Itkettää, että lähdin opiskelemaan lähihoitajaksi

Mites hammashoitajaksi erikoistuminen?

Olin siivoushommissa paljon tekemisissä vanhusten kanssa, myös dementikkojen. Yksikään ei ollut väkivaltainen, tosin pari tyyppiä oli verbaalisesti hieman agressiivisia. Useimmat lähinnä hellyttävän ystävällisiä ja seurankipeitä. Että vähän kyllä hämmästyttää tämä aloitus.

Jätä ap suosiolla jo koulu kesken. Sinusta ei todellakaan ole alalle ja se on jo ilmaistu täällä.

Sinulla ei selkeästi ole minkäänlaista empatiakykyä tai tahtoa olla alalla.

On toki surullista että koet väkivaltaa töissä, mutta niistä tilanteista voi ja pitää puhua työryhmässä. Tätä painotettiin minulle jokaisessa harjoittelujaksolla - puhua pitää pystyä. Yhdessä ollaan käyty monet hankalat tilanteet työryhmän kesken läpi ja kaikille jäänyt hyvä mieli. Niiden kanssa ei ole tarkoitus jäädä yksin.

Mutta se särähtää myös, että leimaat jokaisen asiakasryhmän väkivaltaiseksi. Kertoo sekin jotain sinun ymmärtämättömyydestä.

Vierailija kirjoitti:

Mites hammashoitajaksi erikoistuminen?

Ap sanoi jo aiemmin, että sellainen ei kiinnosta. Samoin kun ei päiväkoti tai jalkahoitajana oleminen.

No ei kai ne vanhukset niin kovaa pysty lyömään? Käy itsepuolustuskurssi ja laita niille takas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, taidat olla ihan väärällä alalla. Ei kannata valmistua lähihoitajaksi, kirjoittamasi perusteella sinusta ei ole siihen työhön. Varmasti jossakin työpaikoilla on väkivaltaa, mutta ei vanhus- tai  vammaispuolen työpaikoissa yleisesti ole. Lääkärit ovat saaneet koulutuksen "lääkityksestä", ei siihen sinun kuulu edes puuttua. Hoitoala on mielekäs työ sellaiselle, joka sen osaa. Toki ongelmia on kiire, johtaminen, palkka jne. mutta työ itsessään on merkityksellistä ja antoisaa.

Oletkohan sinä edes hoitaja? Väkivallattomuus on enemminkin poikkeus. Suurimmassa osassa paikoissa on henkistä tai fyysistä väkivaltaa. Ja kyllä hoitajallakin on oikeus sanoa mielipiteensä. 

Mikä siinä on vaikea uskoa, että niitä väkivallattomia paikkoja on myös? Työskennelkää laajemmin kentällä, niin näätte että joka paikka ei ole se väkivaltainen. Mutta ei. Ennemmin valitetaan av:n puolelle.

Hoitaja voi sanoa mielipiteensä, mutta jos kiinnostaa lääkkeitä alkaa määräilemään niin silloin kannattaa lukea lääkäriksi itse. Noloa, että hoitajat kuvittelevat hyppivänsä lääkärin varpaille.

En minä mitään lääkkeitä halua ruveta määrämään, olen vain sitä mieltä että jos muistisairas käyttäytyy aggressiivisesti niin silloin olisi syytä saada hänelle sellainen lääkitys ettei hoitajien tai muiden vanhusten turvallisuus vaarannu.

Olen ollut sellaisessakin paikassa, jossa väkivaltaa oli hyvin vähän koska lääkäri suostui määräämään aggressiivisuutta vähentäviä lääkkeitä niille joilla siihen oli tarvetta. Ja siellä riitti sekä vakituisia työntekijöitä että keikkalaisia, toisin kuin niissä paikoissa joissa väkivaltaa siedetään.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Mites hammashoitajaksi erikoistuminen?

Veikkaisin että, hammashoidon asiakkaat on ap:n mielestä niin väkivaltaisia ja arvaamattomia, ettei voi edes harkita alaa :D 

Äidilläni samoja kokemuksia väkivaltaisuutta, haukkumista, sylkemistä. Alzheimer muuttaa aivotoimintaa joistakin tulee ihan raivohulluja. Ei jokapaikassa varmaan, mutta pienellä paikkakunnalla ei ole varaa valita niitä paikkoja ja varsinkaan enää bensan hinnan noustessa, ei puhettakaan kauemmas.

