Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Millaista sairaanhoitajan jatkuva kiire ja paine on?
02.04.2022 |
Millaista ja mistä johtuvaa kiirettä ja raskautta ja vaativuutta töissä on? Monesti saa lukea, ettei ehdi syömään, vessaan, tekemään työtään kunnolla kiireen vuoksi. Kertoisitteko tarkemmin, miksi ei ja missä ei?
Varmasti paljon vaikuttaa se, missä työskentelee. Ja kiirettä voi olla myös niissä hommissa, joita sairaanhoitaja tekee tietokoneella. Mutta välillä ulkopuoliset ilmeisesti saavat kuvan, että hoitajat joutilaina istuskelevat.
Joitakin stereotyyppisiä havaintoja: sh lasten neurologian polilla leikkii yhden lapsen kanssa, kokoaa palapeliä tms. samalla lasta havainnoiden. Tilanteesta ei mitenkään välity kiireen tuntu. Ei seuraavanakaan päivänä.
Teholla hoitaja istuu tuolilla valvoen samalla päätteeltä tämän vitaaleja ja itse potilasta. Ei vaikuta kiireiseltä eikä fyysisesti raskaalta.
Vastaanotolla sh haastattelee potilaan, esim. tarkistaa käytössä olevat lääkkeet ja mahdollisesti punnitsee, mittaa verenpaineen yms. Kirjaa tiedot koneelle. Välillä hoitaa asioita puhelimitse. Joku toinen voi valmistella ja avustaa toimenpiteissä. Ehtii ruokatunnille.
Syöpähoitaja kanyloi potilaan solunsalpaajan tiputtamista varten ja juttelee potilaan kanssa.
Vuodeosastolla sh tehnee enemmän ns. perinteistä hoitajantyötä. Jakaa lääkkeitä, valmistelee röntgeniin, kerää pissanäytteet, puhdistaa haavat, huolehtii kotiuttamiset, tekee muistitestejä, rauhoittelee levottomia. Täällä voi kuvitella, että askelta joutuu venyttämään. Paitsi että toiset eivät venytä.
Ensihoidossa on välillä todellisia vaaranpaikkoja ja huono työskentely-ympäristö. Pitää osata toimia nopeasti. Toisaalta välillä on leppoisia vuoroja, jolloin pestään autohallin lattiaa ja loikoillaan sohvalla telkkaa katsoen ja työkavereiden kanssa jutustellen.
Kätilö kannustaa synnyttäjää ja leikkaa napanuoran, jos isä ei sitä halua tehdä.
Samaan aikaan pikaruokapaikoissa saa koko vuoron huhkia ja hikoilla. Luokanopettajat herkeämättä valvovat eläväistä sakkia samalla yrittäen opettaa näille monenlaisia asioita nokkahuilunsoitosta lähtien. Päiväkodissa työntekijät tekevät tätä koko päivän ja lisäksi esim. vaihtavat vaippoja ja ryömivät lattialla. Postinjakaja juoksee portaikoissa lehtikuorman kanssa kelloa vastaan. Mm. nämä työt kuulostavat raskaammilta hommilta kuin sh:n työt.
Kommentit (143)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Matti on verenpainetautia sairastava työikäinen mies, joka on joutunut olemaan peukalovamman vuoksi sairauslomalla kaksi kuukautta. Peukalon jänteet on tarkoitus korjata leikkauksella plexus-puudutuksessa. Toimenpiteen suorittaa käsikirurgian erikoislääkäri, ja plexuksen hoitaa anestesialääkäri. Potilas ei ole ottanut verenpainelääkettään aamulla. Hän ei halua esilääkitystä po. vuodeosastolla.
Potilas kuljetetaan heräämöön klo 10.15. Anestesialääkäri ja heräämön sairaanhoitaja aloittavat puudutuksen. Tätä ennen Matti kytketään monitoreihin, joiden avulla seurataan vitaalielintoimintoja. Potilaalle annetaan Dormicumia (Midatsolaamihydrokloridi 1mg/ml) 2mg iv. Koska plexus-puudutteen laitto saattaa aiheuttaa kipua, anestesialääkäri määrää Rapifenia (0.5mg/ml) 0.5mg iv. puudutteen laiton yhteydessä. Potilaan vitaaliarvot (RR: 120/75, p. 61, SaO2 92-96, Ekg normaali) pysyvät hyvinä, ja hän ilmoittaa vointinsa kaikin puolin "ok:ksi". Plexus-puudute testataan, ja potilas on valmis siirtymään leikkaussaliin. Leikkaussalissa toimivat käsikirurgi, instrumenttisairaanhoitaja ja anestesiasairaanhoitaja. Anestesiasairaanhoitajaa vaihdetaan juuri ennen toimenpiteen alkua. Anestesialääkäri on tavoitettavissa puhelimitse ja hän on määrännyt tarvittaessa-lääkkeet ennalta. "Passari-sairaanhoitaja" on saatavilla puhelimitse.
