Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Surullinen lapsuuteni.

Paulette 129 vuotta.
05.04.2022 |

Olin 13-vuotias ja asuin äitini, isäni, kaksosveljeni, 2 pikkuveljeni ja 2 pikkusiskoni kanssa yhdessä. Pikkusisarukset olivat silloin noin 10v, 8v, 5v ja 3v. Sitten eräänä päivänä vanhemmat ilmoittivat meille lapsille eroavansa ja minä jouduin muuttamaan isän kanssa kaksin pois kotoa kun äiti ja sisarukset jäivät äidin kanssa asumaan. Isä alkohoilisoitui avioeron jälkeen ja minä jouduin monella tapaa ruveta hoitamaan häntä, käymään kaupassa, tekemään kotitöitä, käymään koulua ja tekemään läksyt. Asuimme isän kanssa kaksin kerrostaloyksiössä jossa isällä oli oma sänky mutta minä jouduin nukkumaan lattialla olevalla patjalla jossa minulla oli tyyny ja ohut peitto. En saanut juuri koskaan mitään koska isän lähes kaikki rahat menivät viinaan. Jouduin varastelemaan häneltä rahaa että sain ostaa ruokaa jota piilottelin kotiimme mutta usein jäin kiinnni jolloin isä raivostui ja hakkasi minut pahasti. Joskus sain esimerkiksi sukulaisilta vaatteita mutta isä otti ne usein minulta ja hävitti minut raivoten että emme ota vastaan almuja. Suihkuissa sain käydä vain kerran kahdessa viikossa ja silloinkin vain nopeasti. Vaatteita en voinut pestä usein koska isä esti sen ja läksyjä sain tehdä vain kun isä nukkui tai oli sammuneena. Koulu meni huonosti ja koska meillä ei ollut kelloa niin olin sieltä lähes aina myöhässä. Koulussa minulle raivottiin kun se meni niin huonosti ja siitä että olin nälkiintynyt, väsynyt, pelokas, likainen ja minulla oli usein vammoja joita isä aiheutti hakkaamalla minua. Muut oppilaat kiusasivat minua todella julmasti ja hakkasivat minua. Opettajat tiesivät tämän ja hyväksyivät sen täysin. Koskaan kukaan ei kysynyt kotioloistani ja miksi olin niin likainen, huonoissa vaatteissa, aina myöhässä, nukahtelin tunneilla ja läksyni olivat lähes aina tekemättä jos minulla oli edes kirjat ja vihkot tallessa ellei isä tai muut oppilaat olivat tuhonneet ne. Äitiäni ja sisaruksiani en ole sen jälkeen kuullut mitään, en ole tavannut heitä lainkaan tai tiedä heistä että ovatko he edes elossa. En edes muista enää kunnolla että miltä he näyttivät ja mitkä heidän nimensä olivat. Mysteeri on että miksi minulle on tapahtunut näin ja miksi jouduin isän kanssa asumaan kun sisarukset jäivät äidin luo eivätkä tavanneet isää sen jälkeen kun vanhemmat erosivat. Ollessani 16-vuotias karkasin isän luota ja sen jälkeen olen asunnut yksin enkä tavannut isääkään sen jälkeen. Hän kuoli muutama vuosi sen jälkeen tukehtumalla omaan oksennukseensa kun hän oli sammunut jälleen kerran enkä minä ollut auttamassa häntä.

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kahdeksan yksi yksi