Mutta palkat teillä on kovat. Tuollaisella koulutuksella pääsette yli suomalaisten keskiarvon. Kateeksi käy teidän palkkoja.

Vierailija kirjoitti:

Jätä ap suosiolla jo koulu kesken. Sinusta ei todellakaan ole alalle ja se on jo ilmaistu täällä.

Sinulla ei selkeästi ole minkäänlaista empatiakykyä tai tahtoa olla alalla.

On toki surullista että koet väkivaltaa töissä, mutta niistä tilanteista voi ja pitää puhua työryhmässä. Tätä painotettiin minulle jokaisessa harjoittelujaksolla - puhua pitää pystyä. Yhdessä ollaan käyty monet hankalat tilanteet työryhmän kesken läpi ja kaikille jäänyt hyvä mieli. Niiden kanssa ei ole tarkoitus jäädä yksin.

Mutta se särähtää myös, että leimaat jokaisen asiakasryhmän väkivaltaiseksi. Kertoo sekin jotain sinun ymmärtämättömyydestä.

En todellakaan ole leimannut jokaista asiakasryhmää väkivaltaiseksi, totesin ainoastaan että vanhustyössä, vammaistyössä ja mtp-puolella joutuu kohtaamaan väkivaltaa. Kukaan tuskin on asiasta eri mieltä.

Tuota työryhmässä puhumista on meillekin koulussa opetettu, mutta en ymmärrä mitä se auttaa jos mikään ei muutu? Saahan siinä omia tuntojaan purettua ja vertaistukea toisilta, mutta jos sama meno jatkuu aina vaan niin eipä siitä keskustelusta mitään hyötyä ole.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mites hammashoitajaksi erikoistuminen?

Veikkaisin että, hammashoidon asiakkaat on ap:n mielestä niin väkivaltaisia ja arvaamattomia, ettei voi edes harkita alaa :D 

Koulussani ei ole mahdollisuutta erikoistua suunhoitoon, muuten harkitsisin sitä kyllä.

-ap

"No ei kai ne vanhukset niin kovaa pysty lyömään? Käy itsepuolustuskurssi ja laita niille takas."

Kyllä ne pystyy. Asiakas voi loukkaantua tai jäädä mustelmia tms jälkiä jos puolustautuu. Sitä ei todellakaan halua. Sen jälkeen on hoitaja oikeudessa ja saa potkut.

Ap;n aloitus vain typerää provoilua, turhaa kitinää, ei ole edes opiskelemassa lähihoitaksi, haluaa vain mesota asiasta, nyt kun on tämä hoitajalakko.

Näkeehän sen yliampuvaa ja tahallaan provosoivaa tekstiä tyrkyttää palstalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, taidat olla ihan väärällä alalla. Ei kannata valmistua lähihoitajaksi, kirjoittamasi perusteella sinusta ei ole siihen työhön. Varmasti jossakin työpaikoilla on väkivaltaa, mutta ei vanhus- tai  vammaispuolen työpaikoissa yleisesti ole. Lääkärit ovat saaneet koulutuksen "lääkityksestä", ei siihen sinun kuulu edes puuttua. Hoitoala on mielekäs työ sellaiselle, joka sen osaa. Toki ongelmia on kiire, johtaminen, palkka jne. mutta työ itsessään on merkityksellistä ja antoisaa.

Oletkohan sinä edes hoitaja? Väkivallattomuus on enemminkin poikkeus. Suurimmassa osassa paikoissa on henkistä tai fyysistä väkivaltaa. Ja kyllä hoitajallakin on oikeus sanoa mielipiteensä. 

Kyllä olen. Kuten todettu, sinulle ala on jo lähtökohtaisesti väärä. Työ soveltuu sellaiselle, jolla arvot, empaattisuus ja ammattitaito ovat kohdallaan. Kirjoittelet ihan vain mustamaalataksesi alaa - sillä ei ole mitään tekemistä realiteettien kanssa.

Alan realiteetit ovat sellaiset, että jos asiakas esim. lyö niin siitä tehdään poikkeamailmoitus joka ei johda mihinkään. Tai sovitaan että tiettyjen asiakkaiden luokse ei mennä yksin, mutta käytännössä se ei onnistu jos vuorosta puuttuu yksikin hoitaja.

Alunperin hain alalle koska pidän ihmisistä ja toisten auttamisesta. Olin aiemmin yhden kiltin mummon henkilökohtainen avustaja, ja koska hän käyttäytyi ongelmattomasti niin sain epärealistisen kuvan siitä millaista vanhusten hoitaminen todella on.