Toimenpide aloitetaan klo 11.05. Anestesiahoitaja on aistinut potilaan jännityksen ja antanut hänelle Dormicumia 1.5mg iv. juuri ennen toimenpiteen alkua. Käsikirurgin aloitettua potilas on puoliunessa, ja vitaaliarvot ovat normaalit. Kymmenen minuuttia aloituksesta potilaan verenpaine ja pulssi nousevat (RR 150/91, p. 102) ja hän kertoo tuntevansa kipua kädessä. Anestesiahoitaja noudattaa anestesialääkärin ohjeistusta ja antaa potilaalle 0.5mg Rapifenia iv. Kipulääkitys toistetaan 10 minuuttia ensimmäisen annoksen jälkeen anestesialääkärin puhelinkonsultaation perusteella. Toinen annos auttaa nopeasti, ja toimenpidettä voidaan jatkaa. Potilas rauhoittuu, mutta samalla happisaturaatio laskee (97 --> 85 ), potilas ei reagoi puhutteluun, hengittämis-kehotuksiin eikä ventilaatiomaskilla annettavaan lisähappeen. Saturaatio jatkaa laskemistaan (85 --> 74 -->63), myös verenpaine laskee (86/58) anestesialääkäri on neljän-viiden minuutin matkan päässä, hänet kutsutaan paikalle. "Passari" ei vastaa puheluun eikä kutsuhuutoon.
Olet leikkaussalin anestesiahoitaja, mistä on kyse, mitä kaikkea voi olla tapahtunut? Miten toimit?
Hankit lääkärin paikalle ja pyydät tomintaohjeet. Heti ja viivyttelemättä
Se lääkäri ei välttämättä pääse paikalle heti ja viivyttelemättä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hankit lääkärin paikalle ja pyydät tomintaohjeet. Heti ja viivyttelemättä[/quote]
Kaikkiin näihin "hankit lääkärin": Ei pääse, on kiinni toisessa tmp:ssa eikä pysty irtautumaan. Ja muutenkin hoitajalta edellytetään kykyä toimia hätätilanteissa aluksi itse. Ainakin tietyissä paikoissa. Miten luulit että esim."keskellä ei mitään" ensihoitaja hankkii paikalle heti lääkärin ja vain odottelee peukalo ..rseessä?!?
Noita potilasesimerkkejä voi joku innokas jakaa vaikka sata, anestesiahoitaja on niitä hoitamaan koulutettu ja ne ovat osa hänen työtään, niitä on ihan turhanpäiväistä tässä pohtia. Tai tietysti voi jokainen sairaanhoitaja, lentokapteeni, ydinvoimalatyöntekijä tai vastaavassa vaativassa tehtävässä toimiva jakaa omia esimerkkejään ja voidaan sitten pohtia niitä täällä silmät ymmyrkäisinä mutta mitään järkeä siinä ei ole.
Opioidilamaan annetaan naloksonia, ja tämän anestesiahoitaja varmasti tietää ja ehkä lääkekin on valmiina ruiskussa hätätilannetta varten. Mutta meidän muiden ei tarvinne tietää tätä. Suurin osa leikkauksista on sitä seuraamista kuitenkin, kun vaikkapa metsuri raataa yksin fyysisesti rankkaa hommaa pakkasessa ensiapupakkaus repussaan. Nämä siis mielikuvia ko. töistä.
Kuvitteellinen aamuvuoro.
7 Luet/ keskustelet päivän potilaista edellisen vuoron hoitajan kanssa.
7.30 autat labran aamukierrolla.
