Onko ketään, joka ei olisi varautunut mitenkään sodan uhkaan?
Ei ole kerännyt kotivaraa? Ei tehnyt mitään suunnitelmaa, eikä varautunut yhtään mitenkään? Itse en ole kuin muutaman ylimääräisen kuivakaapin tuotteen ostanut ja yhden kanisterit vettä. En ole saanut itseäni motivoitumaan vielä enempään. Olenkohan ainoa laiska?
Kommentit (40)
No en ole. Meillä on aina kuivamuonaa kaapissa, mutta mikäli syttyisi sota, emme kyllä jäisi tänne kokemaan Butshan kauhuja, vaan äkkiä pakoon ja mahdollisimman pitkälle. Ei sitä kotivaraa siinä vaiheessa lähdetä kiikuttamaan mukana.
En ole erityisesti varautunut. Ainut, mihin kiinnitän jatkossa enemmän huomiota on oma terveys. Fyysinen kunto ja kestävyys sekä ravitsemustila. Niillä on merkitystä, jos äkkilähtö tulee.
Vierailija kirjoitti:
No en ole. Meillä on aina kuivamuonaa kaapissa, mutta mikäli syttyisi sota, emme kyllä jäisi tänne kokemaan Butshan kauhuja, vaan äkkiä pakoon ja mahdollisimman pitkälle. Ei sitä kotivaraa siinä vaiheessa lähdetä kiikuttamaan mukana.
Minne pakenisitte?
Jos ette ole lukeneet uutisia, Ukrainassakin siinä Kiovan läheisessä pikkukaupungissa mistä Venäjä juuri vetäytyi, väestö on piilotellut talojensa kellareissa. Kyllä se kotivara siinä tilanteessa on varmasti ollut ihan hyödyksi.
Vierailija kirjoitti:
No en ole. Meillä on aina kuivamuonaa kaapissa, mutta mikäli syttyisi sota, emme kyllä jäisi tänne kokemaan Butshan kauhuja, vaan äkkiä pakoon ja mahdollisimman pitkälle. Ei sitä kotivaraa siinä vaiheessa lähdetä kiikuttamaan mukana.
Itse kyllä ainakin ottaisin mukaan jonkin verran evästä, tulitikkuja, varavirtalähteen ja sen sellaista mitä kotivaraan kuuluu.
En usko, että Venäjä tänne lähivuosina hyökkää. Toisaalta minulle on selkiintynyt tämän nykytilanteen valossa se, että en halua asua Suomessa. Muutan vaikka Espanjaan kunhan kuopus saa koulunsa käytyä. Olen aina pitänyt Suomen poliitikkoja harvinaisen typerinä ja tämä myöhäisherännäinen Nato-jäsenyysstressi vain korostaa asiaa. En myöskään pidä suomalaisista.
Joten juu, se on sayonara muutaman vuoden aikajänteellä, tai tietenkin aiemminkin jos Putin oikeasti on niin sekaisin, että hyökkäisi tännekin.
Narua katselen ja sopivaa paikkaa johon laittaa .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en ole. Meillä on aina kuivamuonaa kaapissa, mutta mikäli syttyisi sota, emme kyllä jäisi tänne kokemaan Butshan kauhuja, vaan äkkiä pakoon ja mahdollisimman pitkälle. Ei sitä kotivaraa siinä vaiheessa lähdetä kiikuttamaan mukana.
Minne pakenisitte?
Sukulaisen luo ruotsiin luultavasti.
Äläkä jaksa ruveta vänkäämään kuinka täältä ei muka päästettäisi ketään pois.
Puppua sellainen ja vastoin kansainvälisiä ihmisoikeuslakeja.
Vierailija kirjoitti:
Itse ajattelen, että miten paljon mahtaa olla hyötyä, vaikka keräisi koko kerrostalokämpän täyteen säilykkeitä ym. Jos sota tulisi niin välttämättä ei ehtisi tekemään mitään jos huonosti kävisi. Jos pitäisi paeta niin miten ne kaikki ruoat saisi matkaan? Varsinkin jos ei ole autoa. Ei ehkä ole mitään hyötyä hirveästi kerätä, mutta ehkä kohtuudella jotain.