-ap

Ap kannattaa hakea sitten muualle opiskelemaan. Esim. Ammattikouluista löytyy paljon eri vaihtoehtoja. Tosin joillekin voi olla vaikeampi päästä sisään kuin lähihoitajaksi opiskelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos vanhustyö tuntuu sinulle epäsopivalta, voit lähihoitajana tehdä muutakin (päiväkoti tms.) Oudolta kuulostavat kuvauksesi väkivaltaisista vanhuksista isommassa määrin. Tunnen vanhusten parissa työskenteleviä, eivätkä he ole tuollaisesta puhuneet.

Työskentelin hetken vanhuspuolella, enkä kohdannut väkivaltaa kuin satunnaisesti. Tiedän toki paikkoja, missä väkivallan uhka on päivittäistä, mutta niissä tapauksissa asiakas on pahasti muistisairas ja muut kivut siihen päälle.

Vaikka vaikeaa tätä on ajatella näin kun paskaa saa niskaan, niin tulee muistaa että ihmisen sairaus on edennyt pitkälle. Miltä sinusta tuntuisi, jos et muista edes kuka itse olet? Siihen päälle "tuntematon" hoitohenkilöstö ja hoidolliset toimet, joita et välttämättä ymmärrä, miksi. Samalla tavalla sinäkin ap voit olla se lyövä, potkiva ja sylkevä vanhus iän karttuessa.

Minulle on aivan yhdentekevää mistä jonkun ihmisen väkivaltaisuus johtuu, en halua joutua sietämään sellaista mistään syystä. Ja jos minusta itsestäni tulee joskus väkivaltainen Alzheimer-mummo niin todellakin toivon saavani siinä tilanteessa sen verran hyvän lääkityksen ettei kukaan muu joudu kärsimään.

-ap

Olet aivan oikeassa. Ne alzheimer-potilaat pitäisi sijoittaa mielisairaalaan. Ketään ei saa lyödä eikä muutenkaan pahoinpidellä työssään.

”Erikoistu” hammashoitajaksi! Se on sitä siistiä sisätyötä jota haluat. Hyvät työajat. Ainoa ”riski” on että saat inhottavan hammaslääkärin työpariksi, mutta sekin ongelma on selvitettävissä työparia vaihtamalla. Suosittelen lämpimästi, ihan toisenlaista kuin joku vanhushoito josta itsekin vaihdoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mites hammashoitajaksi erikoistuminen?

Veikkaisin että, hammashoidon asiakkaat on ap:n mielestä niin väkivaltaisia ja arvaamattomia, ettei voi edes harkita alaa :D 

Koulussani ei ole mahdollisuutta erikoistua suunhoitoon, muuten harkitsisin sitä kyllä.

-ap

No vaihda koulua, miksi teet tästä ongelman itsellesi?

Vierailija kirjoitti:

Olin siivoushommissa paljon tekemisissä vanhusten kanssa, myös dementikkojen. Yksikään ei ollut väkivaltainen, tosin pari tyyppiä oli verbaalisesti hieman agressiivisia. Useimmat lähinnä hellyttävän ystävällisiä ja seurankipeitä. Että vähän kyllä hämmästyttää tämä aloitus.

Siivoushommissa sinun ei tarvinnut hoitaa hammaspesuja, alapesuja, syöttää jne. Eli sinun tarvinnut koskaan mennä lähelle potilasta. Se seurankipeä höpsö mummeli voi olla oikea raivotar, kun on pitäisi joku hoitotoimi tehdä.

Olin aikoinani ensimmäisessä harjoittelussa vanhusten parissa, jossa todellakin oli väkivaltaisia asukkaita. Yksi mummo huitoi, löi ja potki joka kerta kun meni lähelle. Pelkäsin todella. Mitään poikkeamailmoituksia ei tehty kertaakaan, nyt viisaampana tekisin joka kerta ilmoituksen enkä suostuisi menemään yksin tämän mummon luokse. Ei sen puoleen, että se ilmoitus mihinkään johtaisi.

Nyt työskentelen mt-puolella, ei ole samanlaista väkivallan uhkaa kuin muistisairaiden parissa. Jos jotain tapahtuu, niin tämä otetaan vakavasti, asiaa ei vain sivuuteta. Työnkuvana on ryhmien vetoa, läsnäoloa ja keskustelua pääasiassa, hyvin erilaisia töitä on siis eri osaamisaloilla tarjolla.