Lue keskustelun säännöt.
Arki tulee suhteeseen, milloin ja mitä se tarkoittaa?
25.09.2015 |
Alkoi tuossa yhden ketjun yhteydessä kiinnostaa, että mikä tai mitä se on se arki, jonka kaikki aina sanovat tulevan vastaan? Jos joku kehuu oman parisuhteen ihanuutta ja sujuvuutta.
Jos pariskunta elää jo tavallista, arkista elämää, niin missä se tulee vastaan? Oma puolisoni on pysynyt ihanana vuosia. Aina minullekin ystävät sanoivat, että odota vain kun se arki alkaa. No tätä se meidän arki on, eikä muuta ole tullut vielä vastaan..
Kommentit (19)
Hei.
Kiva kuulla, että parisuhteessasi on arkinen, hyvä kumppanuus.
Muiden heitoille siitä, että 'arki tulee vastaan' ei tietenkään kannata sen kummempaa painoarvoa laittaa. Samalla tavalla ihmiset lohkaisevat helppojen vauvojen vanhemmille, että odotas vaan murrosikää jne.
Mutta sen on kuitenkin selviö, että umpirakastuneen parin alkuvaiheen symbioottinen suhde muuttuu toisenlaiseksi kun eletään yhdessä arkea, ja niin sen kuuluukin muuttua. Se haastaa aina parin vuorovaikutustaitoja ja parisuhteessa oloa. Pitääkin osata tehdä päätöksiä (esim. asuntolaina), ratkoa ongelmia, sietää toista myös hänen pahoina päivinään, joustaa aikatauluissa yms. Sitä kutsutaan myös Elämäksi :) Toisten ihmisten elämä on lähtökohtaisesti haastavampaa kuin toisten, esim. rahaongelmien tai vaikkapa sairaiden lasten takia. Mutta tosi pitkälti parisuhteen onnistuminen on kiinni vuorovaikutustaidoista. Taidoista ilmaista tarpeitaan, kuunnella toista ja pyrkiä kohti win-win-ratkaisuja. Teillä ilmeisesti nämä taidot omaksutaan!
Toinen kysymys sitten on, pystytäänkö parisuhteesssa elämään myös kielteiset tunteet. Voi olla, että pari on näennäisen sopuisa vain siksi, että esimerkiksi hylkäämisen pelko ajaa miellyttämiskierteeseen. Tämä ei tietenkään ole tervettä. Mutta on myös ihan mahdollista, että joillekin pareille ei tule skismaa ja erimielisyyksiä kovin paljon. Kummankin oma erillisyys ja itsetunto vaikuttaa paljon siihen, miten hyviä ratkaisuja pari kykenee tekemään suhteen hyväksi.
Onnea siis matkaan jatkossakin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin mitä se on?! Meillä on elätty samaa ihanaa " arkea" jo 8v enkä vieläkään tiedä koska se " arki" alkaa :) Meillä on aikas toisillemme vaikka on lapset, käymme kahden kesken treffeillä, matkoilla jne meille arki on juhlaa :)
Meillä on 22 v. ollut jo pelkkää juhlaa. Joka päivä seksiä ja kuoharia. Ja ollaan terveitä ja elämäniloisia ihmisiä. Onnellisuus tarttuu ja kasvaa.
Niin, eihän se arki tarkoita rakkauden loppumista. Meillä arki alkoi lapsista. Siihen asti oli ollut helppoa pitää yllä romantiikkaa tai käydä mielenkiintoisia keskusteluja. Lasten myötä tuli eteen niin raskaita aikoja välillä, että puoliso on ollut välillä pelkkä työpari ja yhdessä oltiin hetkittäin ihan vain tottumuksesta. Eihän se näin kaikilla mene.
