Lue keskustelun säännöt.
Milloin tunnet olevasi elossa? Minä matkustellessa
03.04.2022 |
Nyt sen vasta olen tajunnut, ainoastaan matkaillessa taakka putoaa harteilta, suupielet nousee hymyyn ja kaikki vaikuttaa kirkkaalta ja tuntuu että elämä on sittenkin kivaa ja ihanaa. Mieleni tarvitsee näköjään uusia maisemia, makuja, tuoksuja ja ihmisiä. Hieman harmittaa etten osaa tehdä arjestani ja elämääni Suomessa mieluisaksi. Kumpa olisin ihminen jolle arjen rutiinit, liikkuminen mäntymetsässä pääosin kylmässä "raikkaassa" säässä ja sohvalle tv:n ääreen käpertyminen toisi iloa.
Kommentit (43)
Huvipuistohullu kirjoitti:
Siälä 😍🤩
Huvipuistohullu on piristävä palstan vakiohahmo!
👍
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun puuhailen puutarhassa, suunnittelen uutta sinne, hoivaan kasvejani ja teen joka vuosi jonkun uudistuksen pihassani. Talvella suunnittelen, huollan työkalut, ostan uusia tilalle, putsaan ruukkuja ym. Keväällä sitten alkaa, myöhään syksyllä loppuu.
Tämä! Niin samoja ajatuksia minullakin.
Vierailija kirjoitti:
Kun viiletän tuhatta ja sataa niin kovaa kuin uskallan, painan kaasun pohjaan ja annan vaan mennä. Moottoripyörällä tai kelkalla vuodenajasta riippuen.
Sitten kun pito kaarteessa loppuu ja otat aidasta kimmokkeen ilmalentoon, lentäessäsi ilman halki 200km/t tunnet todella: MINÄ ELÄN vielä pari sekuntia!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun viiletän tuhatta ja sataa niin kovaa kuin uskallan, painan kaasun pohjaan ja annan vaan mennä. Moottoripyörällä tai kelkalla vuodenajasta riippuen.
Sitten kun pito kaarteessa loppuu ja otat aidasta kimmokkeen ilmalentoon, lentäessäsi ilman halki 200km/t tunnet todella: MINÄ ELÄN vielä pari sekuntia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kooste Man-saaren onnettomuuksista ja on board- kuvaa, ikärajoitettu, kun raatoa tulee kuin Raatteen tiellä.
Saunassa yksin. Lauantai-illat on parhautta kun saa ladata akkuja yksin puusaunassa neljäkin tuntia kenenkään häiritsemättä. 🥰🥰🥰
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silloin, kun olen lämpimänä kesäpäivänä tuntureilla katsomassa jylhää maisemaa. Ei ole kiire, saa vain olla ja imeä kaunista kotimaan maisemaan luihin ja ytimiin saakka. Sitä voi mennä pitkäkseen, katsella pilviä ja yli lentäviä lintuja. Jossain kaukana kulkee ehkä poroja. Silloin sitä on itse maisemassa, osana sitä. Se on sykähdyttävä tunne ja todella tuntee olevansa elossa ja onnellinen.
Minä ajattelin aiemmin samoin matkustuksesta (noin 20 vuoden ajan)
Sairastuin ja jouduin siitä hetkeksi luopumaan. Löysin uusia asioita tilalle. Aiemmin oli koko ajan tarve säästää rahaa ja tavallaan eli vain niinä päivinä, kun oli reissussa. Eihän niitä päiviä vuodessa väkisinkään paljon ole, vaikka olin matkalla kaikki lomapäivät. Tavallinen arki oli ihan hirveää ja ajatus siitä, että ei pääse minnekään lomalla, oli ihan kestämätön.
Kun korona iski päälle, oli minulle tietysti tilanne suht helppo kestää. Edelleen tulee reissattua, mutta selvästi vähemmän. Olen nyt tyytyväinen näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun viiletän tuhatta ja sataa niin kovaa kuin uskallan, painan kaasun pohjaan ja annan vaan mennä. Moottoripyörällä tai kelkalla vuodenajasta riippuen.
Mulla sama, mutta vaan autolla.
Minulla taas, jos kaikki tuntuu olevan hyvin, mihinkään ei satu, ei mieleen eikä ruumiiseen, tulee mieleen, että olenkohan ollenkaan elossakaan, vai olenko sittenkin kuollut, ja päässyt taivaaseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Metsässä kävelyllä koiran kanssa. Tässä tärkeää, että ei näe muita ihmisiä.
Muutenkin silloin, kun olen oman perheen kanssa/yksin. Ihmiset ympärillä on rasite.
Tätä monet eivät ymmärrä. Muiden mielestä elämä tapahtuu ihan muissa tilanteissa kuin minun mielestäni. Monien mielestä ei sosiaalista elämää = ei elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ratsastaessa, maailma vaan näyttää kauniimmalta kun sitä katselee hevosen selästä käsin. Ratsastustunti tuo hyvän mielen ja henkistä energiaa moneksi päiväksi.
Minäkin pidän matkoilla olemisesta osittain juuri tästä syystä. Olen onnekas, että olen päässyt asumaan useammassa eri maassa ja uudet, kiinnostavat paikat ovat olleet myös lähiympäristössä. Pidän keväästä ja kesästä mutta loppusyksystä ja talvella tunnen olevani kuin säilössä, siksi en kestänyt Suomen pitkiä ja pimeitä talvia kovin hyvin. Toisaalta nautin paljon lukemisesta hiljaisuudessa tai esimerkiksi taulun maalaamisesta ja tunnen usein olevani silloin "enemmän olemassa".
Vierailija kirjoitti:
Kenen kanssa matkustat ap?
Mieheni kanssa. Ap
Olen ollut vähän samanlainen kuin ap. Kaikki uusi on ihmeellistä ja kaipaan paljon tekemistä. Olen aina rakastanut matkustamista enkä ole ikinä kokenut sitä rasittavaksi, en edes kuukauden autoreissuja 3 lapsen kanssa.
Olen näin vanhemmiten alkanut nauttimaan myös omasta pihasta ja kasvihuoneesta, rakastan mustikkametsää loppukesästä ja aamu-uinteja lähijärvellä. Opettelen pysähtymään. Sairauteni takia voin ulkoilla vain vähän loka-toukokuun välillä mutta laitan aamulla tulen takkaan ja nautin aamukahvini sen hohteessa. Näin tänäänkin klo 04.
Mutta sitten iskee taas tekemisen himo - meillä on talo etelässä ja odotamme innoissamme alkavaa remonttia!
Vierailija kirjoitti:
Silloin, kun olen lämpimänä kesäpäivänä tuntureilla katsomassa jylhää maisemaa. Ei ole kiire, saa vain olla ja imeä kaunista kotimaan maisemaan luihin ja ytimiin saakka. Sitä voi mennä pitkäkseen, katsella pilviä ja yli lentäviä lintuja. Jossain kaukana kulkee ehkä poroja. Silloin sitä on itse maisemassa, osana sitä. Se on sykähdyttävä tunne ja todella tuntee olevansa elossa ja onnellinen.
Ymmärrän täysin tämän tunteen. Minä en vain ikinä voisi olla tunturissa. Mulle sama tunne ja maisema löytyy Italian pohjoisosista missä näkee 200km joka suuntaan. Ja on lämmin.
Kun viiletän tuhatta ja sataa niin kovaa kuin uskallan, painan kaasun pohjaan ja annan vaan mennä. Moottoripyörällä tai kelkalla vuodenajasta riippuen.