Voiko tämän kuvauksen mukainen nainen enää löytää miestä?
Ikä 37.
Ei lapsia.
Pienituloinen ja tulot lisäksi epäsäännölliset - asian voisi korjata muuttamalla ulkomaille.
Laiska tekemään kotitöitä mutta toisaalta ei nalkuta, jos toinenkaan ei tee.
Huono laittamaan ruokaa.
Poikkeuksellisen korkeamoraalinen, mistä on useimmissa ihmissuhteissa ollut kaikenlaista haittaa. Ei kuitenkaan ylimielinen tai ylpeä.
Itselleen tärkeissä asioissa äärimmäisen vaativa. Muissa asioissa äärimmäisen joustava.
Vähän vapaa-aikaa.
Jonkin verran ikäistään nuoremman näköinen ja normaalipainoinen, mutta ei harrasta liikuntaa.
Pitää ihmisistä ja tulee toimeen lähes kaikkien kanssa, mutta käytännössä elää eristäytyvää elämää mm. aistiyliherkkyyksien vuoksi.
Onnellinen.
Huumorintaju jää monilta havaitsematta, mutta sitä kyllä on.
Kommentit (60)
[quote author="Vierailija" time="24.09.2015 klo 08:23"][quote author="Vierailija" time="23.09.2015 klo 23:05"]
Vaativa missä asioissa?
Annatko esimerkin tästä poikkeavan korkeasta moraalista, siis millainen moraaliton teko olisi lievä rikkomus, johon tämä henkilö ei alentuisi?
[/quote]
No olen esimerkiksi rehellinen myös silloin, kun se vaikuttaa omaa etuani heikentävästi. Epärehellisyytenä en pidä ainoastaan suoraa valehtelua, vaan myös sitä että antaa ymmärtää jotain, sekä sitä että jos tietää tai arvelee asialla X olevan merkitystä toiselle, ei ota asiaa puheeksi jos toinen ei osaa erikseen siitä kysyä.
Vaativuus ilmenee mm. siten, että vaadin samanlaista moraalia mieheltäkin. Tarkemmin sanottuna en vaatimalla vaadi (päin vastoin, olen arjen toiminnan tasolla rennosti ja sallivasti käyttäytyvä niin kauan kuin kaikki on hyvin), mutta käytännössä jos mies käyttäytyy toistuvasti löyhämoraalisemmin, niin häntä kohtaan tuntemani arvostus heikkenee pysyvästi.
ap
[/quote]
Kuulostaa siltä, että et ole paljon tekemisissä ihmisten kanssa. Olenko väärässä? Vaikka nämä arvot olisivat sinulle tärkeitä teoriassa ja kuvitelluissa tilanteissa, niin ihmisten kanssa tilanteet saavat niin paljon muita vaikutteita. Painoarvo teorialle jää vähäisemmäksi.
[quote author="Vierailija" time="24.09.2015 klo 19:18"]AP:n viestit luettuani en löytänyt esteitä miksei voisi kolahtaa. Olen 38 vuotias, honest to a fault vaikka yritän aina ilmaista asiat diplomaattisesti myötätunnolla, alkoholista harvoin ja maltillisesti nauttiva, mukautumishaluinen ja vastaavaa vaativa, omillaan toimeen tuleva, ilman omia lapsia. Pidän lukemisesta, liikunnasta (15h/vko), luonnosta.
Mutta olen matalapalkkainen (~3k€/kk), lyhyt (173cm), yliopiston kesken jättänyt, hurri ja, tuota niin, pervo (switch).
Olenko parisuhdekelvoton? Omasta mielestäni en tietenkään, parisuhteissa olen ollut valtaosan teini- ja aikuisiästä. Silti tiedostan että nuo äsken mainitsemani seikat ovat aika monen naisen dealbreakereitä.
Löytääkö AP miehen itselleensä riippuu tietysti eniten omasta nirsoudesta. Niin kuin aina.
[/quote]
Wau mikä vastaus:)
Kuulostat itsevarmalta ja rennolta. Pidätkö läheisyydestä tai kosketuksesta pervoilun lisäksi?
Jos työtön mies kelpaa niin varmasti.
[quote author="Vierailija" time="24.09.2015 klo 09:34"]
Hassua, mutta ap kuulostaa melko lailla itseltäni, lukuunottamatta erittäin korkeaa moraalia ja eristäytymistä. Olen naimisissa korkeastikoulutetutun, fiksun ja hyvin tienaavan mihen kanssa, joka muistaa kertoa,miten onnellinen on kanssani. Eli varmasti aloittajallakin on toivoa, miksi ei muka olisi.
[/quote]
Olet varmaan kuitenkin miehesi tavannut aika paljon nuorempana kuin 37-vuotiaana, jos nyt saan tehdä hätiköidyn olettamuksen. Sinun tilanteesi ei siksi kerro paljonkaan siitä, mitkä minun mahdollisuuteni ovat juuri nyt.
ap
[quote author="Vierailija" time="23.09.2015 klo 22:44"]
Ömmm miksi ei?