Ei se tarkoita välttämättä mitään negatiivista. Alussa vasn voi olla niin, että kaikki aika vietetään yhdessä, seksiä on monta kertaa päivässä, illallakaan ei haluaisi pestä meikkejä pois, kun haluaa näyttää parhaalta mahdolliselta itseltään koko ajan. Sitten jossain vaiheessa mies saattaakin alkaa oleskella boksereissa, kun ei jaksa enää pukeutua kotona mihinkään Tommy Hilfegin olohousuihin, nainen uskaltaa laittaa sen vihreän mönjäkasvonaamion silloinkin, kun mies on kotona ja ravintolaillalliset voivat joskus vaihtua sipsien mättämiseen sohvalla. Ja molemmille saattaa tulla mieleen, että voishan tässä lähteä kaverin kanssa vaikka salille, että ehkä me pärjätään, vaikkei kyhnättäisi toistemme kainaloissa koko aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on nyt menossa tuo arki. Molemmilla on vaativa työ ja meillä on neljä pientä lasta. Ollaan useimmiten vain työkavereita, mutta nyt yritetään taas panostaa parisuhteeseenkin, ollaan palkattu muutamaksi illaksi lastenhoitaja. Mutta varmasti helpottaa, kun nuorimmatkin kasvaa vähän isommiksi.
[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 11:25"]Meillä on nyt menossa tuo arki. Molemmilla on vaativa työ ja meillä on neljä pientä lasta. Ollaan useimmiten vain työkavereita, mutta nyt yritetään taas panostaa parisuhteeseenkin, ollaan palkattu muutamaksi illaksi lastenhoitaja. Mutta varmasti helpottaa, kun nuorimmatkin kasvaa vähän isommiksi.
[/quote]
Ja yhdessä ollaan oltu 14 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 11:16"]
Niin, eihän se arki tarkoita rakkauden loppumista. Meillä arki alkoi lapsista. Siihen asti oli ollut helppoa pitää yllä romantiikkaa tai käydä mielenkiintoisia keskusteluja. Lasten myötä tuli eteen niin raskaita aikoja välillä, että puoliso on ollut välillä pelkkä työpari ja yhdessä oltiin hetkittäin ihan vain tottumuksesta. Eihän se näin kaikilla mene.
[/quote]
Kannatti lisääntyä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sivusta seuranneena, joillakin pareilla ei ole vuosikymmenien jälkeenkään tullut arki liiaksi vastaan, kun molemmilla on halua saada juuri se oma puolisonsa hymyilemään ja nauramaan. Siitäpä haaveillessa...
Vanhempani ovat olleet 52 vuotta naimisissa ja jakavat arjen yhdessä sujuvasti. Tekevät asioita yhdessä, on huumoria ja viihtyvät yhdessä. En päässyt samaan, en lähellekään. Elämäni polku on ollut erilainen, minun näköiseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="KirkkoSisko" time="25.09.2015 klo 11:09"]Hei.
Kiva kuulla, että parisuhteessasi on arkinen, hyvä kumppanuus.
Muiden heitoille siitä, että 'arki tulee vastaan' ei tietenkään kannata sen kummempaa painoarvoa laittaa. Samalla tavalla ihmiset lohkaisevat helppojen vauvojen vanhemmille, että odotas vaan murrosikää jne.
Mutta sen on kuitenkin selviö, että umpirakastuneen parin alkuvaiheen symbioottinen suhde muuttuu toisenlaiseksi kun eletään yhdessä arkea, ja niin sen kuuluukin muuttua. Se haastaa aina parin vuorovaikutustaitoja ja parisuhteessa oloa. Pitääkin osata tehdä päätöksiä (esim. asuntolaina), ratkoa ongelmia, sietää toista myös hänen pahoina päivinään, joustaa aikatauluissa yms. Sitä kutsutaan myös Elämäksi :) Toisten ihmisten elämä on lähtökohtaisesti haastavampaa kuin toisten, esim. rahaongelmien tai vaikkapa sairaiden lasten takia. Mutta tosi pitkälti parisuhteen onnistuminen on kiinni vuorovaikutustaidoista. Taidoista ilmaista tarpeitaan, kuunnella toista ja pyrkiä kohti win-win-ratkaisuja. Teillä ilmeisesti nämä taidot omaksutaan!
Toinen kysymys sitten on, pystytäänkö parisuhteesssa elämään myös kielteiset tunteet. Voi olla, että pari on näennäisen sopuisa vain siksi, että esimerkiksi hylkäämisen pelko ajaa miellyttämiskierteeseen. Tämä ei tietenkään ole tervettä. Mutta on myös ihan mahdollista, että joillekin pareille ei tule skismaa ja erimielisyyksiä kovin paljon. Kummankin oma erillisyys ja itsetunto vaikuttaa paljon siihen, miten hyviä ratkaisuja pari kykenee tekemään suhteen hyväksi.