Minäkin mietin että miksi ihmeessä alkaisin tänne asuntoon kaappeihin ylimääräistä tunkemaan. Jos se sota alkaa uhata niin hyvin ehtii matkalla mökille käydä kaupassa samalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole tehnyt sitä ns. kotivaraa, eli varustautunut mitenkään mahdollisen sodan puhkeamiseen ja venäläisten tänne tuloon. Muuten kyllä, jos minulla olisi aseenkantoluvat ja muut hommattuna, niin varmaan varustautuisin myös siten, kaiken varalta. Suosittelen ehdottomasti ainakin muita tekemään niin.
Koska olen ns. monisairas, ja sairastan mm. kroonista väsymysoireyhtymää, niin minun kohdallani kaikki energiat ja voimavarat menevät päivästä ja sen haasteista selviämiseen.
Jos sota syttyy, niin tuskin pystyn lähtemään täältä minnekään. Eikä ole ympärillä mitään turvaverkkoakaan. Kuka minua siis mitenkään auttaisi. Joten mitä sitten jää vaihtoehdoiksi: tappaa itsensä, tarpeeksi hyvissä ajoin, etukäteen.
Kirjoituksesi kosketti ♥️ Itse olen juuri ajatellut, kuinka paljon on esim. sairaita ihmisiä, jotka voivat olla aika oman onnensa nojassa jos jotain tapahtuu. Miettinyt paljon, että kuka heitä auttaa vai jäävätkö vaille apua? Esim. pyörätuolissa olevia, minne sellainen henkilö pakenee? Tuntuu pahalta tuo ajatus. Paljon voimia sinulle ja totisesti toivotaan, ettei mitään pahempaa tulisikaan.
Olen ajatellut samoja asioita, kuin mitä sinä. Eli, että kuinka paljon meillä on maassa oikeasti niitä, joilla on jokin invalidisoiva sairaus, tai ovat sairautensa takia pyörätuolissa. En oikeastaan ajattele itseäni. Vaan enemmän muita, niitä, jotka tarvitsisivat muiden tukea ja auttamista. Se itse asiassa ahdistaa minua aika tavalla. Tulee aika neuvoton olo, kun ei voi tehdä mitään toisten auttamiseksi.
Kiitos jaksamisen toivotuksista ja kaikkea hyvää sinulle itsellesi. Ja toivon sitä samaa, mitä itsekin viimeisessä lauseessasi toit esille. Ettei sota koskaan ulottuisi tänne meille asti. Ja että sodan syttyminen saataisiin estettyä jo ennalta, millä tavalla, ja keinolla hyvänsä.
En oo varautunut mitenkään. Enkä varautunut koronaankaan. Tai no töihin ostin maskeja paketin kerrallaan, kun se tuli pakolliseksi. Rokotuksessa en ole vielä saanut aikaiseksi käydä, kun ei ole saatu vieläkään selvyyttä niiden vaikutuksista allergioihini, ja ehkä hyvä niin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en ole. Meillä on aina kuivamuonaa kaapissa, mutta mikäli syttyisi sota, emme kyllä jäisi tänne kokemaan Butshan kauhuja, vaan äkkiä pakoon ja mahdollisimman pitkälle. Ei sitä kotivaraa siinä vaiheessa lähdetä kiikuttamaan mukana.
Minne pakenisitte?
Sukulaisen luo ruotsiin luultavasti.
Äläkä jaksa ruveta vänkäämään kuinka täältä ei muka päästettäisi ketään pois.
Puppua sellainen ja vastoin kansainvälisiä ihmisoikeuslakeja.
Lisäksi on naurettavaa ajatella että ne joilla paikka minne mennä lähtevät vasta kun sota jo alkanut. Minä lähden siinä vaiheessa kun se UHKA on päällä.
