Äiti joka kieltää lastensa ongelmat

Olen vuosia seurannut miten eräs äiti kieltää alle 10-vuotiaiden lapsiensa kaikki ongelmat ja kuvittelee niiden poistuvan kieltämällä ne. Lapset tarvitsevat lasten parissa työskennelleiden asiantuntijoiden lausuntojen mukaan mm. psykologin apua ja toimintaterapiaa. Äiti kieltää lapsille tarjottavan avun, sillä haluaa elää harhaluulossa lastensa pärjäävän hyvin ilman ulkopuolista apua, vaikka jo varhaiskasvatuksessa on herännyt huoli lapsien kehityksestä, käyttäytymisestä, oppimisongelmista ja mm.itsetuhoisuudesta. Lapsilla on mm. pahoja oppimisongelmia, ongelmia selvitä ikäistensä parissa/tasolla koulussa sekä ongelmia tunteiden käsittelyn kanssa, mitkä purkautuvat esimerkiksi hakkaamisena ja potkimisena. Myös koulussa on esiintynyt käytösongelmia, mihin opettajat ovat joutuneet puuttumaan. Lapsille on vuosia pyritty tarjoamaan apua ja toinen lapsista olisi itse halunnut apua, mutta äiti on avun kieltänyt. Perheen lapsien tulee myös pärjätä kouluruualla, koska heillä ei äidin omien sanojen mukaisesti valmisteta/tarjota koskaan lämmintä ruokaa lapsille. Lapsien on pärjättävä käytännössä kotona leivällä. Vanhemmat eivät myöskään huolehdi lapsen pukeutumisesta olosuhteisiin nähden sopivasti ja esimerkiksi leikki-ikäiselle lapselle ei välttämättä edes osteta syksyllä rikkinäisten Tanjuneiden tilalle ehyitä jalkineita. Kyseessä ei ole päihdeongelmallinen perhe tai syy ei ole perheen varattomuus. Kyseessä ei ole myöskään uskonnollinen tai suurperhe, eikä uusioperhe. Kuinka yleistä on ettei viranomaiset puutu tällaisiin ongelmiin, vaikka kasvatusalan ammattilaiset ovat ilmoittaneet huolensa pienten lasten kehitykseen liittyen? Lasten papereihin on kirjoitettu äidin kieltävän lapsille ehdotetun ulkopuolisen avun. Pystyykö viranomaiset ohittämaan äidin päätöksen, sillä hän aiheuttaa hallaa lapsiensa kehitykselle? Osaksi lasten ongelmat johtuvat vanhempien aiheuttamista ongelmista, etenkin ongelmien kieltämisestä.