Lue keskustelun säännöt.
Voiko ihmisen mieli haljeta liian isoista muutoksista
22.09.2015 |
Miten päänne käsittelevät esim. lainan ottamisen asuntoon, minulla tulee hirveä ahdistus, että en pysty ottamaan pääni sisälle tietoa, että olen asuntovelallinen ja ainakaan jakaa sitä tietoa muille, mikä olisi kuitenkin odotettavissa,
tuntuu että mieleni on ahnehtinut vuosia erilaisia asioita pään sisään , joita en pysty käsittelemään yksittäisenä ihmisenä.
Esim. töissä olin aina paniikissa ja luulin että minun tulee kannattaa kaikkien ihmisten huolet, koska teen sitä työtä ja siitä maksetaan minulle. Yks päivä pää vain sanoi itsensä irti vaikka kuinka maksettais niin en jaksanut päivästä päivään olla ihmisten sylkykuppi ja ottaa vastaan kaikkea paskaa.
Tuli siis burn out ja sairasloma. Kaikki vuodet mietin, miten voisin olla parempi töissä ja parempi kotona. Nyt tuntuu taas, että en jaksa kumpaakin. Minulla ei ole lapsia ja mietin, miten ihmiset jaksavat, joilla on lapsia, ensin täyden työpäivän ja illalla lasten kanssa.
Miten esim. lasta saa viedä lääkäriin työajalla kun nyt jo on nihkeetä, että jos teen etäpäivää kotona, kysellään, missä olen. En ole nähnyt kenenkään muunkaan olevan töissä 24 h niin miksi minun pitäisi.
Tuntuu, että mieleni ei ikinä rauhoitu, koska aina on joku muutos odottamassa.
Kommentit (4)
Elämä tulee olemaan täynnä muutoksia ja aina joku vaatii jotain. Täytyy vain asettaa asiat omaan tärkeysjärjestykseen. On huolehdittava itsestään. Jos kyseinen ammatti ei tunnu sun ammatilta. Niin vaihdat ammattia. Sinä päätät omasta elämästäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otat liikaa vastuuta ihmisten odotuksista. Sun pitäisi vaan olla röyhkeämpi. Annat enemmän kuin saat.
Itsessäni oli samaa, kunnes pääni tosiaan sekosi pahasti. Mieli hajosi ja rakensin sen uudelleen eri tavalla. Nykyisin olen välinpitämättömämpi arkisissa asioissa. Olen läsnä, kun on oikea hätä. Autan kadulle romahtanutta, mutta arjen tyhjänpäiväisyydet ei kiinnosta. Elämiä voi olla vain yksi. Olen oppinut, että koskaan ei ole niin loukussa kuin kuvittelisi.
Ole röyhkeämpi. Aina joku tuomitsee ja suuttuu, ja se tuntuu pahalta, mutta sun on elettävä.
Nelonen jatkaa. Kun asiat tuntuu pahalta, anna niiden tuntua. Et voi muutakaan. Anna sen tunteen olla ja hoida itseäsi tuomitsematta. Suhtaudu siihen kuin fyysiseen sairauteen. Ei se olo mene pois unohtamalla. Koita rentoutua mahdollisimman paljon ja olla hyvä itsellesi. Sun toimintatapojen täytyy muuttua, sun on muutettava niitä, ja se aiheuttaa sulle tuskaa, mutta sitä tuskaa voi hoitaa.
Itse elän nykyhetkessä ajattelematta tulevaa, joten eipä juuri ole mokomia murheita. Tämä on ihan jokaisen opeteltavissa oleva taito, jos niin haluaa tai kokee tarpeelliseksi. Omaa ajatteluaan voi oppia hallitsemaan, ja kun ajattelun ei salli harhailevan "mitä kamalaa voisi tapahtua", "mitähän nuokin minusta ajattelee" jne pyörityksiin, niihin ajatuksiin liittyvät ahdistava tunteetkin jäävät tulematta.