Muita naisia, jotka eivät halua isoja tai "prinsessa"-häitä?

En halunnut häitä ollenkaan, mentiin maistraatissa naimisiin. Mun on suoraan sanottuna vaikeaa ymmärtää tuota "päivä prinsessana" -skeneä, enkä toisaalta ole sellaisissa häissä ollutkaan.

Mä en halunnut mitään häitä. Halusin ihanan romanttisen kahdenkeskeisen hääpäivän rakkaani kanssa, ja sellainen meillä oli.

Meidät vihittiin kotona ja vain molempien vanhemmat ja sisarukset perheineen olivat läsnä papin lisäksi. Just sellainen vihkiminen, mikä sopi meille. 

En ole koskaan halunnut prinsessahäitä.

Meille on kanssa tulossa kahdenkeskinen 'hääpäivä' häiden sijaan. Mieheni on amerikkalainen joten vihkiminen tapahtuu kauniissa paikassa luultavasti jossain meren läheisyydessä todistajien läsnäollessa, ja loppupäivän vietämme kahdestaan.

Toki perinteisiä juttujakin mahtuu mukaan, pukeudun valkoiseen, on kukat ja sormukset ja häämatka. Kakkuakin varmaan jossain vaiheessa syödään! Kumpikaan ei vaan kaipaa muita ihmisiä ja turhanpäiväistä stressiä osaksi sitä meidän päivää.

Onhan miehiäkin, jotka eivät käy inttiä tai halua hienoa autoa, tai eivät ole nuorena pelanneet mitään joukkuepeliä tai osaa koodata.

[quote author="Vierailija" time="22.09.2015 klo 14:18"]

Molemmat olemme hyvässä ammatissa ja se näkyy myös elintasossa. Nyt häitä "suunnitellessa" molemmat ovat sanoneet lähes yhdestä suusta, että kutsutaan vain lähimmät ystävät ja sukulaiset.

[/quote]

Ei yllätä. Ei ne suuret tulot vaan pienet menot.

Me mentiin maistraatissa, todistajina appivanhemmat.
Sen jälkeen käytiin syömässä, me, appivanhemmat ja miehen sisarukset puolisoineen ja lapsineen.
En ole koskaan unelmoinut prinsessa häistä. Olen luonteeltani hyvin vaatimaton, enkä tykkää olla huomion keskipisteenä millään muotoa.

[quote author="Vierailija" time="22.09.2015 klo 14:18"]Olenkohan ihan outo, kun haluan mennä naimisiin mahdollisimman "hiljaisesti"? Tulen varakkaasta perheestä, kuten myös avomieheni. Molemmat olemme hyvässä ammatissa ja se näkyy myös elintasossa. Nyt häitä "suunnitellessa" molemmat ovat sanoneet lähes yhdestä suusta, että kutsutaan vain lähimmät ystävät ja sukulaiset. Mietimme jopa yhdessä vaiheessa maistraattihäitä, mutta päädyimme lähinnä isovanhempiemme takia sitten perinteisiin, vaikkakin pienimuotoisiin häihin. Häitä olisi tarkoitus viettää ensi kesänä, budjettina n. 5000 euroa. 

Onko palstalla hengenheimolaisia? Onko muita naisia, jotka inhoavat näitä "päivä prinsessana" -häitä, joissa pahimmassa tapauksessa otetaan häitä varten kulutusluottoa, kun pitää kaiken olla niiiiiiiin premiumia ja ulkokuoren blingiä? 
[/quote]

Täällä!

Me mentiin naimisiin vain neljän todistajan läsnäollessa (kummankin puolelta läheiset pariskunnat). Oltiin suunniteltu tätä jo 1-2 vuotta etukäteen ja samalla yritettiin saada lasta alulle hedelmöityshoitojen avulla. No olinkin sitten naimisiin mennessämme 16. viikolla raskaana, ja siitäkös ihmiset päättelivät meille käyneen "pikku vahingon", kun yllättäen mentiin naimisiin ja heti pian sen jälkeen kerrottiin raskaudesta ihmisille. Argh.

Todellakin! Häät olivat neljä vuotta sitten maistraatissa, vieraina tusina lähisukulaista, sitten hyvään ravintolaan syömään porukalla ja yöksi minä ja mies hotellin sviittiin. Isot häät olisivat olleet kauhistus tällaisille epäsosiaalisille introverteille.

Meillä oli noin 40 hengen häät (joista 15 oli lapsia) eli vain lähipiiri oli paikalla . Koska häät olivat Halloweenin aikaan, otettiin siitä vaikutteita. Noh, ei meille kyllä olisikaan sopinut mikään kermakakkuhattarahörmelöhäät kun ollaan miehen kanssa muutenkin vähän tummanpuhuvia :D

Periaatteessa oltaisiin voitu mennä ihan kahden kesken naimisiin myös mutta haluttiin pienimuotoiset juhlat että saadaan läheiset yhteen. Meillä päin kun juhlia ei todellakaan ole kauhean usein. 