Yhdellä matala verensokeri, lämmitä maidon/ autat rinnalle, lisäksi säädät iv-nestettä. -> huomaat kanyylin olevan pielessä. Soitat päivystäjän, informoi vanhempia kanyylin vaihdosta ja lohduta itkevää äitiä. Varaat kanyylinlaitto välineet, samalla ruokit vauvan. Avustat lääkäriä kanyylin laitossa.
Kirjaat tekemäsi.
8.15 menet antamaan toiselle potilaalle lääkkeen IV. Samalla vanhempi pyytää auttamaan rinnalle. Punnitset vauvan, ohjaat samalla uutta vanhempaa vauvan hoitoon, mm. Vaipan vaihto, oikeanlainen nostotapa ym. Saatte äidin kanssa vauvan rinnalle. Vauva hengästyy, säädät lisähappea ja tarkkailet, vieläkö vauva jaksaa syödä. Vauva väsähtää. Asettelet vauvan paremmin ihokontaktiin. Annat lisämaidon nenämahaletkuun, lohdutat turhautunutta ja itkuista äitiä. Jätät potilaan äitineen huoneeseen, kun hälytin piipannut jo useamman kerran toiseen huoneeseen.
8.50 Menet käytävään, hätähälytys soi samaan aikaan. Lähdet tarkistamaan hädän. Pikkukeskonen syntyy yllättäen. Lähdet kollegan ja lääkärien kanssa saliin. Huikkaat toiselle kollegalle, että omat potilaasi siirtyy nyt tälle toiselle, yksi ruokkimatta vielä.
9.10 virvoittelussa pieni ihminen syntynyt. Virvoittelette porukalla. Keskonen tarvitsee hengityskonetta. Valmistelet intubaatiovälineet, laitat ivkanyylitarvikkeet, avustat toimenpiteissä. Toinen kollega lääkärin kanssa kiinni hengityksen tukemisessa, lapsen stimuloinnissa. Kätilö kirjaa tapahtumia ylös. Vauvan isä on huomioitava, kerrottava, mitä tapahtuu.
9.40 Vauva saatu siirtokuntoiseksi. Pyydät isän tervehtimään omaa lastaan. Siirretään vauva teholle.
10 syntyneen vauvan paino, lämpö, verenpaine, toinen iv-kanyyli/muu linja. Iv-nesteiden teko ja lääkkeiden antoa. Nenämahaletkun laitto (laitettu jo virvoitteluvaiheessa kyllä) Vauvan voinnin seurantaa, verinäytteitä. Mahdollisesti uusien linjojen laittoa, thx-kuvan tilaaminen ja avustaminen siinä. Lisähapen säätöä ja vauvalle hengähdyshetki.
11 steriili toimenpide uudelle vauvalle, kesto min 1h.
12.15 Kollega tulee vapauttamaan sut tauolle sellaisella saatteella, että sun jälkeen on vielä monta syömättä.
Vessa, ruuan lämmitys, nopea syönti, paluu intuboidun vauvan luo.
13 Nesteiden laitto uuteen linjaan, vanhempien huomiointi.
13.30 asioiden kirjaaminen koneelle. Vanhempien huomiointi.
Raportti iltavuorolle. Yhdessä vauvan asennon vaihto, hoito, näytteiden ottamista ym. ja vanhempien huomiointi.
Sinne jäi aamun suunnitelmat kolmen valvontatasoisen vauvan hoidosta ja päivä vaihtui tehohoidettavaan 800g tyyppiin.
Voi sitä kollegaparkaa, joka joutui omien hoidettavien lisäksi ottamaan vastuun mun 3 potilaasta/perheestä.
Tämä on esimerkkipäivä, mutta täysin keksitty monen vuoden kokemuksella keskiarvoiseksi päiväksi, nopeasti kirjoitettuna vastasyntyneiden teholla. Tilanteet muuttuu. Mukana on mentävä. Tästä toki puuttuu kysely, jäätkö iltaan ja ruokataukokeskeytykset erilaisilla hälyytyksillä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harvoin kenenkään toisen ammattia osaavat työn ulkopuoliset arvioida yhtä hyvin kuin hoitajan.
Todellisuudessa yksittäinen potilas tai omainen näkee hoitajan työstä 10 % jos sitäkään.
