Taustahälinä, huumoripitoinen läpänheitto, tuottaako muille ongelmia?
Mietin mikä mussa on vikana...
Jos on vaikkapa juhlat ja taustalla musiikkia ja muuta puhetta. Seurueessa on yli 5 ihmistä, jotka juttelevat rennosti saman pöydän äärellä keskenään, paljon huumoria ja naurua ja keskustelu on intensiivistä ja kaikki on mukana siinä ja puhujan vuoro vaihtuu nopeasti toiselta toiselle... Paitsi että minä en jaksa tuntikausia keskittyä ja jossain vaiheessa alan olla poissaoleva (siis välillä, välillä kyllä jaksankin keskittyä ja nauran mukana). En oikein tiedä mikä siinä tilanteessa mättää, no välillä en esim. kuule mitä joku sanoo ja voi jäädä joku juttu välistä siksi ja välillä sitten taas "väsyn" siitä hälystä ja nopeasta reagoinnista ja haluaisin katsella ympärilleni ym. välillä. En ole varsinaisesti mikään huuliheikki mutta kyllä mielestäni ymmärrän huumoria, mutta tuossa tilanteessa se jotenkin liusuu mun käsistä... koko tilanne...
No ongelma jollain tavalla tuntuu muodostuvan se, että muut samassa seuruessa olevat huomaa heti etten ole samalla tavalla läsnä ja jatkuvasti mukana siinä läpänheitossa kuin muut ja heitä se ihan selvästi häiritsee. :( Itseäni oikeasti EI häiritsisi, jos vaan saisin omalla tyylilläni välillä olla ajatuksissani enkä koko ajan kuunnella ihan niin tarkkana ja heittää koko ajan yhtä nopeasti huulta takaisin.
Ajatuksia tästä? Itseäni vaivaa osaamattomuuteni näissä tilanteissa ja niin näyttää vaivaavan muitakin...
Kommentit (23)
Olet ambivertti eli viihdyt kyllä ihmisten seurassa mutta tarvitset myös palautumisaikaa. Eli ns. normaalein koska olet ääripäiden välimuoto, ei siis mitään hävettävää että tulet tiettyyn pisteeseen asti molempien ääripäiden kanssa toimeen ilman että alkaa ahdistamaan.
Kaikkea voi harjoitella. Esimerkiksi keskittymiskykyä, jolloin pystyt olemaan paremmin mukana siinä, mitä tapahtuu juuri nyt. Ihmisen idea on oppimiskyky ja sen oivaltaminen että harjoittelemalla kehittyy. Paremmaksi juoksijaksi tai puhujaksi tai oppii uuden kielen tai taidon.
Sama. Olen introvertti ja aina inhonnut ryhmätilanteita. Eniten pidän 2-3 porukoissa olemisesta, tällöin energiaa riittää keskustelun seuraamiseen ja siihen osallistumiseen aivan eri tavalla mitä suuremmissa ryhmissä. Koen myös taustahälyn häiritsevänä. En tiedä olenko jotenkin omituinen ja viallinen, mutta esim. aikuisten kesken selvä illanvietto, jossa vain puhutaan on henkisesti todella raskas enkä edes halua sellaisiin enää osallistua.