Onnea siis matkaan jatkossakin!
[/quote]
Ihana kirjoitus
Sitten kun peset unelmiesi prinssin pask**sia kalsareita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sa arki, se livahtaa sisään siloin kun jokin suuri sitoumus on tehty, esim. asuntolaina otettu, naimisiin menty tai esikoinen saatettu alulle tai viimeistään, kun ollaan ihastuttu johonkin "parempaan". Siinä se pujahtaa ja sen jälkeen se osapuoli, joka on teeskennellyt hyvää kumppania, huokaisee huojennuksesta ja lopettaa teeskentelyn kuin seinään. Sitten loppuu yksipuolisella päätöksellä seksi, kaikki alkeellisimmatkin huomionosoitukset lakkaavat, mahdollisesti kotitöitäkään ei tee se puoliso, jonka mukana arki tuli. Siinä ei paina merkkipäivät eikä leikkauksista toipumiset, ei arjen pyöritykseen osallistuminen, ei mikään, mitä toinen puolso tekee, ei hyvät sattumukset, ei yhtään mikään. Joskus molemmat osapuolet päästävät arjen sisään. Mutta jos suhteessa on kaksi empaattista ja kilttiä ihmistä, ei arki koskaan tule. Paitsi joskus jos elämä viskoo eteen aivan tolkuttoman määrän onnettomuuksia ja sairauksia, ei aina sittenkään.
[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 12:27"]
Sitten kun peset unelmiesi prinssin pask**sia kalsareita.
[/quote]
Miten ne eroaa omien kalsareiden pesemisestä?!
Mulle se arki on tarkoittanut sitä, että pystyy ajattelemaan välillä jotain muutakin kuin sitä puolisoa. Mulla oli siinä alkuhuumassa jo välillä vaikea olla, kun ei pystynyt mihinkään muuhun keskittymään. :) "Arkistuminen" on ollut mulle myös sitä, että tajuaa myös toisessa olevan huonoja puolia ja hänen olevan tavallinen, erehtyväinen ihminen. Eikä toista rakasta kaikesta noista huolimatta yhtään vähemmän.
Ehkä yksinkertaisimmin sanottuna mulle se tarkottaa sitä, että järki on tullut takas päähän :) Kaiken sen huuman jälkeen pystyy taas ajattelemaan asioita järkevästi. Oma mieli tasaantuu ja koko yhteiselo jossain määrin.
Just eilen katsoin Sinkkuelämän jakson, jossa Carrie vahingossa pieraisee Bigin vierellä sängyssä, ja lakkaavat harrastamasta seksiä joka ilta. Siitä se arki alkoi heillä.
Palstalla tulee sellainen olo, että kaikilla on arki miehen kanssa on jotenkin erityisen jännittävää ja ihanaa. Tulee sellainen olo, että onko minussa tai miehessäni jokin vika kun on alkanut arki eikä kaikki ole enää yhtä ilotulitusta?
Seurustelua on 1,5v takana. Arki näkyy:
- seksin vähentymisellä
- voi olla rönttövaatteissa, tukka sekaisin ilman meikkiä toisen kanssa. Ennen oli tarve näyttää hyvä puoli itsestään
- keskustelut muuttuvat arkisiksi (ei tarkoita ettei olisi syvällisiä keskusteluja tai huumoria lisäksi)
- ei ole alkuhuumaa. Ei jännitä tai ole perhosia mahassa kun näkee toisen. Mutta sen korvikkeeksi tulee syventynyt rakkaus toista kohtaan. Alkuhuuma on aina ihana ja kiva, mutta ei syventynyt rakkauskaan hullumpaa ole :)
- saatta tulla riitoja ja erimielisyyksiä enemmän
- molemmat saattavat puuhailla omia arkisia juttujaan. Ei tapahdu ns. mitään ihmeellistä.
Oma mielipiteeni. :)
Kertokaa nyt ihmeessä. Täällä aihe vapaallakin näkee usein niitä kommentteja, että se arki tulee.. Niin vähän olisi hienoa saada tarkennusta, mitä se tarkoittaa.