Vierailija kirjoitti:
Päivystyspoliklinikka. Uusia potilaita tulee, entisiä pitäisi järjestellä eteenpäin, samalla toteuttaa lääkärin määräyksiä (lääkkeet, kuvantamisiin valmistelut. labrojen tilaus jne.), voinnin muutoksiin pitää reagoida ja omaiset s.oittelevat, joku haluaa vessaantoisen vaippa pitäisi vaihtaa ja kolmas kaatui humalassa ja nyt hänessä on lisää hoidettavaa kun tuli haava.. Potilaita on ylipaikoilla.
Olet töissä kiinteistöyhtiössä. Lumikaos, lunta on tullut yön aikana 50 cm. Lunta on ihan ylipaikoilla. Olet tullut tunnin etuajassa töihin ja sitten alkaa huima organisointi, jotta saadaan kaikki miehet lumitöihin sekä vielä ylimääräistä työvoimaa.
Puhelin soi hullun lailla kun mm sairaanhoitajat soittelevat ja kiukuttelevat, miksi juuri heidän pihatietään ei ole heti ja nyt ja aikoija sitten aurattu. Yritä kertoa kuinka mahdotonta on ehtiä joka paikkaan samaan aikaan lumia luomaan. Ja kun ei huoltoyhtiössäkään muut työt taikaiskusta häviä siksi, että lunta tuli tavaalta. Kiirettä pitää ja yritämme mahdollisimman tehokkaasti saada kyllä lumia aurattua pois. Et pidä ruokatuntia ja olet loppupäivästä jalat ristissä, kun ei ole ollut aikaa edes vessassa käydä. Aura ja lapiomiehet tekevät 12 h työpäivän, toiset jopa pidemmän, jotta saadaan lumikaaos hallintaan ja mm sairaanhoitajat pääsevät töihin ja töistä kotiin.
Kukaan ei kiitä, päinvastoin tulee paljon valitusta ja pään aukomista miksi juuri minua varten ei ole aurattu juuri sillä sekunnilla kuin haluan ja punaista mattoa siihen sitten vielä levitetty kulkutielleni ja palkkakin on paskempi kuin sairaanhoitajien.
Pitäsiköhän seuraavan kerran vaan sanoo, että lisää rahaa heti tai pysykää sitten kotona tai kahlatkaa polveen asti lumessa ja kattokaa kuinka pitkälle jaksatte niin kävellä.
Ai niin, mutta eihän kenelläkään muulla voi olla kiireistä työtahtia kuin sairaanhoitajille ja kaikki muut ehtii pitää 3 tunnin ruokatunteja ja istuskella vaikka huvikseen vessassa puolipäivää, paitsi sairaanhoitajat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Harvoin kenenkään toisen ammattia osaavat työn ulkopuoliset arvioida yhtä hyvin kuin hoitajan.
Todellisuudessa yksittäinen potilas tai omainen näkee hoitajan työstä 10 % jos sitäkään.
Normijärjellä varustetut ihmiset tietää näkemättäkin sitä loppua 90%, että erilaisissa tehtävissä on omat vaativuutensa. Ne jotka ei sitä ymmärrä, ei ymmärrä vaikka täällä jaettaisiin satamäärin esimerkkejä.
Vierailija kirjoitti:
Henkisesti raskainta on se jatkuva vähättely, arvostuksen puute, sekä vaientaminen.
Kuka teitä vähättelee, vaientaa ja jättää arvostamatta? Miten palkankorotus sitä muuttaisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Henkisesti raskainta on se jatkuva vähättely, arvostuksen puute, sekä vaientaminen.
En ole hoitaja, mutta minun ammattiani ei arvosteta. Päinvastoin, alani on toisinaan julkisuudessa ja kommentit ovat törkeitä ja kommentoijat osaisivat aina tehdä työni paremmin. Kommentit eivät minua hetkauta, koska arvostus lähtee minusta itsesäni. Arvostan itseäni ja sitä mitä teen. Koirat haukkuu ja karavaani kulkee. Arvosta sinäkin itseäsi ja sitä mitä teet, hoitaja.
Sen vuoksi onkin parempi lähteä töihin sinne missä arvostetaan.
Tämä nyt on niin hölmö ajatus. Kun itse arvostatte itseänne, niin se riittää. Niin se muillakin on.
- eri
Uutisointia vuodelta 2018.
"Hoitovirhe tappaa Suomessa useammin kuin liikenne – ”Ovat nämä karmeita lukuja”
Satoja ihmisiä kuolee vuodessa hoitovirheisiin, mutta tilastoja asiasta ei kuitenkaan kerätä."
