Lue keskustelun säännöt.
Miksi ihminen ei vastaa tervehdykseen?
23.09.2015 |
Kysymyksessä on eräs pariskunta.
Nainen työskentelee kanssani samassa työpaikassa. Ei samalla osastolla, mutta kuitenkin niin, että tapaamme toisiamme kahvihuoneessa usein. Eväitä syödessä ollaan monesti juteltu kaikenlaista. Olemme olleet myös yhdessä kävelylenkillä (muutaman hengen ryhmässä) tyky-päivien yhteydessä ja silloinkin olemme jutelleet paljon.
Lapsemme ovat suurinpiirtein samanikäisiä ja samassa koulussa, ja esimerkiksi juuri lapsistamme olemme jutelleet kahvihuoneessa ja lenkillä. Nainen itse on ottanut puheeksi, että on nähnyt minut koulun tapahtumissa, joten tietää tasan tarkkaan että lapsemme ovat samassa koulussa.
Naisen mies on minun lapseni valmentaja. Olemme myös tämän kautta olleet samoissa tapahtumissa mukana (treeneissä, peleissä ja turnauksissa).
Asumme samalla asuinalueella, joten törmään tähän naiseen (ja mieheen myös) usein esimerkiksi lähikaupassa, uimarannalla tai lenkillä metsäpolulla.
Se mikä minua todella ihmetyttää on, että tämä nainen ei koskaan tervehdi (paitsi työpaikan kahvihuoneessa). Usein ollaan kävelty jalkakäytävällä, kaupassa tms. toisiamme vastaan ja ohitettu toisemme metrin päästä ja minä olen katsonut päin ja sanonut "Moi". Nainen ei ole vielä koskaan vastannut. Kävelee vaan pokkana ohi sanomatta mitään. Ja ihan samoin käyttäytyy hänen miehensä.
Osaatteko selittää minulle, mikä on tällaisissa ihmisissä "vialla"? Mielestäni ei ole normaalia käytöstä ja koen sen tosi loukkaavana. Tietääkseni en ole loukannut heistä kumpaakaan. En ole ollut niin läheisissä tekemisissä, että olisi ollut vaaraa loukata heitä tahattomastikaan. Työpaikalla en koskaan juoruile tai puhu muista ihmisistä selän takana. Käyttäydyn aivan neutraalisti. On tietysti mahdollista, että olemukseni on heidän mielestään vastenmielinen, mutta luulisi että silloinkin peruskohtelias ihminen kuitenkin vastaisi tervehdykseen.
Kommentit (45)
[quote author="Vierailija" time="23.09.2015 klo 15:28"]
Itse olen niin sokea, tosin lasit auttaa asiaa nykyään. Olen muutenkin usein omissa maailmoissani. Aikoinaan kotikunnassa näin aina kun käsi heilahti vastaantulevalta ja mietin jälkikäteen, että kukahan tuo oli...
Moni varmaan luuli leuhkaksi, mitä toivottavasti en isommin ole.
[/quote]
Minulle myös on iät ja ajat tutut ihmetelleet, miksi en moikkaa niitä, vaikka ovat tulleet vastaan. Jostain syystä en vain näe heitä ja en huomaa. Olen kai niin ajatuksissani aina, etten vain reagoi ohikulkijoihin, ellei joku nykäise hihasta. Onneksi tutut jo tietävät minut, eivätkä ole ihmettelemässä aihe vapaalla, olenjo tyly ja tympeä. Tai eihän sitä tiedä, vaikka ap olisi työkaverini :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on eräs kaveri, joka ei vastaa tervehdykseen kun sanon moi. Jos nähdään vaikka arkisesti kaupassa tms. Hän kyll muuten juttelee jotain ja tulee aina vaikka kylään kun pyydetään, viestit täynnä hymiöitä.
Hän on ollut nuorena niin ujo, että on käänyt käytöstavat oppimatta
Mulla on eräs kaveri, joka ei vastaa tervehdykseen kun sanon moi. Jos nähdään vaikka arkisesti kaupassa tms. Hän kyll muuten juttelee jotain ja tulee aina vaikka kylään kun pyydetään, viestit täynnä hymiöitä.
Hän on ollut nuorena niin ujo, että on käänyt käytöstavat oppimatta
Mielestäni tuollaiselta tyypiltä puuttuu perus käytöstavat!! Itselläni on myös samankaltainen tilanne; tyttären "kaverin" isä ei koskaan tervehdi, vaan kääntää päänsä pois. Eipä kai sille muuta selitystä ole, kuin että on vain harvinaisen moukkamainen ihminen! Omassa tapauksessani luulen, että pitää itseään jotenkin parempana ihmisenä eikä siksi vaivaudu tervehtimään. Tyttärellään ei myöskään minkäänlaisia käytöstapoja.
[quote author="Vierailija" time="23.09.2015 klo 15:49"]
[quote author="Vierailija" time="23.09.2015 klo 15:36"]
Ehkä hän ei tunnista sinua työpaikan ulkopuolella, jos työpaikka on iso ja työntekijöitä ja asiakkaita vilisee kymmenittäin ja sadoittain joka päivä. Minä usein mietin kylällä, että vastaantuleva ihminen on jotenkin tuttu, ja mietin, pitäisikö moikata vai ei, ja vasta sitten paljon myöhemmin pälkähtää päähän, että sehän oli kirjastonhoitaja tai K-kaupan kassa tms. Samoin olen epävarma esim. asiakkaiden suhteen, koska minulla on tosi huono kasvomuisti. Töissä hoidan työasioita ja ihmiset ovat "oikeissa lokeroissa", mutta jos kylillä tulee joku vastaan, voin kävellä ohi täysin tunnistamatta ihmisiä, joiden kanssa olen viettänyt monia hetkiä töissä.
[/quote]
Mitenpä tuo kirjoittamasi estäisi moikkaamasta ap:ta? Eikö voi moikata takaisin, jos ei ole varma kuka moikkaa? Helkkari sentään ihmisten ajatustenjuoksua...
[/quote]
Kyse oli ylipäänsä ihmisten tunnistamisesta epätavallisessa paikassa. Tietysti on kohteliasta tervehtiä takaisin, jos huomaa vastaantulijan ottavan katsekontaktia ja tervehtivän.