[quote author="Vierailija" time="22.09.2015 klo 14:33"]

Meillä oli noin 40 hengen häät (joista 15 oli lapsia) eli vain lähipiiri oli paikalla . Koska häät olivat Halloweenin aikaan, otettiin siitä vaikutteita. Noh, ei meille kyllä olisikaan sopinut mikään kermakakkuhattarahörmelöhäät kun ollaan miehen kanssa muutenkin vähän tummanpuhuvia :D

Periaatteessa oltaisiin voitu mennä ihan kahden kesken naimisiin myös mutta haluttiin pienimuotoiset juhlat että saadaan läheiset yhteen. Meillä päin kun juhlia ei todellakaan ole kauhean usein. 

[/quote]

Ja tosiaan, rahaa taisi mennä pari tonnia. Tehtiin nimittäin itse kaikki koristeluista lähtien. 

Me menimme salaa naimisiin maistraatissa ja kerroimme sukulaisille ja ystäville vasta kun olimme jo aviopari. En ikinä edes ajatellut, että siinä olisi jotain outoa. Romanttista se minusta oli.

Mä en tiedä mitään niin yököttävää kuin "prinsessahäät", en voi ymmärtää.

En olisi suostunut naimisiin ollenkaan, jos mieheni olisi vaatinut jotain prinsessahäitä, menimme maistraatissa naimisiin, eikä edes kerrottu samantien kaikille siitä.

Introverttejä olemme mekin mieheni kanssa.

[quote author="Vierailija" time="22.09.2015 klo 14:30"]

Me mentiin maistraatissa, todistajina appivanhemmat. Sen jälkeen käytiin syömässä, me, appivanhemmat ja miehen sisarukset puolisoineen ja lapsineen. En ole koskaan unelmoinut prinsessa häistä. Olen luonteeltani hyvin vaatimaton, enkä tykkää olla huomion keskipisteenä millään muotoa.

[/quote]

Meillä oli lähes samanlaista, yksityiskohdissa vain eroa. Meitä molempia hirvittää suuri huomio, esimerkiksi itse en aloittanut edes ylioppilaskakkuani, vaan taisin olla kolmantena jonossa. Jos olisin väenvängällä vaatinut miestäni kulkemaan kirkon käytävää kymmenien ihmisten tuijottaessa (kuvitteellinen skenario, kumpikaan meistä ei ole koskaan kuulunut kirkkoon), en olisi ikinä saanut häntä naimisiin kanssani. :D

Ja hyvin on tässä siltikin mennyt, naimisissa olemme ehtineet olla jo yli 20 vuotta.

Nuoresta asti haaveilin prinsessahäistä.. Kasvaessani ajatukset vähän muuttuneet.. Mm. siksi, ettei nyt aikuisena ole paljon ystäviä, tai edes läheisiä perheenjäseniä, ketä kutsuisin. Muutenkin tuntuu vähän siltä, että minä ja mies vs. kaikki muut.. Eikä ole sinänsä mitään tarvetta 'näyttää muille', tärkein, että tiedämme itse.. Kai joku päivä jotkut ihanat hääjuhlat pidämme, vain lähimmät ystävät mukaan ja muutamat perheenjäsenet..

Minä en tunne ketään naista joka haluaisi isot häät.

Todellakin! Me menimme naimisiin 10 yhdessäolovuoden jälkeen ensimmäisen lapsen ristiäisissä. Pienimuotoisesti, vain lähimmät ihmiset läsnä. Tilaisuus oli lämminhenkinen ja kaunis. Olen aina inhonnut pönötyshäitä, ja suurin syy miksemme menneet aiemmin naimisiin oli juuri tuo, että kaikki olettaa että häiden kuuluu olla suuret. Mitä mauttomammat, sen parempi. En edes lapsena haaveillut mistään prinsessahäistä, joten ajatus oli itselle tosi vieras.

Minusta maistraattivihkiminen tuntuisi liian arkiselta mutta muuten en kyllä kaipaa mitään isoja kemuja. Molempien perheet riittäisi vieraiksi ja vihkimisen jälkeen mentäsiin jonnekin syömään.

Hep! Meillä venyi naimisiinmenokin siitä syystä, että piti "kerätä rohkeutta" pitää pienet häät... Oltaisiin oltu valmiita menemään naimisiin jo vuosia aiemmin, mutta kihlausaika venyi sitten melkein 8 vuodeksi (10 vuotta seurustelua. Pidettiin sitten loppujen lopuksi pienet häät, tosin vieraita oli vähän yli 40 kun miehellä on 5 sisarusta joilla osalla jo silloin lapsia.

Hyh. En ole koskaan haaveillut prinsessahäistä, äitiydestä ammattina, vaimoudesta elämäntehtävänä tai muustakaan mallista.

Unelmat oli nuorena urheiluun liittyviä, vanhempana ammattiin liittyviä, ja parisuhteen oslat etsin elämänkumppania, parasta kaveria, jonka kanssa olisi mukavaa ja jonka kanssa haluaisin lapsen.

teoriani on, että tämä prinsessapäivä on se kliimaksi jonka jälkeen kaikki sitten onkin tylsää, eikä ihan muisteta miksi mentiinkään naimisiin - häiden vai elämän takia?

Parempiakin juhlia voi pitää kun häät, ja saa pukeutuakin upeammin jos haluaa. Mä en ainakaan olisi parhammillani jossain valkoisessa höttömekossa.