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005654084.html
Ja vähän jos tässä vielä kaivelee niin, eiköhän löydy tuoreempaa juttua asian tiimoilta.
Yllättävän monta uutista löytyy myös mm otsikoilla "Hoitaja varasti lääkkeitä".
Kuten sanottu, ihmisiä ne vaan on hoitajatkin ja tekee virheitä ja touhuilee tyhmyyksiä ja jopa rikoksia ihan, siinä missä muutkin kuolevaiset. Yllätyin, koska olin saanut sen käsityksen, että hoitajat ovat valittua kansaa, elleivät jopa heti jumalasta seuraavia olentoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monissa paikoissa on varmasti kova kiire ja paine päällä, mutta osaltaan kyllä "kiireen kulttuuri" voi syntyä osin siitä että työ on niin eettisesti raskasta ja vastuullista. Ihmiset jotka pelkäävät virheitä haluavat korostaa omaa kuormittuneisuutaan ja kiirettään, koska se on aina hyvä syy omille "mokille". Nehän eivät ole useinkaan terveydenhuollossa aina mitään pikku juttuja. Aloilla joissa on varaa tehdä virheitä ajottainen kiire ei ole niin iso asia, eikä tule tarvetta selitellä kiireellä kaikkea mahdollista laiskuudesta huonoon ammattaitoon. Siitä on voinut tulla yleinen tapa hoitoalalla silloinkin, kun kiirettä ei ole, mutta työ ei muuten vaan huitsita tai kokee muuten työn kuormittavana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Henkisesti raskainta on se jatkuva vähättely, arvostuksen puute, sekä vaientaminen.
Kuka teitä vähättelee, vaientaa ja jättää arvostamatta? Miten palkankorotus sitä muuttaisi?
Yksi pahimmista hoitoalan mollaajista ja sen houkuttelevuuden rapauttajista on Tehy ja Milla-Riikka Rytkönen. Tarpeeksi kauan hoetaan samaa niin hoitajat alkaa itsekin uskoa siihen, vaikka luulisi ainakin toistaiseksi vielä vallitsevan sympatia-aallon osoittavan että kansa kyllä arvostaa. Sillehän kansa ei mahda mitään, että hoitajilla on iänkaiken ollut surkeat ay-johtajat, jotka ei hyvinäkään aikoina ole saaneet neuvoteltua palkkoja kohdilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiire ja paine muodostuu omassa työssäni siitä, että asiakkaita on puutosten takia liikaa. Esimerkkejä: aamutoimet venyvät, saat ne juuri ja juuri valmiiksi ennen lounasta, vessassa juoksujalkaa käyn, lounastauosta/kahvitauosta ei puhettakaan. Stressi muodostuu siitä, että, kun olet toisen asiakkaan luona, niin tiedät, että pitäisi olla jo seuraavalla. Yhtään ylimääräistä kuuntelua ei voi harrastaa, samalla, kun asiakas siirtyy vessaan niin tarkistat vaikka lääkkeitä valmiiksi, jos siirtyy ilman apua. Usein työnnän pyörätuolissa kävelevän, koska ei ole aikaa odottaa siirtymistä. Eli kuntouttava työte ei ole mahdollinen. Saati sitten fyssarin tms määräämät harjoitteet, kaikki ylimääräinen jää tekemättä, paitsi perushoito.
Asiakkailla hälyt, mutta ne turhia, koska esim aamutoimien yhteydessä en ehdi tehdä mitään muuta kuin mennä suunnitelman mukaan. Jos häly soi "matkan varrella" niin voin käydä huikkaamassa että tulen myöhemmin.
Voin auttaa vain tasan niitä omia asukkaita ja sitä on usein asiakkaiden vaikea ymmärtää ja itsestäkin se tuntuu paskalta. Mutta kun omien kanssakaan ei meinaa riittää aika ni ohimennessä ei voi auttaa muita vaikka menisi hetki.
Kun on kiire ja väsynyt, niin ei jaksa haastavia asiakkaita, vaan en aina jaksa olla ammatillisen neutraali, tästä tulee koettua syyllisyyttä.
Esim terveysasemalla saa nyt todella huonosti aikoja. Usein niitä joudutaan perumaan, koska ei ole saattajaa. Tai sitten esim yksi jää yksikköön, kun paikalla pitäisi olla kolme hoitajaa. Siinä sitten hoidat 18 ihmisen lääkkeet, ruuat, perushoidon. Yksin.