[/quote]
Siis ei mitä tahansa miestä, vaan itselleen sopivan.
Esim. työttömyys olisi haitta, koska naisen tuloilla elää korkeintaan yksi henkilö. Muiltakin osin olisi hyvä olla vastaavuutta, esim. poikkeuksellinen korkeamoraalisuus olisi olennaista jotta pari voi tulla toimeen keskenään, ja kyky olla suhteessa hyvin paljon vaativan kumppanin kanssa. Sellaiset miehet yleensä varataan ensimmäiseksi. Voiko odottaa, että sellaisia olisi enää nelikymppisten joukossa vapaana?
ap
[quote author="Vierailija" time="24.09.2015 klo 08:23"]
... antaa ymmärtää jotain, sekä sitä että jos tietää tai arvelee asialla X olevan merkitystä toiselle, ei ota asiaa puheeksi jos toinen ei osaa erikseen siitä kysyä.
ap
[/quote]
Ajatuksia lukevia miehiä harvemmin tapaa. Ei sellaisia kyllä naisistakaan kovin usein löydä joten parempi yleensä on jättää olettamatta ja kysyä suoraan niistä asioista joilla on itselle merkitystä.
Tottakai! Kuulostat kivalta ihmiseltä. Miksi tuntuu, ettei miestä voisi löytyä? Oletko etsinyt vai vaan odottanut, että sopiva osuisi sattumalta kohdalle?
[quote author="Vierailija" time="24.09.2015 klo 09:59"]
Sain sinusta sellaisen vaikutelman, ap, että olisit sittenkin onnellisempi ilman miestä. En osaa kuvitella, millainen mies lisäisi onnellisuuttasi. Olet itseriittoinen ja tuo aistiyliherkkyys voi tehdä sen, että ihan normaalit arjen äänet, hajut ym (ajattle jos mies vaikka kuorsaa!) voivat käydä pian ylivoimaisiksi.
[/quote]
Toki olen onnellisempi ilman, jos se mies on joku kuka tahansa minulle sopimaton. Mutta olen elänyt todella onnellisessa parisuhteessakin elämäni aikana useita vuosia, miehen kanssa jota luulin sopivaksi mutta joka ei sitä sitten lopulta ollut (lähinnä siksi, että hän ei halunnut riittävän paljon olla minun kanssani). Aistiyliherkkyydet eivät haitanneet, kun toinen tiesi ja hyväksyi ne, ja oli jo valmiiksikin kohtalaisen hiljainen eläjä. Hän kuitenkin joskus kuorsasi. Korvatulpat auttoivat, vaikka niistä korvat tulevatkin kipeiksi. Pieni haitta sen rinnalla, että saa asua ja nukkua ihanan ihmisen kanssa.
ap
[quote author="Vierailija" time="24.09.2015 klo 09:52"]
Myös se vaikuttaa miehenä haluatko lapsia vai et? Itse en haluaisi aloittaa uutta suhdetta vajaat nelikymppisten kanssa "kokeilumielessä" joka sitten kariutuisi parin vuoden jälkeen. Varsinkin kun on jo ennestään omia lapsia. Lähipiiristä tiedän miten kova paikka ero voi olla kun haaveet jälkikasvusta karkaa entistä kauemmaksi.
[/quote]
Minulla ei ole ehdotonta mielipidettä suuntaan tai toiseen. Olen ajatellut että tulee jos on tullakseen. Toki kohtapuoliin voidaan jo alkaa ajatella, että lapsettomaksi tulen jäämään. Sen tiedän, että lääketieteellistä syytä ei ole, etteikö lapsia voisi tai olisi voinut saada.
ap
[quote author="Vierailija" time="24.09.2015 klo 11:11"]
Ei tällaista tarvitse erikseen selittää. Kaikki haluaa kumppanin, johon voi luottaa. Joka ei salaile eikä valehtele. Ihan normaali oletus sanomattakin.
[/quote]
Kuule kyllä tarvitsee. Sitten kun tapaat ihmisen, joka on oikeasti kategorisen rehellinen, ymmärrät kyllä miksi. Se ei useimmiten ole muiden, ns. normaalissa määrin rehellisten, näkökulmasta mitenkään toivottava piirre. Näin on minullekin tehty selväksi, vaikka en olekaan sellainen muiden tunteista piittaamaton töksäyttelijä, jollaiset yleensä puolustelevat ilkeitä puheitaan sillä, että he vain "kertovat totuuden". Minä kerron totuuden rakentavasti, empaattisesti ja pehmeästi, ja pyydän anteeksi jos tulen silti loukanneeksi jotakuta, sekä en noudata tuota rehellisyysperiaatettani pilkuntarkasti muiden kuin minulle oikeasti tärkeiden ihmisten seurassa, mutta silti se on useimmille liikaa.
ap
[quote author="Vierailija" time="24.09.2015 klo 19:18"]
AP:n viestit luettuani en löytänyt esteitä miksei voisi kolahtaa. Olen 38 vuotias, honest to a fault vaikka yritän aina ilmaista asiat diplomaattisesti myötätunnolla, alkoholista harvoin ja maltillisesti nauttiva, mukautumishaluinen ja vastaavaa vaativa, omillaan toimeen tuleva, ilman omia lapsia. Pidän lukemisesta, liikunnasta (15h/vko), luonnosta.
