Miten olette selvinneet haluttomuudesta?
En ole pitkään aikaan tuntenut mitään mielenkiintoa seksiä kohtaan. Mieskin alkaa olemaan jo hyvin kireänä asian takia, mikä on todella epätyypillistä hänelle. Ymmärrän kyllä, että hänellä on tarpeensa ja siksi itsestäni tuntuu pahalle oma haluttomuuteni. En kuitenkaan halua pakottaa itseäni harrastamaan seksiä koska se saa minut inhoamaan seksiä, itseäni ja myös miestäni.
Lasten myötä seksin määrä on tipahtanut mutta nyt viimeiset puoli vuotta on seksiä ollut vain kerran kuussa jos silloinkaan. Seksi on silloin aina tosi hyvää, mies panostaa esileikkiin jne. mutta silti ajatus seksistä saa minut lähinnä väsyneeksi ja vetäytyväksi. Meillä on läheisyyttä ja mies tekee kotitöitä ja hoitaa lapsia yhtä lailla. Rakastan miestäni ja hän minua. Tuntuu vain siltä kuin olisin sisältä kuollut mitä tulee seksiin. Kaikki mikä liittyy seksiin, lähinnä inhottaa.
Jakakaa vinkkejä, miten olette päässeet haluttomuudesta? Voiko siitä edes päästä vai onko tämä asia, jonka kanssa vain on opeteltava elämään?
Kommentit (12)
Oletko harkinnut terapiaa?
Voisiko palkata ammattilaisen hoitamaan seksihommat miehen kanssa?
Mä luin just eilen tämän jutun: http://www.rakkaudeksi.fi/artikkelit/arjen-paratiisi-koulu/lempe%C3%A4sti-l%C3%A4hemm%C3%A4ksi
Aloitin estrogeenikorvaushoidon, pari painallusta geeliä aamuisin. Oli valtava ero vireyteen ja hyvinvointiin. En ollut tajunnut, että oireeni jo noin 40-vuotiaasta olivat vähitellen hiipiviä enteileviä vaihdevuosioireita. Mieliala, yöhikoilu, yöheräily, vatsan toiminta, ym. ym., myös seksuaalinen halukkuus ja kostuminen.
Meillä on tällä hetkellä sama tilanne. Pitäis koskettaa enemmän.
Usein tollasessa tilanteessa toisen kosketus saattaa tuntua inhottavalta kun ajattelee että "se haluaa kuitenkin vain seksiä enkä mä vaan jaksaisi seksiä nyt". Sit tulee väistettyä sitä kosketustakin. Pyristeltyä karkuun ettei kosketus muutu käpälöinniksi. Silti pitäis koskettaa enemmän, mutta niin että se ei johda seksiin vaan enemmän siihen kosketuksen ja kiintymyksen rakentamiseen. Kun rakkautta on, mutta ei osaa enää näyttää sitä oikein millään lailla. Mä aion ehdottaa sellaista että me otetaan yksi päivä kun sovitaan että vaikka kuinka paljon kosketeltais toisiamme, sen ei tarvitse johtaa seksiin. Tai että se ei saa johtaa seksiin. Mä uskon että se, kun voi koskettaa toista niin paljon kun haluaa eikä tarvi ajatella että "täytyy" harrastaa seksiä. Mulla tollanen kosketteluterapia tekee sen että alan taas koskettaa puolisoa enemmän ja enemmän ja se koskettaminen vahvistaa sitä kiintymystä ja luo taas tietynlaisen yhteyden, kemian siihen seksipuoleenkin.
Ap meillä ollaan aivan samassa tilanteessa. Mulla on jotain hormonihäiriötä. On paljon kovia premenopaussioireita. Estrogeenitaso on liian matala ja sain siihen estrogeenilaastarit. Olen vasta 30 +. Menen uudestaan gynelle, kun kierto vaan pitenee ja halut on ihan nollassa. Muuten olen aivan eri ihminen kuin ennen estrogeenilaastareiden aloitusta. :)
Meillä oli sama tilanne lähes puolen vuoden ajan. Lopulta tilanne ja muut ongelmat kärjistyivät, ja päädyttiin eroon. Muutettiin erillemme, ystävinä. Muutamia kuukausia kului, lopetin e-pillerit, keskusteltiin asioista uudestaan puhtaalta pöydältä. Halut palasivat pikkuhiljaa, harrastettiin seksiä. Nyt yritämme uudelleen ja harkitsemme yhteenpaluuta. Seksiä on sopivasti ja elämä alkaa tuntua tasaisemmalta. Itselläni vaikutti juurikin hormonaalinen ehkäisy, miehen käytös ja muut riitamme. Lisäksi lihomiseni vaikutti haluihini. Nyt terveellisempää elämää tavoittelen, ja keräilen haluja takaisin pikkuhiljaa. Ehkä tarvitsimme tätä "uutta alkua." :)
Luin vastaukset, kiitos niistä. Itselläni ei ole e-pillerit käytössä vaan ollaan nyt pari vuotta menty ihan kondomilla. Toisaalta mulla on todella pahat PMS-oireet, jotka kestää pari viikkoa. Niihin olen ajatellut, että pitäisi käydä lääkärissä kysymässä saako niihin mitään lääkitystä tasaamaan mielialaa. Niiden kahden viikon ajan kaikki miehessä vain ärsyttää.
Läheisyydestä ensin ajattelin vastata, että meillä on sitä paljon. Mutta toisaalta ei kyllä ihan niin paljon kuin esimerkiksi viisi vuotta sitten. Täytyy yrittää panostaa siihen arjessa. Yleensä halaillaan vasta iltaisin kun lapset on menneet nukkumaan. Ehkä jos päivällä aloittaisi jo koskettelun, ehdin paremmin virittyä seksiin ja siihen tunnelmaan. Estrogeenikin voisi olla vaihtoehto jos tämä jatkuu vielä pitkään. -Ap
Kaikea on kokeiltu mutta vain ero on toimiva ratkaisu.
Hyvin selvitään. Minä olen haluton, mies kyvytön.
[quote author="Vierailija" time="24.09.2015 klo 16:54"]
Kaikea on kokeiltu mutta vain ero on toimiva ratkaisu.
[/quote]
Harm jos näin. Rakastan miestäni kovasti ja ei olla vielä edes puhuttu erosta tämän asian takia. Mieheni ei ole mitenkään hirveästi seksin perään mutta toki tällainen täydellinen haluttomuus nakertaa häntä. Tahtoisin hänelle kuitenkin hyvää ilman, että teen jotain mikä satuttaa ja ahdistaa itseäni. Hirveän vaikea tilanne. Aikaisemmin ollaan puhuttu, että jos haluttomuuskausia tulee, niin ainakin pari vuotta katseltaisiin ennen eroa pystytäänkö asialle tekemään yhdessä jotakin. Ap
Se hyvä puoli tässä vanhapiikuudessa on, et täysin luonnolliset haluttomuusjaksot saavat olla, eikä niistä tarvitse 'selvitä' mitenkään. Jos ei huvita, niin ei huvita, ei tarvitse teeskennellä kenellekään, ei tarvitse pakottaa itseään seksiin vain toista miellyttääkseen, ei tarvitse lääkitä itseään, kun ei edes tunne itseään kipeäksi. DDD
Sitten kun taas huvittaa, niin eikun baanalle.
Lopetin e-pillerit. Vieläkään tilanne ei ole normaali, jäähän tuollainen kausi pitkäksi aikaa parisuhdetta rasittamaan. Parempaan suuntaan mennään kuitenkin koko ajan.