Se olo, kun tiedät että pitäisi tehdä sitä ja tätä asiakkaan hyväksi, mutta ei ole aikaa. Se on tosi raskasta, kun kyse on ihmisten elämistä eikä mistään paperihommista (vaikka niitäkin kasautuu perustyön lisäksi).
Ennen irtisanoutumistani säännönmukaisesti en koskaan päässyt lähtemään työajan loputtua. Se paine, kun joutuu usein jännäämään onko taas aamulla puutosta kun tulee töihin. Puutokset toi sikäli vielä meille lisätöitä, että sijaisten hankinta kuului meille työntekijöille.
Niin ja ihan kylmä totuus on myös se että jos syötettävä vanhus syö hitaasti niin hän ei ehdi syödä niin paljon kuin tahtoisi. Usein kellosta katsonut, milloin syönti loppuu eikä siitä, onko maha täynnä. Ja aamulla käytetään vessassa (tosin aina ei kaikkia ehdi ja teen pesut vuoteessa) ja nostetaan tuoliin. Seuraavan kerran mahdollisuus päästä vessaan, kun iltavuorokin paikalla ja rapsa pidetty. Eli helposti menee kahteen. En tiedä, kuka tätä voisi tehdä ilman paineen ja paskan tuntua:(
Vierailija kirjoitti:
Noita potilasesimerkkejä voi joku innokas jakaa vaikka sata, anestesiahoitaja on niitä hoitamaan koulutettu ja ne ovat osa hänen työtään, niitä on ihan turhanpäiväistä tässä pohtia. Tai tietysti voi jokainen sairaanhoitaja, lentokapteeni, ydinvoimalatyöntekijä tai vastaavassa vaativassa tehtävässä toimiva jakaa omia esimerkkejään ja voidaan sitten pohtia niitä täällä silmät ymmyrkäisinä mutta mitään järkeä siinä ei ole.
Pyysit esimerkkejä siitä että mikä paine ja kiire. Sit kun niitä tulee oikeen konkreettisena niin ei kelpaa.
Entisenä lastenhoitajana kyllä tiedän senkin kiireen ja paineen ja palkkakuopassa ovat. Mutta kyllä sairaanhoitajana hypätään sit jo muutamakin aste kovempiin vastuihin..
“Hae lääkäri” hhehehe. Sanoo ihminen joka ei asiasta mitään ymmärrä. Oiskin aina lääkäri pitelemässä kädestä kiinni kun tulee tenkkapoo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Henkisesti raskainta on se jatkuva vähättely, arvostuksen puute, sekä vaientaminen.
Kuka teitä vähättelee, vaientaa ja jättää arvostamatta? Miten palkankorotus sitä muuttaisi?
Yksi pahimmista hoitoalan mollaajista ja sen houkuttelevuuden rapauttajista on Tehy ja Milla-Riikka Rytkönen. Tarpeeksi kauan hoetaan samaa niin hoitajat alkaa itsekin uskoa siihen, vaikka luulisi ainakin toistaiseksi vielä vallitsevan sympatia-aallon osoittavan että kansa kyllä arvostaa. Sillehän kansa ei mahda mitään, että hoitajilla on iänkaiken ollut surkeat ay-johtajat, jotka ei hyvinäkään aikoina ole saaneet neuvoteltua palkkoja kohdilleen.
Todellakin!
Ay-liike tuhosi jo metsäteollisuuden yli 10 vuotta sitten, nyt sitten ovat keskittyneet lietsomaan tyytymättömyyttä hoitoalalle
Tuo Rytkönen muuten näyttääkin aivan karmealta ämmältä.
Vierailija kirjoitti:
Kiire ja paine muodostuu omassa työssäni siitä, että asiakkaita on puutosten takia liikaa. Esimerkkejä: aamutoimet venyvät, saat ne juuri ja juuri valmiiksi ennen lounasta, vessassa juoksujalkaa käyn, lounastauosta/kahvitauosta ei puhettakaan. Stressi muodostuu siitä, että, kun olet toisen asiakkaan luona, niin tiedät, että pitäisi olla jo seuraavalla. Yhtään ylimääräistä kuuntelua ei voi harrastaa, samalla, kun asiakas siirtyy vessaan niin tarkistat vaikka lääkkeitä valmiiksi, jos siirtyy ilman apua. Usein työnnän pyörätuolissa kävelevän, koska ei ole aikaa odottaa siirtymistä. Eli kuntouttava työte ei ole mahdollinen. Saati sitten fyssarin tms määräämät harjoitteet, kaikki ylimääräinen jää tekemättä, paitsi perushoito.
