuolisesti tyttären ja poikien lapsiin.

Meillä myös anoppi lellii tyttären poikia, koska ovat pienempiä. Pojan tyttäret jo aikuisia, ei kiinnosta, ei kiinnostanut paljon aiemminkaan. Tyttären pojat syntymästä saakka lellittyjä. Nyt anoppi latelee kaunojasn, en saanut hoitaa teitä, kun olitte pieniä kun toinen mummu hoiti kun asui kuinka ollakkaan samalla paikkakunnalla kuin lapsenlapset. Anoppi ei ole kasvanut aikuiseksi riippuu tyttären pojissaa. Ja marisee meille milloin mistäkin. On se näin rakaitta on tai ei ole. Miniä ei ole anopin mieleen tytär on niin ihana, valittaa milloin mistäkin ja saa sääliä. Mimä rn anopille valita mutta sääli kun hänelle ei saa puhua miltä tuntuu.

Kyllä. Tyttären lapset ovat aina ykkösiä, toisen pojan lapset kakkosia, sitten ei ole ketään, sitten ei ole ketään, ja vasta viimeisinä meidän lapset.  Toisen pojan lapset ovat nykyisin hoitoykkösiä, koska heidän ansiostaan mummi pääsei ulkomaille aupairiksi ja apelle saatiin tätä kautta hankittua Saksasta edullinen auto.

Miehestäni anoppi saa laukoa mitä laukoo eikä hänelle saa sanoa vastaan. Minä kärsin. Itse työssäni ja valitsemassani ystävyyssuhteissa saan sanoa asiat asioina. Nyt anoppi jäänyt leskeksi ja käy hurjilla kuerroksilla, itsesääliä ja kaunat pöytään ha Hän luulee että se on oikein, hänell on oikeus mustamaalata miniää joka puhelussa jne. Mutta hänpä ei tajua ettäminiä saa tietää kaikki mitä hän pojalleen laukoo ja lapsenlapsilleen laukoo. Josvoisin haluaisin lopettaa täysin yhteydenpidon anoppiin. Hänen kanssaan on paha olla voikkokausia ennakkoon ja jälkeen ja hänen puhelunsa pojalleen pilaa päivät, koska hän on pahantahtoinen.

Yleensä nainen pitää yhteyttä omaan äitiinsä enemmän kuin mies, jolloin aikuinen tytär ja tämän perhe tulee läheisemmäksi kuin aikuinen poika ja tämän perhe. Oman tyttären kanssa on usein myös mutkattomampaa olla kuin miniän kanssa eikä tarvitse olla sanoissaan, ilmeissään, eleissään ja teoissaan yhtä varovainen kuin miniän kanssa. Poika perheineen tulee lapsuudenkotiinsa kyläilemään, tytär taas tulee lapsuudenkotiinsa kotiin. Uskoisin, että useimmissa tapauksissa tuo mainitsemasi tilanne johtuu juuri tästä eikä niinkään siitä, että tyttären lapsia rakastettaisiin enemmän. Heidän kanssaan vaan ollaan yleensä enemmän, koska monissa perheissä nainen on se, joka päättää ihmissuhteiden määrän ja laadun.

Jossain ilmiötä selitettiin asiaa geeneillä.

Meillä mummo pitää selkeästi ykköslapsenlapsena veljen poikaa!

Nykyisin erotaan paljon tavallisemmin kuin ennen - tai ainakin siltä tuntuu. Eron jälkeen lapset jäävät usein äidille, mikä merkitsee samalla eroa isän suvusta ja etenkin isovanhemmista. Jos isä näkee lapsiaan kerran viikolla ja joka toinen viikonloppu, ei siitä oikein liikene aikaa isovanhemmille.

Siksi isoäiti tekee viisaasti panostaessaan tyttärensä lapsiin. Vaikka tytär eroaisi, jäisi kiinteä suhde lastenlapsiin edelleenkin voimaan, koska tyttären kanssa on muutenkin luontevasti tekemisissä. Entinen miniä ei välttämättä halua pitää lainkaan yhteyttä ex-anoppiin, lapset saavat ehkä uuden isähahmon ja tämän suvun korvaamaan isän sukua.

Isoäidit tietävät, että rakkaasta ihmisestä luopuminen satuttaa hyvin paljon. Siksi ei kannata luoda kovin läheistä ihmissuhdetta niihin lapsenlapsiin, jotka äitinsä voi koska tahansa viedä mennessään eikä lapsenlapsia näe välttämättä vuosiin.

Tottakai. Koska tyttären lapset ovat varmasti omia jälkeläisiä. Pojan lapsista ei voi olla varma.

Vierailija kirjoitti:

Nykyisin erotaan paljon tavallisemmin kuin ennen - tai ainakin siltä tuntuu. Eron jälkeen lapset jäävät usein äidille, mikä merkitsee samalla eroa isän suvusta ja etenkin isovanhemmista. Jos isä näkee lapsiaan kerran viikolla ja joka toinen viikonloppu, ei siitä oikein liikene aikaa isovanhemmille.

Siksi isoäiti tekee viisaasti panostaessaan tyttärensä lapsiin. Vaikka tytär eroaisi, jäisi kiinteä suhde lastenlapsiin edelleenkin voimaan, koska tyttären kanssa on muutenkin luontevasti tekemisissä. Entinen miniä ei välttämättä halua pitää lainkaan yhteyttä ex-anoppiin, lapset saavat ehkä uuden isähahmon ja tämän suvun korvaamaan isän sukua.

Isoäidit tietävät, että rakkaasta ihmisestä luopuminen satuttaa hyvin paljon. Siksi ei kannata luoda kovin läheistä ihmissuhdetta niihin lapsenlapsiin, jotka äitinsä voi koska tahansa viedä mennessään eikä lapsenlapsia näe välttämättä vuosiin.

Tämä on valitettavasti totta :(