Lue keskustelun säännöt.
Kuinka kauan jaksaisit odotella yhteenmuuttoa?
05.04.2022 |
Mies vetkuttaa yhteenmuuttoa vuodesta toiseen mistä milloinkin syystä. Vakuuttaa, että kyllä se päivä tulee ja haluaa yhteisen kodin, mutta aina on joku syy miksi ei juuri nyt (yleensä vetoaa siihen, että haluaa lapset isommiksi tai niin että muuttavat omilleen). Itse muutin lähemmäs häntä, jotta olisi helpompi nähdä ja olla yhdessä. Kauanko jaksaisit odotella? Vuoden? Kolme? Viisi?
Kommentit (20)
Täähän nyt riippuu ihan täysin ihmisten elämäntilanteista ja siitä, kuinka hyvät syyt erillään asumiselle on. Eikä kaikkien ole mikään pakko muuttaa yhteen ollenkaan. Me asutaan miehen kanssa töiden takia peräti eri kaupungeissa, ei ole ihannetilanne, mutta näin on menty jo kolme vuotta. Hyvä puoli järjestelyssä on tietty vapauden ja oman rauhan säilyminen, vaikka vietetäänkin paljon aikaa toistemme luona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No siis silloin jos erillään asuminen on yhteinen päätös niin sehän on ihan ok. Taas jos toinen haluaa toista ja toinen toista niin kovin on vaikea tilanne.
On aina huono merkki, jos parisuhteessa toinen osapuoli joutuu odottelemaan aikoja parempia. Niitä kun ei välttämättä koskaan tule. Ei ole normaalia sekään, että olet muuttanut ihan parisuhteen takia. Mitäs se toinen tekee sinun eteesi?
Kiva tietysti jos annetaan lasten muuttaa pois ennen yhteen muuttamista, mutta suostuukohan hän sittenkään muuttamaan? Ja huom. lapset voivat aikuisenakin aina muuttaa takaisin vanhempansa luokse.
Onko se toinen osapuoli edes halukas muuttamaan yhteen? Saako hän siitä jotain itselleen, vai laskeeko se hänen elämäntasoansa? Miehet ainakaan eivät erikseen kerro ettei sitoutumiset yms. kiinnostele, heille on ihan ok laittaa toinen odotuttamaan vuosikausia.
Ei vaikuta siltä että haluaa muuttaa yhteen, kannattaisi luovuttaa tai vai hyväksyä tilanne ja jatkaa tapailua kuten tähän saakka.
Vierailija kirjoitti:
Muutimme 4 vuoden jälkeen.
Sama. Aloimme puhua avoliitosta kolmannen vuoden jälkeen ja muutamien kuukausien päästä tulimme siihen päätökseen, että olemme valmiita siihen sitoutumaan. Siinä vaiheessa, kun muutimme yhteen, olimme seurustelleet hieman alle neljä vuotta. Siitä on nyt neljä vuotta.
Meille molemmille avoliitto oli iso päätös. Olemme kumpikin olleet kerran avioliitossa eikä kumpikaan halua enää naimisiin, mutta avoliitto on meille loppuelämän päätös. Ei vain yhteenmuutto vaan sitoutuminen yhteiseen kotiin ja yhteiseen elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen lesbo ja odotan tasan yhden viikon. Sen jälkeen katson muita naisia.
Se suhde loppuu aika pian yhteen muuton jälkeen, joten ole onnellinen nyt kun vielä voit.
lähde: Avioerotilastot 2000-2020
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen lesbo ja odotan tasan yhden viikon. Sen jälkeen katson muita naisia.
:D siinä on ainakin asennetta
Parisuhteet ei ole enää tätä päivää miehet o n pornoon jåäneitämvätyksiä lammanpoikia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin kauan kun ne lapset muuttavat omilleen.
odottaisin varmaan niin pitkään, kun rakastaisin miestä, tosin miehen vetkuttelu asiassa, joka olisi minulle tärkeä, voisi sitä rakkauden tunnetta ajan myötä vähentää. Mutta en usko, että pystyisin jättämään ihmisen, jota rakastan. Olettaen siis, että suhde muilta osin ok, ei väkivaltaa, ylenmääräistä mustaukkaisuutta tms, näissä tilanteissa edes rakkaus ei riittäisi, tai näin ainakin toivon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me muutettiin yhteen viikko ensi tapaamisesta
Kummalla teistä siis on lapsia ja minkä ikäisiä ovat? Mies ei ilmeisesti halua uusperhettä, ja ymmärrän häntä. Olen itse nainen ja minulla on lapsia, joista toinen on vielä ala-asteella. Itsekään en halua muuttaa yhteen ainakaan niin kauan kun lapset asuvat luonani - mutta en pysty noin monen vuoden päähän ennustamaan, haluanko silloinkaan muuttaa yhteen. Yhteenmuutto ei jotenkin enää 40+ ikäisenä tunnu samalla tavalla tärkeältä ja olennaiselta kuin mitä se tuntui joskus vähän yli parikymppisenä. Yksi suhteeni kaatui tähän, kun kumppani olisi toivonut yhdessä asumista, enkä pystynyt hänelle sitä lupaamaan.
Ja ilmeisesti teidänkin kohdalla pitää tehdä se valinta, että riittääkö suhde tuollaisena ja onko se hyvä noin, vai onko yhteenmuutto sinulle niin tärkeä, että et voi joustaa siinä toiveessa - ja sitten jos se on niin tärkeä, sinun pitää ehkä vielä miettiä sekin, onko juuri tuo mies sinulle niin tärkeä, että et voi joustaa asiassa, vai voisiko sinulla olla kumppanina periaatteessa joku toinenkin, jonka kanssa saisit sellaisen suhteen, millaista toivot. Eli toisin sanoen pitää punnita se, kumpi painaa vaakakupissa enemmän: juuri tuo mies vai sellainen suhde, jossa asutaan yhdessä ja jaetaan jokapäiväinen arki.
Oikeaa tai väärää vaihtoehtoa ei ole. Oikea ratkaisu on se, joka tuntuu sinusta oikeammalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhteenmuuttoa en harkitse, kunnes kummankin lapset muuttaneet omiin koteihinsa.
me muutettiin alle viikossa ja oltu nyt 16 vuotta. nyt vanhemmalla iällä, en koskaan muuttaisi enää yhteen kenenkään kanssa. ihan viimeinen ja ensimmäinen kerta.
Vierailija kirjoitti:
Me muutettiin yhteen viikko ensi tapaamisesta
Gustafsson?
No jos se nyt ei vain tahdo sinua katsella kotonaan lasten asuessa kotona. Jos sen lapset eivät halua asua kanssasi. Silloin et voi muuttaa heidän luokseen jos et ole tervetullut eivätkä he varmasti tule muuttamaan kanssasi samaan asuntoon. Mitä siis odotat? Ei ole mitään odottamista niin kauan kuin yhteenmuutolle on sanottu ei. Luultavasti tämä on sinunkin kannaltasi ylivoimaisesti paras vaihtoehto, että asutte eri osoitteissa.
Jos yhtälöön kuuluu pieniä/alaikäisiä lapsia, en minäkään kiirehtisi. Malttia nyt vaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me muutettiin yhteen viikko ensi tapaamisesta
Gustafsson?
En tunne.
Muutimme 4 vuoden jälkeen.