Mutta olen matalapalkkainen (~3k€/kk), lyhyt (173cm), yliopiston kesken jättänyt, hurri ja, tuota niin, pervo (switch).
Olenko parisuhdekelvoton? Omasta mielestäni en tietenkään, parisuhteissa olen ollut valtaosan teini- ja aikuisiästä. Silti tiedostan että nuo äsken mainitsemani seikat ovat aika monen naisen dealbreakereitä.
Löytääkö AP miehen itselleensä riippuu tietysti eniten omasta nirsoudesta. Niin kuin aina.
[/quote]
Harmi! Kaikki muu tässä olisi minulle täysin ok, paitsi tuo pervous. Sitäkään en mitenkään paheksu, en vain kykenisi miellyttämään sinua seksuaalisesti riittävässä määrin ja sellaista suhdetta en pidä hedelmällisenä. Pidän seksistä ihan paljonkin, mutta enemmän rentoutumisen ja hyväksytyksi tulemisen intensiivisenä ilmenemismuotona kuin kurittamisena ja kuritettavana olemisena.
ap
[quote author="Vierailija" time="24.09.2015 klo 19:50"]
Kelpaisko sulle 41 v mies, joka on tumma, pitkä, komea ja urheilullinen?
Joka on myös aistiyliherkkä.
[/quote]
Olen pahoillani, mutta todennäköisesti ei. Mainitsemissasi ominaisuuksissa ei ole mitään ongelmaa, vaan enemmän siinä että ne mainitaan ensimmäiseksi. Miehet, joihin olen elämäni aikana ihastunut, ovat olleet aika toisella tavalla virittyneitä. Heidän kanssaan ei tule ensimmäiseksi puhetta ulkomuodosta, eikä useimmiten edes ammatista tai koulutuksestakaan. Ei silloinkaan, vaikka kontekstina olisi deittailu siihen liittyvine voimakkainen odotuksineen siitä, mitä ensimmäiseksi kuuluisi sanoa. Niihin (tai muihin vastaaviin) odotuksiin mukautuva henkilö ei todennäköisesti tulisi minun kanssani toimeen.
Onnea sinulle elämässäsi!
ap
Vaativa missä asioissa?
Annatko esimerkin tästä poikkeavan korkeasta moraalista, siis millainen moraaliton teko olisi lievä rikkomus, johon tämä henkilö ei alentuisi?
[quote author="Vierailija" time="23.09.2015 klo 22:52"]
[quote author="Vierailija" time="23.09.2015 klo 22:44"]
Ömmm miksi ei?
[/quote]
Siis ei mitä tahansa miestä, vaan itselleen sopivan.
Esim. työttömyys olisi haitta, koska naisen tuloilla elää korkeintaan yksi henkilö. Muiltakin osin olisi hyvä olla vastaavuutta, esim. poikkeuksellinen korkeamoraalisuus olisi olennaista jotta pari voi tulla toimeen keskenään, ja kyky olla suhteessa hyvin paljon vaativan kumppanin kanssa. Sellaiset miehet yleensä varataan ensimmäiseksi. Voiko odottaa, että sellaisia olisi enää nelikymppisten joukossa vapaana?
ap
[/quote]
Suomessa on niin hyvä työttömyysturva, että mies pystyisi kyllä elämään omilla tuillaan.
Miten tuon korkean moraalin kanssa onko suuri turn off jos miehellä on jo nainen?
[quote author="Vierailija" time="23.09.2015 klo 23:11"]
Suomessa on niin hyvä työttömyysturva, että mies pystyisi kyllä elämään omilla tuillaan.
[/quote]
Ei pysty pitkäaikaistyöttömänä :D Korkeintaan ansiosidonnaisella, jonka aika on tietysti rajattu.
Ei puhettakaan omasta asunnosta, autosta, monipuolisista harrastuksista, mahdollisuuksista laadukkaaseen terveydenhuoltoon yksityisellä tai matkustelusta. Vasta näitä saavuttaessaan voidaan määritellä yksilö sellaiseksi, että hän tulee toimeen omillaan. Ja tämä ei mahdollistu millään valtion tuilla.
Olet oikein unelmanainen ja ei mitään ongelmia, niin varmasti on ottajia!