En ole varautunut mitenkään. Sairastan syöpää ja käyn hoidoissa Syöpäklinikalla. Jos sota syttyisi, en pakenisi. Ei elämäni kuitenkaan jatkuisi, ei ainakaan siedettävänä, ilman noita hoitoja. En pelkää sotaa enkä omaa tulevaisuuttani. Omasta puolestani tunnen rauhaa mutta toisten kärsimykset vaikeita kohdata.
Kävin heti ostamassa makkaraperunat , kun sota alkoi ,siellä kaapissa ne odottaa.
En ole varautunut mitenkään.
Minusta on ihan normaalia että kaapista löytyy ruokatarvikkeita reilusti. Aina on jauhoja, ryynejä, pastaa/riisiä, kuivattuja sieniä ja säilykkeitä. Pakastimessa lihaa, kalaa, marjoja jne. Jos meillä "ei ole kaapissa mitään", tarkoittaa se että oikeasti löytyisi vielä useammaksi viikoksi ruokaa jos sieltä kaikki käyttäisi.
Retkeilemme jonkin verran, joten löytyy myös makuupussit, lämpöalustat, retkikeitin ja polttoainetta, tulukset jne.
Pihasta löytyy myös kaivo jota voisi hätätapauksessa käyttää.
Asumme pk-seudulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en ole. Meillä on aina kuivamuonaa kaapissa, mutta mikäli syttyisi sota, emme kyllä jäisi tänne kokemaan Butshan kauhuja, vaan äkkiä pakoon ja mahdollisimman pitkälle. Ei sitä kotivaraa siinä vaiheessa lähdetä kiikuttamaan mukana.
Minne pakenisitte?
Sukulaisen luo ruotsiin luultavasti.
Äläkä jaksa ruveta vänkäämään kuinka täältä ei muka päästettäisi ketään pois.
Puppua sellainen ja vastoin kansainvälisiä ihmisoikeuslakeja.Lisäksi on naurettavaa ajatella että ne joilla paikka minne mennä lähtevät vasta kun sota jo alkanut. Minä lähden siinä vaiheessa kun se UHKA on päällä.
uhka on jo päällä. Mistä tiedät milloin on tarpeeksi suuri uhka? Sittenkö kun Venäjä on ryhmittänyt tarpeeksi paljon joukkoja rajalle?
Ei ole mitään erityistä varattuna, mutta kodin peruselintarvikkeilla pärjäisin jo pitkään jos esim sähkö olisi monta päivää poikki. Eniten ongelmaa tulisi, jos pakastimet sulaisivat lämpimänä vuodenaikana. Talvella olisi ongelmana lämmitys.
2 kk. ruokavarat on säilykkeinä ja 80 litraa vettä kanistereissa. 40 litraa valopetroolia ja myrskylyhdyt, Aladdin lamput sekä Petromaxit ostettu. Ruoanlaittoon Trangia multifuel-polttimella. Untuvamakuupussi löytyy että selviää pikkupakkasilla. Nämä siis yksiössä Helsingissä.
En ole varautunut, enkä todennäköisesti varaudu. Olen lopettanut sotauutisten kanssa mässäilyn, enkä aio kuluttaa elämääni pelkäämällä sotaa. Tapahtuu jos tapahtuu, mutten pidä sitä mitenkään ehdottoman todennäköisenä.
Kirjoituksesi kosketti ♥️ Itse olen juuri ajatellut, kuinka paljon on esim. sairaita ihmisiä, jotka voivat olla aika oman onnensa nojassa jos jotain tapahtuu. Miettinyt paljon, että kuka heitä auttaa vai jäävätkö vaille apua? Esim. pyörätuolissa olevia, minne sellainen henkilö pakenee? Tuntuu pahalta tuo ajatus. Paljon voimia sinulle ja totisesti toivotaan, ettei mitään pahempaa tulisikaan.