Asiakkailla hälyt, mutta ne turhia, koska esim aamutoimien yhteydessä en ehdi tehdä mitään muuta kuin mennä suunnitelman mukaan. Jos häly soi "matkan varrella" niin voin käydä huikkaamassa että tulen myöhemmin.
Voin auttaa vain tasan niitä omia asukkaita ja sitä on usein asiakkaiden vaikea ymmärtää ja itsestäkin se tuntuu paskalta. Mutta kun omien kanssakaan ei meinaa riittää aika ni ohimennessä ei voi auttaa muita vaikka menisi hetki.
Kun on kiire ja väsynyt, niin ei jaksa haastavia asiakkaita, vaan en aina jaksa olla ammatillisen neutraali, tästä tulee koettua syyllisyyttä.
Esim terveysasemalla saa nyt todella huonosti aikoja. Usein niitä joudutaan perumaan, koska ei ole saattajaa. Tai sitten esim yksi jää yksikköön, kun paikalla pitäisi olla kolme hoitajaa. Siinä sitten hoidat 18 ihmisen lääkkeet, ruuat, perushoidon. Yksin.
Se olo, kun tiedät että pitäisi tehdä sitä ja tätä asiakkaan hyväksi, mutta ei ole aikaa. Se on tosi raskasta, kun kyse on ihmisten elämistä eikä mistään paperihommista (vaikka niitäkin kasautuu perustyön lisäksi).
Ennen irtisanoutumistani säännönmukaisesti en koskaan päässyt lähtemään työajan loputtua. Se paine, kun joutuu usein jännäämään onko taas aamulla puutosta kun tulee töihin. Puutokset toi sikäli vielä meille lisätöitä, että sijaisten hankinta kuului meille työntekijöille.
Niin ja ihan kylmä totuus on myös se että jos syötettävä vanhus syö hitaasti niin hän ei ehdi syödä niin paljon kuin tahtoisi. Usein kellosta katsonut, milloin syönti loppuu eikä siitä, onko maha täynnä. Ja aamulla käytetään vessassa (tosin aina ei kaikkia ehdi ja teen pesut vuoteessa) ja nostetaan tuoliin. Seuraavan kerran mahdollisuus päästä vessaan, kun iltavuorokin paikalla ja rapsa pidetty. Eli helposti menee kahteen. En tiedä, kuka tätä voisi tehdä ilman paineen ja paskan tuntua:(
Eli työtä on liikaa ja tekijöitä liian vähän. Tämä on ymmärrettävää. Mutta on epätodennäköistä, että tämä palkkoja tonnin nostamalla korjaantuisi, vaan sillä, että palkattaisiin enemmän tekijöitä. Mikä on helpompaa kun palkat ovat alempia.
Meillä siis sh:t osallistuu perustyöhön. Sh-hommat pitäisi tehdä erillisenä sh-päivänä, mutta puutosten takia usein kentällä. Siinä ei kauheasti naurata, kun perushoidon lisäksi pitäisi ehtiä tarkistamaan ja jakamaan lääkkeet, päivittää lääkelistat, soittaa terkkariasiat jne.
Vierailija kirjoitti:
Meillä siis sh:t osallistuu perustyöhön. Sh-hommat pitäisi tehdä erillisenä sh-päivänä, mutta puutosten takia usein kentällä. Siinä ei kauheasti naurata, kun perushoidon lisäksi pitäisi ehtiä tarkistamaan ja jakamaan lääkkeet, päivittää lääkelistat, soittaa terkkariasiat jne.
Eli tosiaan teillä on liian vähän työntekijöitä työnmäärään nähden. Toivottavasti se saataisiin ratkottua.
Alue: Aihe vapaa
Juuri tälläistä ammattitaidon vähättelyä kuulee harva se päivä. Ainut vaan että sillä lääkärillä on omat työnsä eikä se juoksen hoitajien käskyjen perässä, tänne, tuo potilas tarvitsee sinua juuri nyt jne.