Mikä sitä kumppaninhakua lopulta, ihan oikeasti, ohjaa?
Ulkonäkö? Status? Raha? Huumorintaju? Itsevarmuus?
Sanoisin että kysymys on melkein 100% feromoneista ja siitä että kumppaniehdokas tuoksuu "oikealta" (mahdollisimman sopiva miksaus eri feromoneja omien feromonien kanssa). Tästä syystä kaikki eivät innostu samoista ehdokkaista, vaikka he olisivat kauniita, komeita, rikkaita jne.
Koska noilla vetovoimaisuustekijöillä ei voi korvata vääränlaista ominaistuoksua.
Kommentit (45)
Sattuma. Että joku kiinnostava edes tämän elämän aikana osuu kohdalle ja sattuu tykkäämään takaisin.
Kaikki nuo merkitsevät. Paitsi feromonit. Ne eivät merkitse mitään.
En tiedä. Itse ihastuin jo ennen ensimmäisenkään kuvankaan näkemistä, tietämättä miehestä oikeastaan yhtään mitään henkilökohtaista tai tunnistettavaa.
Mä kyllä viehätyn tietyistä ihmisistä ihan haistelemattakin, vaikkeivät olisi erityisen hyvännäköisiä tai muuta vastaavaa. Ja en viehäty monista sellaisista, jotka ovat niitä kauniita ja rikkaita, haistelematta. Eli ei ihan noin yksinkertaista, vaikka varmaan jonkinlainen vaikutus kyllä.
Ei ole yhtä tekijää, joka selittää parinvalinnan. Mutta tilastollisesti on helppo nähdä mitkä asiat korreloi parinvalinnan suhteen.
Naisille eduksi on nuoruus, kauneus ja henkinen tasapaino. Miehillä raha, pituus, lihaksikkuus, valta, sosiaalinen asema ja julkisuus.
Siis tilastollisesti. Yksilövalinnat on oma tekijä. Siinä se kuuluisa kemia vaikuttaa.